perjantai 27. joulukuuta 2013

Vielä on joulua jäljellä


Kuvia joulun ajasta


Menneiden sukupolvien muistolle Honkanummella.

Onko kilttejä lapsia ?

Lilja ja mummo odottelevat lahjojen jakoa.

Kynttilöiden lämpöä ja hedelmiä

Joulun tuplavahinko

Tämän joulun Blossa maistui vadelmalta ja ruusunmarjalta. Hyvää!

Valokuva
Ensimmäinen ostamani joululahja. Äiti sai tontun.

Tontuilla on paljon ikää. Punainen pallo on lapsuuteni joulukuusesta.

Enkeli lauloi kirjahyllyssä, kun tyhjensin vanhempieni asuntoa.

Joulupuu on rakennettu.

Espanjalainen seimi.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tarinaa Barbien seimestä


”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.”

Jouluseimi on yksi suosituimmista joulukoristeista Keski-Euroopassa. Se on vahvasti katolinen perinne, joka 1990-luvulta lähtien on levinnyt
 Suomeen luterilaisen kirkon piiriin.
Ensimmäisten jouluseimien kerrotaan kuitenkin tulleen Suomeen viimeistään 1400-luvulla. Asetelmia tapaa keskiaikaisten kirkkojen kuten Vanajan, 
Someron ja Isonkyrön kirkkojen alttarikaapeista.


”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.”

Raamattu ei mainitse, syntyikö Jeesus tallissa vai luolassa. Jouluseimen arvellaan sijainneen kallioluolassa: Betlehemin ympäristön hiekkakivikallioissa on monia luolia,
joita käytettiin eläinten suojina. 



”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Jouluseimiperinne elää voimakkaana Italiassa, josta se on levinnyt esimerkiksi 
Espanjaan ja muualle Etelä-Eurooppaan. 
Seimiasetelman isänä pidetään luostariveljistön perustaja Franciscus Assisilaista. 


Ensimmäinen seimi valmistui vuonna 1223 maalaistalon talliin italialaiseen Greccion kylään.
Talliin laitettiin kaukalo ja olkia; eläimet seimen ympärillä olivat tilan oikeita eläimiä. 
Tuossa seimessä pyhän perheen esittäjiä ei ollut - ei edes Jeesus-nukkea, koska Franciscuksen mukaan köyhän silmä näkee Kristuksen missä tahansa. Jouluyön tapahtumat elettiin uudelleen, kun Franciscus luki seimen äärellä Luukkaan jouluevankeliumin.

”Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 
Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”

Lähteet: 
Uusi Testamentti, Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20
Günther Niemeyer: Jouluseimen äärellä
www.suomalainenjoulu.fi
Maria Heikkinen                                                                           Itämaan tietäjiä täällä

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tontut, tontut !!!

Mitä tontut puuhaavat joulua odotellessa. Aiemmin kurkistettiin jouluenkeleiden puuhia. Tonttulasta taitaa löytyä vastauksia silloisiin kysymyksiin.


Jouluenkeli löytyi parsimasta mekkoonsa tullutta reikää. Alushame pilkisti ikävästi
ruutumekon  palkeenkielestä ja kyyneleet vierähtivät poskelle.

 Tältä tontulta löytyvät sakset.

 Miten minulla on noin punanen nenä? Tuumi tämä tonttu peilikuvastaan, kun kellahti tuolilta lattialle.


Herttaista. Tämä tonttu rupattelee vanhaan Nokiaansa. 
Puhelimessa taitaa olla kuvan kaunis jouluenkeli.



 Ilkeä tontunmieli lämpenee jänöjussia halatessa. Eiköhän enkeli anna hänelle anteeksi tehdyn tihutyön, 
kun mekko on korjattu. Jouluna ollaan kaikki ystäviä ja levitetään
 rakkauden lämpöistä sanomaa.
 Näiden tonttujen olisi jo aika keskittyä jouluvalmisteluihin.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Club For Five - Jouluenkeli (feat. Mikko Kuustonen & Tapiolan kuoro)


Koskettava joululaulu varsinkin meille kaikille, jotka olemme nähneet joskus 
vain mustan maan. 
Ollaan onnellisia, kun löydämme enkelin.


Nukentekoinnostukseni Jouluenkeleitä



Kenelle tämä pilvellä keinuva enkeli soittaa vanhalla Nokiallaan? 
Se selviää lähempänä joulua.


Sinimekkoisen enkelin piti virkata tähtinauhaa. Nyt hän joutuu parsimaan mekkonsa helmassa olevan reiän ja kyyneleet vierivät poskelle. Mistä reikä on tullut. Vielä 
sekin selviää ennen joulua.

(Seinällä sininen aurinkovärjätty kangas).






Feresipukuinen enkeli haluaa lohduttaa ystäväänsä.


























Tämä enkeli haluaisi virkata sinisen tähtivyön.



torstai 12. joulukuuta 2013

Saako ruualla leikkiä?

Saa, kun on joulu. Tämähän on hauskaa leikkimistä.

Pipareiden lakuhattuiset lumiukkokoristeet osoittautuivat toden mukaisiksi. Kun tänään kävelin Keravan liukkaita katuja, näin monta surullista lumiukkoa. Kaikki olivat osittain sulaneet.

Otsikon sanasta ruoka: Ei ole suomenkieli helppoa ei.
Molemmat taivutustavat, ruoan ja ruuan, ovat mahdollisia ja oikein.Vielä 80-luvulla ruuan-taivutusta koetettiin silti pitää poissa painetusta tekstistä (Kielikello 2/1983): Vaikka yleisen ääntämyksen mukaiselle, tosin muuten kielenvastaiselle, ”ruuan”-asulle annettiin periksi 50-luvulla, on ainakin painetussa tekstissä suositeltavampaa kirjoittaa ”ruoan”. Näin jo senkin tähden, että muuten myös
 vuoka-sanan taivutus ryöstäytyy ”vuuan”-asuun, niin kuin on jo näkynyt. 
Nykyään tyydytään lähinnä toteamaan, että yhdessä tekstissä on tyylikästä käyttää vain jompaakumpaa muotoa.


Olivi-binguja feta-iklun ympärillä
Mansikkatonttuja juustokakulla.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joululahja vuodelta 1959


Joulukuussa 1959 olin sairaalassa lastenosastolla. Suuressa huoneessa oli monta potilaspaikkaa ja ikkunoita päätyseinän leveydeltä. Ikkunoista näki kauas puiden yli 
järven jäälle. Mutta ikkunanpielessä oli se kiehtovin juttu, joulukalenteri. 
Jokainen pikkupotilas sai vuoro aamuina avata päivän luukun.


Jouluksi pääsin kotiin. Sairaala-aika unohtui, kun pukki täytti ihanimman lahjatoiveeni. 
Hän toi nukenvaunut. Vaunut ovat nimeltään Elisabethit. Nimi tuli kuningatar Elisabethilla olleiden vaunujen mukaan. Minua oli viisi vuotta aiemmin lykätty samanmallisissa vaunuissa.


Tallella ovat äitini vaunuihin ompelemat lakanat, täkki sekä paksu 
matrossitäytteinen patja.
Aune nukke on vaunujakin vanhempi. Hänestä on jäljellä vain pää. Vartalon söivät koit vintissä vietetyn ajan aikana.





Vaunujen mukava muoto innoitti minut tekemään grafiikkaa. Muistan oranssin, hienon sontikan ja kuvassa työntelen nukkeani keväisenä päivänä.

Kuvan keltainen raita on chinécollea eli vedosta otettaessa laatan ja paperin väliin on liimattu värillistä, huokoista paperia. Koska grafiikassa papereiden ja paspiksen on oltava hapottomia ja kemikaalittomia, chinécolle liimataan perunajauhokiisselillä.


Toisessa kuvassa tyttäreni nojaa oikean kokoisiin lastenvaunuihin. Ne olivat erään kaupan edessä Tammisaaressa.
Kuvassa kuultaa keltaisia ääriviivoja. Ne olen vedostanut toisella laatalla, jossa kuvaan itseni vauvana isäni kanssa.






Vallilan mummolassa-kangas on poiminut Elishabethit kuosiinsa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Itämaan "Barbi"-tietäjiä

Joulun lähestyminen saa sisäisen lapsen pulpahtelemaan. 
Piti mennä kirppikselle ostamaan mies-barbeja. Samalla Fidasta löytyi pari juhlapuseroa euron kappale ja silkkisolmioita sekä valkoinen hevonen. 
Kun tyhjensin reppuni sisällön pöydälle, mies kysyi, että lapsettaako? Kyllä!


Päivän saalis: jalkapuoli Veikka Gustafsson 1,50 euroa. 
Housuton sukeltaja 2,60 ja hevonen 2,80 euroa. Paljettipusero ja ruskea, kiiltävä pusero.


Uljaat Itämaan tietäjät odottavat nyt jouluseimen ympärille pääsyä.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukuun ehdoton julkkis: Petteri Punakuono



Aamun sinisessä hämärässä porotokka oli vallannut mökkimme pihakentän. 
Kaksi niistä seisoi sorkat levällään huussipolulla. Minua tuijottivat monet silmäparit. Katseiden takaa paljastui tyhmä hämmästys. Ihan, kun eivät olisi ennen ihmistä nähneet. 
En uskalla mennä lähemmäksi noita sarvipäitä, enkä sarvettomiakaan. 
Aikansa toisiamme toljotettuamme.
 Porot siirtyivät sivummalle kuopimaan hangen alta aamupalaa. Se helpotti minua.



Tuftatut porot

   Rakuvati    

Rakuporo ja kultaiset sarvet



Grafikan kehystämättömät lehdet majailevat vanhassa perityssä matkalaukussa.




Sydäntäni koskettavan valokuvateoksen poron syntymästä on kuvannut 
Pohjoisen luontokuvaaja Jyrki Kallio-Koski.

Jyrki kertoo taustastaan ja kuvanottotilanteesta:
"Olen kuvannut porosaamelaisten elämää ja poronhoidossa tapahtuvaa muutosta
 Käsivarren suurtuntureilla jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. 
Poronvasojen syntymistä avotunturissa yritin kuvata monena keväänä, turhaan. 
Tilanteeseen pääseminen on erittäin vaikeaa. Pari kevättä sitten olin jälleen kerran Haltin 
tuntumassa vasomista kuvaamassa toukokuun alkupuolella. 
Oli hieno aurinkoinen päivä, illaksi pakasti ja pakkanen kovetti hangen pinnan.
 Alkuyöstä satoi vajaa kymmenen senttiä uutta lunta. Aamuyöllä nousi valtava myrsky, 
joka juoksutti kovan hangen pinnalta uuden lumen. Näkyvyys tunturissa oli välillä vain muutamia metrejä. 
Olin sopinut saamelaisen ystäväni kanssa, että aamuyöllä lähdemme katsomaan, joko vasoja alkaisi syntyä. Etsimme tunturissa tokkaa useita tunteja, Lopulta löysimme tokan viiden - kuuden maissa aamulla.

 Muutamia vasoja oli jo syntynyt. Joitakin vasoja oli menehtynyt kovassa lumituiskussa. 
Kuvan kohteena oleva vasa oli syntynyt hetkeä aiemmin kuin saavuimme paikalle.
 Annoimme emän ja vasan olla hetken rauhassa ennen kuin aloin kuvata. Tuossa karussa kelissä ei voinut poroja pitkään häiritä. Sain vasoista ja poroista muutamia kuvia hienoissa valoissa. 
Olin aamun kuvauksiin hyvin tyytyväinen.
Porojen vasomista on kuvattu ruokintatarhoissa useinkin, mutta avotunturissa kuvatut vasomistapahtumat ovat edelleenkin hyvin harvinaisia. En ainakaan itse ole sellaisia kuvia muualla nähnyt."


(Linkkien takaa löytyvät selostukset eri tekniikoiden tekotavoista)