Akvarellia Allissa

Galleria Allissa Keravalla pidettiin akvarellikurssi. Aiheena olivat kukat ja opettajana KuumArtin vuoden 2013 taiteilijaksi valittu Kristiina Kostia.

(KuumArt = Keski-Uudenmaan taiteilijayhdistys)

Pääsiäisen ajankohta kukitti Allin tulppaneilla, joten aloitettiin niiden kuvaamisesta.

 Olen aina halunnut päästä akvarellin salaisuuksien maailmaan.

 Nyt tuli tilaisuus kurkistaa sinne. 

Kyllä minä osaan maalata kuivaa kuivalle.

 Se on mielestäni kuvittamista tai värittämistä. Mutta kuinka tehdä taidokkaasti 

märkää märälle, eli kastellulle paperille märkää väriä. 

Gallera Alli on KuumArtin koti. 

Näyttelytilat voi kuitenkin vuokrata jokainen haluava.

Väri leviää ihanasti paperin pinnalla ja sekoittuu toisiin väreihin. Paperi on kauttaaltaan kostutettu. Lopuksi korostin kuivahtanutta työtä tummin siveltimenvedoin.

Vasemmalla Irman tulppaanit. Oikealla minun.

Irman työ tekovaiheessa. Hänellä on rohkeutta jättä paperille paljon valkoista. 

Valkoiset aukot ovat akvarellitöille ominaisia.

Kristiinalla oli kullanarvoisia neuvoja. 

Irma ottaa ne tyytyväisenä vastaan.

Tiinan kaunis työ Kristiinan arvioitavana.

Arja loihti mielestäni maalaukseensa kauneimmat värit.

Valoa ja varjoa

Seuraavassa harjoituksessa jäljensimme niukoilla väreillä kukka-asetelman. Siveltimeen kobolttia, poltettua umbraa ja keltaokraa, pisara rosaa. Paperista kasteltiin kaikki muut paitsi valkoisiksi jäävät kohdat.

Osaan valkoisia kohtia käytin maskia. Sillä peitetään alueita joiden yli voi maalata.

 Kun maski poistetaan alueet ovat säilyneet valkoisina.

Vaikeinta on odottaa työn kuivumista. En olisi millään malttanut. Kuivaan työhön tein vihreitä oksia ja tummia, varjossa olevia kohtia. Takaa tuleva valo siivilöityy kukkien läpi

Lopuksi vaelsimme unikkoniitylle

Tämän tekijä on kumartunut lähelle kauniita unikkoja...

...minä katselen niittyä kauempaa. Valkoiset kukkani ovat vielä harmaan maskin alla.

Harjoitus tekee mestareita tässäkin lajissa. Oli todella antoisaa opiskelua. Aivoja tuli kiusattua niin, että demantia siirtyi taas vähän kauemmaksi. Flunssakin parani, kun eka iltana yskiä paukutin kaverit hermoraunioiksi, viimeisenä aivastin enää muutaman kerran.

Tässä keväinen malli seuraavaan työhön. Tervetuloa aurinko ja kukkaset.

Leijuva kuppi ja virvon varvon

Kevättalven hitti käsillätekijöiden facebook-sivulla on leijuva kuppi. Esittelyssä on toinen toistaan hauskempia luomuksia. Pitää siis minunkin tehdä omani.

Blogintekoajatus katkeaa ovikellon kilahdukseen. Tänään on virpomasunnustai.

Sieltä tulee elämänsä ekalle virpomareissulle lähtenyt Lilja. Jännitys takeltelee loruäänessä, vaan hienosti menee. Mummi saa vitsan ja Lilja saa
 koriinsa suklaamunan ja -pupun. 

Leijuvan kupin teko alkoi kirpputorilta. Sieltä löytyivät

 iloisen väriset kahvikupit lautasineen.

Tarkoitus on liimata kuumaliimalla haarukan varsi kupin sisälle

 ja teräosa kiinni lautaseen.

Varret peitän särmikkäillä helmillä, jotka ovat kuin vesipisaroita.

Kupin vastapainoksi laitan lautasille jäämeren siloittamia kiviä.

Lautaset täytän mullalla ja kylvän siihen ohransiemeniä. 

Niiden olisi tarkoitus kasvaa pääsiäisruohoksi.

Sitten vaan odotetaan kasvun ihmettä........

......jota ei tapahdu.

No, sinä voit ainakin googlettaa -leijuva kuppi- ja nähdä hauskoja teoksia. Ehkä minäkin korvaan pääsiäisruohon tipuilla ja muilla pääsiäiskoristeilla.

Juttua omasta virpomishistoriastani

Pikkuihmisen paperiaskartelua

Pikkuihminen oli tulossa yökylään eli yötsyyn. Mummi selaili askartelukirjoja kirjaston hyllyjen välissä. "Paperiaskartelun aarteita" -kirjasta löytyi monta hauskaa ohjetta.

Päätimme tehdä Maatuskoita.

Mummi piirsi ensin maatuskat paperille ja teki kaavat niiden vaatteille.

 Maatuskoiden mekko- ja huivipapereiden valinnat piti tehdä huolella.

Sitten liimausta.

Kirjan askartelut näyttivät hienoilta. 

Nukkien kasvot oli leikattu kirurgin veitsellä kasvopaperiin.

Toki juuri kolme vuotta täyttänyt osaa piirtää itse kasvot, 

kun osasi leikata ja liimata paperitkin. 

Olipa hauska askartelutuokio.

Maatuska (ven. матрёшка, matrjoška, latinan sanasta matrona) on matkamuistona tunnettu venäläinen sisäkkäisten hahmojen muodostama puunukke. Suomen sana maatuska perustuu venäjän kielen äiti-sanan hellittelymuotoon, joka kuitenkin Venäjällä ymmärretään kirjaimellisesti, eikä siis tarkoita siellä puunukkea. Maatuskaa on saksassa kutsuttu nimelläBabuschka (venäläisten ymmärtämänä isoäiti) ja Itävallassa Piroschka (piirakka).

Ensimmäisen venäläisen maatuskan tiedetään tehdyn vuonna 1890, ja sen arvellaan saaneen vaikutteita sekä japanilaisestaperinteestä että Fabergén munista.

Maatuska on muodoltaan pyörähdyskappale, joten se on mahdollista sorvata, mutta sen koristeluun tarvitaan yleensä käsityötä. Sisäkkäin olevia nukkeja on yleensä pariton määrä, mikä symboloi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää, kun parillinen symboloi elämän päättymistä. Maatuska onkin eräänlainen hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta symboloiva esine.

Nykyaikana on maatuskoita tehty myös toisenlaisina jatkumoina, esimerkiksi Leninistä Putiniin, mikä korostaa poliittisia, mutta myös kaupallisia tarkoitusperiä.

Wikipedia

Kyllikki-turbaani ystävälle

Ystävääni on kohdannut se mikä kohtaa noin 4800 suomalaisnaista vuosittain eli rintasyöpä. Tuntuu, että nykyisin seurassa kuin seurassa 

jossa on useampia naisia läsnä, on vähintäin yksi rintasyövän läpikäynyt.

 Parantumismahdollisuudet ovat hyvät mutta taudin hoito on rankkaa. Sitä kokemusta en osaa edes kuvitella, kuin vasta sitten, kun tuo syöpä mahdollisesti löytyy minultakin.

Hoidoista seuraava hiusten lähtö näkyy ulospäin sairauden merkkinä.

 Toivon ompelemani turbaanin tuovan hiukan iloa sairaan päiviin.

Etsin kangaskaupasta pipokangasta ystävälleni. Joskus miehet ovat tosi fiksuja. Omani sanoi, että miksi et ompele samantien turbaania !

Ohjeita löytyi netistä.

http://www.millineeri.fi/ladattavat/Hyv%C3%A4Hattu.pdf   

 Linkistä löytyivät turbaanin ja lippiksen ohjeet ja kaavat sekä alla oleva teksti.

Ommellaan hattuja hyvään tarkoitukseen. 

Tarkoituksemme on ommella kauniita, päässä luontevia hattuja jotka lahjoitamme syöpähoitoja antaviin sairaaloihin Suomessa. Hatut toimitetaan 50kpl erissä ja jokaisella sairaalalla on oma ”hattukummi”. Osoita kiinnostuksesi kummiuteen Millineerille. Millineeri on kaavoittanut kaksi mallia ( Kyllikki ja Tyyne) jotka valmistetaan joustavista materiaaleista. Kankaan tulee olla hengittävää ja kevyttä. Valitse kuosi ja väri vaikka sopimaan oman vaatekaappisi sisältöön niin saamme laajalla skaalalla erilaisia kaikille naisille sopivia hattuja. Muistathan, että näitä kaavoja ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin!

 Kysy hattujen toimituksesta Millineeriltä.

Saumurilla homma onnistui sukkelasti ja jokaiseen koneen suraukseen lisäsin lämpimiä- ja voimaannuttavia ajatuksia.

Oma tyhmyyteni oli koitua esteeksi, vaikka ohjeet ovat kuvina ja tekstinä. Niiden laatija on ollut nerokas, totesin sitten, kun ymmärsin asian.

Käännä hatun reunasta ensin 3 cm nurjalle ja sitten 3 cm oikealle puolelle. Ompele reunasta. Hienosti näin kääntelemällä reunakaistale syntyi ilman, että olisi pitänyt ommella turbaaniin irrallinen reunakaistale.

Suoraa saumaa ommellessani tämä nykyaikainen hieno ompelukone paljasti minulle uuden ominaisuutensa. Alemmasta pyöreästä nappulasta kone ompelee taaksepäin eli päättelee.

Ylemmästä kone ompelee automaattisesti ilman, että jalalalla painetaan poljinta.

Painoin väärää nappia ja kone lähti huristamaan eikä pysähtynyt. Huusin apua! ja lopulta riuhtasin töpselin seinästä! Nyt sitten tiedän tämänkin, vaikka en ymmärrä mihin moista ominaisuutta tarvitaan.

Saumurin pitäisi selviytyä näin moninkertaisesta kankaasta. Hyvin onnistui.

Tällä nukella on kamalan iso pää.

Kankaan kuvissa pääskyt kuljettavat keijuja ja ihmiset matkustavat 

unelmienmaihin ilmapalloilla.