keskiviikko 25. toukokuuta 2016

ITE- taidetta betonista


Kesä ja lämpenevä ilma pistää betonisormet syyhyämään. Lapissa on ollut vielä viileää, vaikka etelän ihmiset hikoilevat jo auringonlämmössä. Jäähdyttelen betoni-innostustani kaivelemalla viime syksyisiä kuvia tiedostoistani. Kettu ja karhu syntyivät varsinaisiksi ITE-taideteoksiksi.








Kanaverkko, sanomalehdet ja betonikuorrutus.





Kehno pensseli ja sekava lopputulos.



Pitäisköhän noille silmille tehdä jotain. Raukka katselee kieroon. 
Tänään hiekkapolulla, tämän vieressä, olivat ketun jäljet. Nyt hämmästyttää.



Onneksi karhun jälkiä ei ole ilmestynyt pihapiiriin. Lähin havaittu mesikämmen oli kilometrin päässä.

Parikkalan patsaspuisto


Itärajan läheisyydessä Parikkalassa sijaitsee mielenkiintoinen ITE-taitelijan patsaspuisto.
 Puiston on luonut Veijo Rönkkönen (1944-2010)
Ensimmäisen patsaan hän teki jo 60-luvulla. Vierailin tässä oudossa maailmassaan jo hän eläiessään. Myöhemminkin olen käynyt ihmettelemässä hänen patsaitaan joita pihapiirissä on lähes viitisensataa.



Taiteilijan omakuvia jooga-asanoissa.





Yllä olevat kuvat olen poiminut alla olevalta sivulta netistä
http://www.odditycentral.com/pics/the-sculpture-park-of-veijo-ronkkonen-is-the-weirdest-place-in-finland.html

Suosittelen, että googlaat nimellä Veijo Rönkkönen ja kuvahaun. Siten voit sukeltaa tähän outoon ja omituiseen paikkaan. Nyt olen unohtanut amerikkalaisen lehden nimen, joka valitsi Parikkalan patsaspuiston yhdeksi maailman kammottavimmista matkailukohteista. 

Ja höpsis se on hauska ei kammottava.

Keravan taidemuseo Sinkassa oli värityskirja jossa kuvituksena olivat nämä Rönkkösen patsaat. Voi. kun eivät olisi myyneet niitä kaikkia. Tyhmä, kun olen, en silloin  ostanut sellaista itselleni.



Voimisteluesityksiä.

ITE-taiteilija Rönkkönen palkittiin vuonna 2007 Suomi-palkinnolla

Veijo Rönkköselle myönnettiin vuonna 2007 Opetusministeriön Suomi-palkinto, jonka arvo oli 30 533 euroa. Raati perusteli valintaa: ”Rönkkönen on ITE-taiteilijoiden joukossa ylitse muiden. Rönkkönen on itseoppineista kansantaiteilijoista ensimmäinen uransa pituuden, taiteellisen tasonsa, merkityksensä ja kansainvälisen huomionsa osalta.”
Rönkkösen patsaspuisto valittiin myös Suomen vuoden kotimaiseksi matkailukohteeksi Matkamessuilla vuonna 2008.




(ITE tulee sanoista Itse Tehty Elämä ja sitä käytetään kuvaamaan yksilöllistä ja omaperäistä nykykansantaidetta. Suuntauksesta käytetään useita englanninkielisiä termejä: Outsider Art, Contemporary Folk Art tai Raw Art.)


torstai 5. toukokuuta 2016

Virsunpunojasta tohvelisankariksi

Ekovirsukurssi kuulosti tosi hullulta, joten päätin osallistua. Eka päivänä tiedostin kohdanneeni voittajan. Mitään näin hankalaa en ole ennen kohdannut. En hahmottanut työtäni ollenkaan. En tiennyt milloin punon virsun pohjaa, milloin yläosaa. 
Tuskaansa vuodattivat toisetkin kurssilaiset. Kuka äännellen kuka hiljaisuuteen vaipuen.
Nauru oli kuitenkin päällimmäisenä. 
On vapauttavaa ja hauskaa nauraa omalle tyhmyydelleen.

Kurssi oli ensimmäinen lajissaan ja olimme vähän kuin pedagogisia koekaniineja. Kurssi antoi paljon myös kärsivälliselle ja kannustavalle opettajallemme Salla Aunolalle.


 Ekovirsut valmistuivat jokaisen hyppysistä tuskailusta huolimatta. Materiaalina on kierrätyshuopa eli hienosti Geen Craft. Vanhat tekstiilit on kierrätetty huovutamalla ne levyksi. Alunperin tätä tuotetta käytetään parketin alusmattona.



Tilkkuleikkurilla 11 siivua per virsu. Koon määrää suikaleen leveys. 
Minä aloitin tekemällä suuret virsut miehelleni.


Vauhtia ja voimaa peliin.




Ompelimme osaan suikaleita koristeraidan.
 Se helpotti punomista, kun pystyi seuraamaan kuvioidun "tuohen" kulkua työssä.




Punominen alkaa kärkisuikaleesta.


Tässä vaiheessa on jo tirahtanut monta hikipisaraa ja kyyneltä.


Virsusta näkyy kuinka merkatut kaitaleet ristiävät pohjassa. Ensimmäisessä kohdassa päättyy yläosan punominen ja jälkimmäisessä alkavat kantapään käännökset.




 Sitten punoin virsut vielä itselleni. Samalla ne olivat elämäni viimeiset virsunpunojaiset.
Omissa virsuissani koristeraitana kulkee pieniä punaisia sydämiä. Viisas ompelukone osasi kirjoa sellaiset.





Meillä pysyvät jalat lämpiminä, kun tallustamme mökillä saunasta tupaan.
 Minusta tuli sittenkin tohvelisankari !




Toiset virsut syntyivä alle tunnissa. Se oli uskomatonta, kun opettaja huomautti tuskaisuuteni keskelle, että oletkos katsonut kellosta aikaa. 
Lopputuloksen epätasaisuus ei tyydytä silmääni mutta tulipahan tehtyä.

Kierrätyshuopa on mukava mareriaali. 
Siitä aion tehdä vielä mitä vaan mutta en punoa virsuja.