Pääsiäisnäpertelyä ja tunnelmia

Lapissa hiihdellään pääsiäisenä jäällä. Samaan aikaa Etelä-Suomessa kukkivat sinivuokot.

Sukkahousumölkkypää-pääsiäiskortteja postitin lapsille ja lapsenmielisille.

X-maanvilejiälle tämä kortti 
kertoo keväästä. 

Hangella näkyy jälkiä.

Pääsiäispupu

Jäljet johtavat risukasaan. Onkohan keväämmällä pihallamme jälleen pupunpoikasia 

jotka popsivat kaikki kukkani.

Sillä aikaa, kun minä näpertelen, isännällä on isommat kuviot lautapinon kanssa.

Ei taida nämä lumet sulaa Vappuun mennessä.

Kun askarelutarvikkeet ovat vähissä, huovutin pupun ja munan 

pienistä villatupuista.

Tipuunkin löytyi vähän villaa. Kukat leikkasin ja liimasin munakennoista.

 Ne tököttävät rakukeramiikkakulhoissa. Säälittävän näköisiä.

Mustasta savesta tekemäni korppiruukku sai koristukseksi pääsiäiskukkia ja aurinkovärjätyistä kankaista jääneitä suikaleita

Maha täyteen hyvää ruokaa ja määmmiä. Päikkärit ja sitten

 kohti pääsiäisen hengellistä sanomaa.

Kirkkokansa suuntaa kulkunsa Vuotson majalle.

Kun seurakunta ei tule papin luo, niin pappi ja kanttori tulevat seurakunnan luo. 

Sodankylän kirkkoon on matkaa 100 kilometri.

Olemme ihmeen äärellä: Jeesuksen hauta on tyhjä. 

Majalla on kankainen alttarivaate saamenväreissä. Tuula-Maija Magga-Hetta on sen suunnitellut ja ommellut Vuotsossa pidettäviä jumalanpalveluksia varten.  Alttarivaate on ollut käytössä jo yli kolmekymmentä vuotta ja on yhtä kaunis nyt kuin uutenakin.

Tuula-Maija luki meille saamenkilellä evankeliumin. Risto pappi suomeksi.

 

Virret veisataan vuoroin suomeksi ja saameksi. Niistä neuvotellaan ennen laulua ja jos saamenkielinen ei ota sujuakseen, Sirpa kanttori sanoo rohkaisevasti, 
että otetaas uudestaan.

Muutenkin lauletaan kauniita virsiä toiveiden mukaan. Koreografia ei ole koskaan toiminut näissä kirkonmenoissa. Tunnelma on kodikas ja majan emännän keittämät kirkkokahvit, ne ne vasta kielet irroittavat ja puheen sorina täyttää huoneen joka kolkan.

Hilma katsoo asiakseen haukkua koko seurakunnan. 

Sitä harmittaa,kun kaikki eivät tulle rapsuttamaan.

Räystään alla majoitustilat odottavat pääskysiä.

Myös me ihmiset odotamme niitä ja kesää.

Mirkku neuloo upeat villapaidat

"Taitajat Grafters" -on kauppa Ivalossa. Monasti olen käynyt kuolaamassa sen upeita villapaitoja. Lopultakin uskaltauduin sovittamaan yhtä ja tiesin, 

että nyt se on rahan menoa.

Värejä ja kuvioita oli monenmoisia. Taivaan- ja lennikinsininen paita oli aivan hengästyttävä väreiltään. Kyselin, että olisiko kettuja ja jäniksiä. Myyjä sanoi, että Mirkku, joka nämä on neulonut on viereisessä marketissa töissä.

 Kysyppä, jos hän neuloisi sellaisen, kun toivot.

Minä meninja kysyin niin juttu alkoi edetä.

Etelä-Suomessa kukkivat leskenlehdet. 

Pohjoisessa uusi lumi leijailee valkealle hangelle.

Villapaita eteni ja kännykkäkuvat kertoivat minulle missä mennään. 

Loppusuora. Enää kaulus puuttuu ja sitten villapaita 

matkasi postipakettina yli tuhat kilometriä. Kiitos Mirkku.

Keskiyön aurinko ja ruskan värit.

Mirkun tapasin jälleen marketissa. Hän oli tällä kertaa asiakkaana.

Mirkun violetti villapaita on upeaakin upeampi. Minä rakastan värejä ja niin tekee hänkin. Sen lisäksi Mirkku osaa käyttää niitä hehkuvina yhdistelminä.

Tässä paidassa kellottaa täysikuu. Pakkasyö ja kuunvalo. 

Silloin voi tehdä taianomaisen hiihtoretken.

Kuva: Raija Hugg

Paidoista löytyy vielä kukkien ja eläinten lisäksi tatteja.

Ivalossa Ivalontien varrella olevan kaupan hyllyjä ja tiskejä täyttävät paikallisten käsityöt: Hienoja Lappiaiheisia hopeakoruja, huovutettuja töitä, keramiikkaa, nahkatöitä, 

Mirkun neuleita ja paljon muuta.

Eivätkä ole kuin viereisen matkamuistoja myyvän talon tuotteet: "Made in Honkong".

Illan hämäryys, mummo ja kuukkeli (Innoittajana Akseli Galen-Kallelan "Poika ja varis")

Ei kukkeli nyt lennähdä kädelle, kun haluaisen sellaisen kuvan.