sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tekstiilitaiteilija Kirsti Rantasen näyttely hurmasi.

"En ole tekstiilitaiteilija vaan teen taidetta tekstiileillä", toteaa taiteilija 
Kirsti Rantanen työstään.

Designmuseossa oli vuosi sitten upea näyttely. Suuret monumenttaaliset työt saivat  hengästymään mahtavuudellaan. Teki mieli hyppiä ja huutaa, jotta saisin purettua niistä minuun huokuvan voiman ja energian. Huh, huh.

Näyttely koostui Rantasen elämäntyöstä 50-luvulta alkaen.






Kirsti Rantanen (s.1930) on yksi merkittävimmistä suomalaisista tekstiilitaiteilijoista. Hän heijastaa 1970-luvulla alkanutta murrosta tekstiilitaiteeseessa. Ryijyjen ja kuvakudosten rinnalle tulivat tilaa haltuunottavat tekstiiliteokset, joissa muoto ja materiaali olivat yhtä tärkeitä kuin tekniikka jolla ne toteutettiin.




"Kauas" 1987







Noita kiekuroita löytyy myös Kansallisoopperan lämpiön seinältä.





Näyttelyssä oli monia esillepanoja joista sai näppituntuman itse työhön.




Yksityiskohtia teoksesta "Leipä".




"Isoäidin puutarhassa"



"Pellavatukkainen tyttö" Puoliryijy jossa materiaalina: pellava, villa, muovinaru.

Vuonna 1973 taiteilija sai kutsun valmistaa ryijyn kiertonäyttelyä varten.
Rantanen pysyi perinteisessä ryijyn neliskulmaisessa muodossa mutta muuten teos oli kaikkea muuta kuin perinteinen. Fikuratiivinen takaa kuvattu tyttö jolla on mahtava tukka, oli todella poikkeava toteutus.



"Pölkyt"





Näistä piirustuksista huokuu Kirsti Rantasen karjalaisuus. Ainakin minun mielestäni.





Kissa ja kana, taitaa olla piilokuva. On siellä näköjään tyttökin.




Esillä oli myös ryijyjen luonnoksia ja mallipiirustuksia.






"Rikkaan tytön kosija/Kosioretki"
























"Himoittu saalis"



Suuret veistokset ovat pääosin tilaustöitä.



















"Hylätty näyttämö" takana punainen "Tukipylväs huojuu".