lauantai 28. kesäkuuta 2014

Koukussa PURO-lankaan

Virkkuukoukussani on kai pikaliimaa. En saa sitä kädestäni, kun kauppoihin tulee uusia purobatik lankoja. Vyyhdin pannassa onkin teksti: Antaudu sen vietäväksi. Minä päätyisin puron mukana valtamereen, ellen sairastaisi nivelrikkoa. 
Kipu vähän toppuuttelee ja pistää lillumaan suvantokohtiin.

Keväällä tulivat taas uudet ihanat monivärilangat ja tässä tulos.



Kevään langasta tuli pitsinen röijy. Se ja kuvan neito ovat minun tekemiäni.




Malli on mukailtu netistä löytyneestä kuvasta.


Hei aurinko. Nyt tuli kuuma.





Langan lopuista syntyivät kesäkorvikset.




Langan violettia pätkää oli sen verran, että siitä sai virkattua kaksi tähteä.
Kovetin ne liiman ja veden seoksella.


Linkkejä aiempiin purolanka juttuihin:
Tarinanuttu
Pahimman kerran koukussa

Keskeneräisiä puro- virkkauksia on vielä kaapissa ja pussukoissa.



torstai 19. kesäkuuta 2014

Keiju, metsänneito, mikä siivekäs lie


Riemukasta JUHANNUSTA, keskikesän juhlaa kaikille.
Kokko lämmittää, jos tulee räntää.

Runot Tuula Turunen kirjasta "Siivellä".



Tässä voimattomuudessa
tässä tyhjyydessä
anna minulle siivet

että näkisin
   että jaksaisin
 että uskoisin
että tuntisin

luottamusta, lohtua, rauhaa.

Kanna siivet,
voimalliset ja vahvat
tämän pimeyden
                                   tämän autiomaan yli.








Annan anteeksi
itselleni

Kostamisella,
vihalla,
pahoilla puheilla,
jyrkkyydellä,
vangitsen siipeni ja sieluni

kun voisin 
lentää vapaana henkenä
puhtain siivin,

rakastaen.






Moni meistä
suree itse rajattua
yksinäisyyttään
alakuloaan
orpouttaan.

Liian moni
vertailee vain
epäonneaan
vaivojaan,
sairauttaan.

Moni meistä
liian moni
kulkee pysähtymättä, ohi
elämänsä

näkemättä kantavia siipiään.







Olen vapaa
vapaa tahto
kulkija kuin
taivaan pilvet.

Olen alku
uusi elämä
rajaton luovuus
kantavat siivet.

Olen tämä hetki
olevainen, ikuisuus
kaiken alku ja loppu
rakkaus.

Olen vapaa
vapaa, minä taivaan lapsi.



Olisinko onnellinen
neuloessani
muiden odotusten
mukaan,
kulkisin kaavoja
pitkin?

Vai hyppäisinkö,
rohkenisinko uskoa
että suurin onni
vaatii luottamusta

annettuihin siipiin.



Harjoitan,
voimistan,
pyrin korkeammalle,
pyrin pidemmälle.

Vahvistan siipiäni,
sisäistä voimaani.

Ja lennän
puhtaasti
kauniisti
rakastaen.

Kirjan kuvat: Heli Kolho
Tekstit: Tuula Turunen








Tulehen tuijottaja. Varusteena kottikärryllinen vettä.



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Harmaata betonia

Betoni on harmaata ja betonilähiöt ankeita. Helsingin karseimpiin tutustuin, kun ramppasin töissä Itä-Pasilassa yli viisitoista vuotta. Merihaka on toinen saman veroinen, 
ellei jopa pahempi. Poikani asui siellä muutaman vuoden.
Kokemuksistani huolimatta päätin leikkiä betonilla ja saada aikaan jotain hauskaa.





Tarvitsin hienojakoista valmisbetonia ja kanaverkkoa. 
Helpoin oli aloittaa raparperilehtivadeista.




Hiekkakumpareen päälle lehti ja sen päälle betonia ja verkko tukemaan hökötystä.



Tee tässä nyt sitten jotain betonista, 
kun porotokka kävelee kuivumassa olevien töiden yli.



Metsästä löytyy kaikenlaista; poron nikamia, linnun siipiä ja valkoisia kvartsikiviä.
Niitä ja vaaleanpunaisia ruusukvartsikiviä on paljon maaperässä.


Kukkaruukun valoin muovipurkkiin ja sen keskelle laitoin toisen purkin aukoksi. Laitaan tökkäsin löytämäni poronsarven. Sen oli joku nakertaja jo melkein syönyt.




Täytin taloushanskoja ja kertakäyttöhanskoja betonilla. Työnsin sormiin rautalankoja vahvistamaan niitä. Ohuet kertakäyttöhanskat venyivat vähän muodottomiksi.
 Keltaiset paksummat hanskat pitivät muotonsa paremmin. Asettelin työt hiekkakuoppaan
 jähmettymään jotta kädet olisivat 
oikeissa asennoissa.









Klikkaa:  Urho Kekkosen muistomerkki on Helsingin Hakasalmen puistossaFinlandia-talon vieressä sijaitseva moderni muistomerkki, joka on omistettu presidentti Urho Kekkoselle(19001986). Muistomerkistä järjestettiin vuonna 1997 suunnittelukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Pekka Jylhä ehdotuksellaan Lähde
Teos paljastettiin Kekkosen satavuotispäivänä 3. syyskuuta 2000.
Wikipedia




Kuukkeli




Kokeilin styroksiin leikattuihin muotteihin valamista. 
Märkään betoniin työnsin suuret rautanaulat piikeiksi.

Hypertufta eli turvebetoni kiinnosti minua kovasti. Siinä betonivelliin sotketaan turvetta ja lopputyön pitäisi sammaloitua nopeasti. Netistä löytyi hienoja esimerkkejä mutta minun työni hajosivat. Käsistä katkeilivat sormet. Seokseen tuli liikaa sitä hyperiä. Vielä minä onnistun.
Ohjekirjoja betonitöistä löytyy paljon. 


Piirtelin mökin betonijalkaan tuoreeseen laastiin kuvia. Yllä rumpukuvio, jossa poroja ja aittoja. Aittojen kuvissa on monasti harjalla risti.
Ne eivät kerro kristinuskosta. Se ei ollut vielä saapunut Lappiin siihen aikaan, kun noitarummut olivat käytössä. Myöhemmin papit tuhosivatkin kaikki 
rummut Suomen Lapista. 
Vain Norjassa on säästynyt alkuperäisiä rumpuja.  Muistot kuvista ovat sentään säilyneet. Toivottavasti tämä tieto on oikein. Olen sen jostain lukenut.








torstai 5. kesäkuuta 2014

keramiikkakukkia veden äärellä

Keramiikkakukkia syntyi keväällä viimeisistä jo kuivahtaneista savimöykyistä.
Punaisten väri on enkopia jonka päällä kiiltavä läpinäkyvä lasite. 
Pienemmät kukat ovat saaneet värinsä sinisestä lasitteesta.








Sadepisaroita































Kelluvia kukkia kukissa.
Mustan pitsiliinan tarina täällä.