lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulukertomus Lapista


Aattona pitää mennä kyläkaupalle, jotta voisin tarjota kavereille uunituoreet joulutortut. Vanhankauppias viettää päiväänsä istumalla kaupan perällä. Mies menee vaihtamaan kuulumiset hänen kanssaan; kuinka täällä on ollut pakkasia ja lunta on kamalasti. Etelässä satoi vettä ja ruoho vihersi... 
Otan koriini luumuhillon ja kananmunia. Pakastealtaasta ei löydy torttutaikinaa. Kysyn asiasta kaupan vanhalta rouvalta. " Hyvin kävi on loppunut ja piparitaikinakin loppui. Ei tarvitse minun ryhtyä leipomaan".  Ei tarvitse minunkaan. Palautan kananmunat ja hillon hyllyihin.

Kassakoneella istumisvuoro on napsahtanut nuorelle kauppiaalle. 
Kahvilanurkkauksessa pölisevät sinne ikuisiksi ajoiksi juuttuneet kylän miehet. Nyt ovat tietysti karanneet jouluvalmisteluista.

Vitriinin päällä on komea piparinen Eiffeltorni. Kaupan nuori rouva on sen rakentanut. Kotona on kuulemma vielä isompi. Ovat käyneet Eiffeltornissa pari kertaa. Minä vain kerran ja silloinkin naama vihreänä korkeanpaikankammoni kanssa.


Seuraavaksi makoisat löylyt kiukaan tulen valossa. Ulkona hämäryys, joka antaa vain pienen lisävalon kylpijälle. Vatsat täyteen jouluruokaa ja pienet levot päälle.




Näissä metsissä liikkuu miehiä, käpykaartilaisia. Joulua paenneita.  Kokoonnumme kotaan tulen ympärille. Minä olen ainoa nainen ja heti anteeksipyytelemässä, ettei ole joulutorttuja nokipannukahvien kaveriksi. Niitä löytyy yhden kaverin pakomatkansaaliina. Minun saaliini on hedelmäkakku 4-tien leipomokahviosta.
Kahvin lisäksi lämmitämme glögejä. Laulamme joululauluja ja yritämme muistaa Juicen Sika-sanoja. Ne sitten löytyvät taskuun mahtuvasta YouTubesta
 ihan hänen itsensä laulamana. 



Joulukoira Joiku.


Jouluaattoilta kuluu edelleen tulen räiskyessä keskellä lumista pimeyttä. Muistelemme lapsuuden jouluja ja ikävöimme kylän laulajaa Oulaa ja hänen veljeään Aslakkaa. Nyt he veisaavat saamenkielellä taivaallisessa sekakuorossa tai käksättävät riekkoina tunturissa.




Joulupäivän aamuna heräämme pimeään. Sähköt ovat poikki.
Vettä ja leipää aamiaiseksi. Kirkko on yli sadan kilometrin päässä, joten pappi ja kanttori ovat tulleet kylälle. Vuotson majalla pidetään joulukirkko. Sinne seuraavaksi. Salissa tuikkivat otsalamput ja pöydillä kynttilät. Miten käy kirkkokahvien, jotka ovat luvassa. Vaan, kun pappi suunsa avasi, niin sähköt päälle laukesi. 

Rukoiltiin ja veisattiin ”Enkelitaivaan” istuen ja seisoen. 
Sillä aikaa majan emäntä keitti kahvit.
”Aamukahvijonossa” eräs mies sai huomiota siitä, että hänen paitansa oli nurin. ”Mites minä olisin pimeässä nähnyt miten päin sen puin”, tuumasi iloinen partasuu maripaidastaan.

Facebookissa emäntä paljastaa minulle, että hän keitti kahvit pannuhuoneessa. ”Kannoin sinne ison termoskeittimen. Siellä on aggregaatti. Glögin keitin sitten kun saatiin sähköt”. Jouluinen rakkaudenteko tämäkin.

Tapaninpäivänä mies hiihtää siniseen kaamokseen. 
Nouseva kuume vei minun unen sinistä maata päin.








lauantai 19. joulukuuta 2015

Keramiikkapipareita, IV adventti

Pimenee ja pimenee. Valo vähenee päivä päivältä, kun lähestymme joulua. 
On aika sytyttää neljäs adventtikynttilä.





Piparkakut kuuluvat jouluun ja nyt leivoin niitä keraamiikasta.



Kutsuisin lähes perinteiseksi tavaksi kuvioida keramiikan pintaa pitsiliinoilla. 


Kaulitsin saven pitsiliinan väliin ja sain kuviot pipareiden molemmille puolille.


Piparit ovat kuivuneet ja odottavat paistamista. 
Näille pitää olla yli tuhannen asteen lämpötila.









Joulukuusta odotellessa tuija kelpaa ripustuspaikaksi.



Sydän on symbolina todella vanha, joten sen tarkkaa alkuperää on melko mahdoton selvittää. Euroopasta on löydetty sydäntä muistuttavia piirroksia, jotka on ajoitettu jääkautta edeltävään aikaan. On mahdollista että sydämen symbolilla on alunperin ollut useita hieman erilaisia merkityksiä eri puolilla maailmaa (samoin kuin esim. ristillä, toisella melko abstraktilla ja pelkistetyllä symbolilla). 

Sydämen symboli muistuttaa melko vähän ihmisen sydäntä, ja jotkut ovatkin otaksuneet, että symbolin mallina on käytetty ennemminkin lehmän sydäntä, joka on voinut olla varhaisten kulttuurien ihmisille tutumpi fyysisenä elimenä kuin ihmisen sydän. 

Toisaalta monet tutkijat ovat otaksuneet, että sydämen symbolilla ei ole alunperin ollut paljoakaan tekemistä sen enempää ihmisen kuin eläintenkään fyysisen sydämen kanssa vaan, että sydämen symbolin kaarevat muodot ja sen eroottiseen rakkauteen liittyvä merkitys ovat viitanneet enemmänkin joihinkin naisellisiin fyysisiin piirteisiin
 (rinnat, pakarat jne.). 





sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Espanjalaisia ruukkuja, III adventti

Espanjalaiseen joulun odotukseen ei kuulu luminen maisema. Eikä taida tänä vuonna kuulua suomalaiseenkaan jouluun.
Espanja on täynnä ruukkuja. Niissä viihtyvät kaktukset ja joulutähdet. Kävimme ihmettelemässä niitä lämpimän aurinkoisilla Kanarian saarilla.


Kotona sytytin kolmannen adventtikynttilän ja hain keramiikkapajalta tekemäni suuren vadin. Se kävi lasituspoltossa lomani aikana.


Vadin tein makkara-tekniikalla. Alaosassa käytin kipsimuottia. Reunojen yläosaa jatkoin muotin yli samoja savimakkaroita pyöritellen.


Vati ja muotti olivat niin painavat, että tarvitsin mieheni avun. 
Hänen kanssaan saimme hauraan savivadin ulos muotista.



Kulho on nyt raakapoltettu ja kestävä. Olen sutinut siihen lasitteita. Toinen on ruskeaa ja toinen sinertävää. Molemmat ovat valkoista lietettä tässä vaiheessa. 
Välistä kuultaa paljas savi.



Ulkoreunoihin sivelin magnesiumjauhetta, jotta saisin tummaa väriä.




Joulukuu ja kurkistus espanjalaiseen ruukkuun.





Lasitettuja ruukkuja näkyi vähän mutta yksi sattui kävelyreitin varrelle.



Ruukuissa vähän ei ole enemmän. Mitä useampia sitä komeampi asetelma.






Erikoinen rosopintainen ruukku ja palmu näyttää viihtyvän hyvin. 
Takana valkoinen ruukku


Pitkät ruukkurivit muurien päällä.




Espanjassa asustavan ystäväni hienoja ruukkuja.



Takaisin kotiparvakkeelle.




Taidan minäkin istuttaa tähän kaktuksen.