Talven riemut esillä

Talven synkkyys, pimeys, kylmyys ja suunnaton pituus ovat vaihtuneet riemuksi harrastusten parissa. Kansanopistojen lukuisat kurssit tarjoavat tekemistä käsille sekä aivojumppaa uusien kielien opintojen parissa. Tarjolla on tietotekniikkaa ja valokuvauksen opastusta, musiikkiopintoja 
sekä lukematon määrä mitä erillaisempia kursseja.

Kevään näyttelyt ovat nyt avanneet ovensa ympäsi Suomenmaan. Minä ihmettelin upeita töitä Tuusulassa ja Keravalla.

Kuvataiteen eri suuntauksia oli paljon esillä. On klassista, modernia, action paintingia, naivismia, grafikka, hiili- ja lyijykynäpiirustusta ja japanilaista taidetta.

Posliinimaalauksen perinne jatkuu nuorissa taitajissa. Niin ainakin päättelen joidenkin töiden kuvista.

Keramiikkaa rakua ja tavanomaista.

Käsityökurssit ovat aina erittäin suosittuja.

 Töitä valmistuu perinteisillä tekniikoilla ja aina syntyy uusia työtapoja.

Kasviväreillä värjättyjä lankoja ja tilkkutöitä.

Kierrätystä

    Tölkkiklipsuja

Kravatteja

Vaatteiden ompelijat voivat vastata hyvällä omallatunnolla kysymykseen: 

Tiedätkö kuka ompelee vaatteesi?

Laukkuja ja koruja

Kynsilakkakoruja

Koruja massasta ja saamelaista tinalankapunontaa.

Koruja vanhoista hopealusikoista.

Kankaanvärjäystä

 Kirjan uusi elämä

 Nikkarointiin ja kangaspuillakutomiseen sekä tuftaamiseen löytyy mahdollisuuksia ja välineitä myös kansanopistoilta.

Tulipas tähän paljon kuvia, eikä kuitenkaan kaikkien kädentaitojen tuloksia. Nyt on mukaville kussikavereille ja opettajille toivotettu: hyvää kesää ja pitäisi pärjätä ilman heitä syksyyn asti. Eiköhän tuo onnistu, kun aurinkopaistaa ja laineet liplattavat. 

Syksyyn on pitkä onnellinen matka.

Aune-nukke sai uuden vartalon

Aune-nukke raasusta on ollut jäljellä vain pää. Sen sisällä on 

hintamerkintä 259 markkaa. Koit ovat syöneet hänen vartalonsa reijille ja 

sahanpurut pursuneet säilytyslaatikon pohjalle.

Aunen uusi vartalo sai alkunsa savimötikästä.

Käsivarret, sääret ja mekko saivat värinsä alilasitteesta, jonka sivelin vielä 

kostean nihkeälle savipinnalle.

Erittäin tyytyväinen olen leningin helmaan. Rakusavi kuivuu nopeasti, kun sitä käsittelee. Sain vinkin kaulita savea kahden kostean kankaan välissä. 

Näin savi pysyi jostavana ja helman laineet onnistuivat eivätkä repeilleet.

Aune kuivui ja päätyi keramiikkauuniin raakapolttoon.

Jännittävä päivä. Rakupolttosessio. Siellä raku-uunissa näkyy 

punaisen hehkuinen Aune-torso.

Aunen vartaloon olen sivellyt läpinäkyvän krakkeroituvan lasitteen. Päivi on nostanut torson raku-uunista ja odottaa jäähtyvän lasitten kilahtelua, kun se halkeilee eli krakkeroituu viileässä kevätilmassa.

Sitten kuuma esine pönttöön, jossa se sytyttää purun tuleen. 

Kansi kiinni ja savu tunkeutuu lasitteen halkeamiin.

Savustunut palava Aune upotetaan kylmään veteen.

Klik! Aina ei mene niin kuin Strömsöössä. Aunen mekon helma kilahtaa irti! Vartalossa oli niin paksusti savea, että se kohtasi lämpötilan muutoksen eri tavalla kuin hame 

joka on nyt paljun pohjalla.

Liima on rakukeramiikan ystävä. Krakkeroituneessa pinnassa eivät liimaussaumat eroitu kuin korkeintaan edukseen. Aunen pää sai vartalon joka nojaa koivunrunkoa muistuttavaan maljakkoon. Posliiniset fikuuritkin on tehty niin, että niillä on tukena jokin luonnosta löytyvä elementti. Ei Aunekaan pysyisi pystyssä ilman tukea antavaa koivua.

Aunen uusi elämä. Rakun halkeilut saavat vartalon näyttämään 

yli 50 vuotiaalta.

Aunen ensimmäinen elämä. 

Kuvassa serkkuni Kari ja Mailis jonka sylissä Aune, minä ja Sirkka nukke. Olen siis ottanut itselleni nuken, jolla on oikea tukka ja antanut Mailikselle huonomman nuken. 

Karma on toteutunut. Sirkasta ei ole jäljellä mitään.

Oma outo tuftaus

"Oma outo", vastasi eräs luovankirjoittamisen opiskelija, kun meiltä kysyttiin: Miten kuvailisit persoonallista kieltä, josta kirjoittajan voi tunnistaa.

Tämä kuvakudos on minun oma outo.

 Hän joka on kutonut, tai katsellut kuvakudoksia, huokaa: HIENO!  Hän joka ei ole asiaan vihkiytynyt, päästää suustaan: mikä TURAKASA! Näin se on mennyt tämän työn äärellä. 

Sulka on fasaanin tiputtama.

Tämä turakasa syntyi tuftaamalla. Käytin siihen lankakätköni kaikki valkoiset langat. 

Ne loppuivat muutamaa senttiä liian aikaisin. Käsityöasemalla oli jonkun lahjoittama pussukka lankoja. Niiden avulla työni valmistui määrämittaansa.  Minun ei tarvinnut ostaa uutta lankaa, jonka keränloppu olisi taas päätynyt kätkööni.

Oudon maailman perhonen. Sen runko on ruostunutta verkkoa ja hopeanhohtoiset mustat siivet olen leikannut kirpparilöydöstäni.

Sienien lakit värkkäsin niin ikään kirpparilta ostamastani juhlapuserosta. 

Paljetit, helmet ja kirjailut olivat siinä valmiina. 

Mitä lie myyjä ajatellut Fidassa. Mietti varmaan, että on mummo seonnut, 

jos luulee mahtuvansa tuohon hameeseen ja puseroon. 

Tuskin myyjä tai kukaan olisi halunnut nähdä sitä näkyä.

Nyt, kun ruuvi on seinässä (kiristyksen, lahjonnan, uhittelun, mairittelun, anelun, räkytyksen tuloksena) ja ryijy ruuvista roikkumassa, voin nukkua omien outojen unieni kaaoksessa rauhallista unta.

Noita Nokinenä ja Kissa Kippurahäntä

.

Noita Nokinenän seikkailut kuuluivat 70- ja 80 lukujen pääsiäisiin. Se oli radiokuunnelma. Tarina eteni aina jatkokertomuksena jokaisena pääsiäisen päivänä.

Kuva: Pyry Partti

Voi tikkerperi Kippurahäntä! Ei lentäminen ole vaarallista. Pohjanmaan pääsiäisvalakiat ovat jo sammuneet. Ei kärvenny peräsin.

Nokinenä asustaa Noitavuorella Suomen Kuusimetsässä. Hän on usein miten äkäinen ja nappaa taikapussin esille. Silloin varokoon henkilö joka hänet suututti. Taikasanat ovat "sirra purra murra, taikapussi hurraa..." Nokinenä hokemana on: "Voi tikkerperi!". Noita rakastaa avaruusaluksella liikkuvaa Edvard von Boxista. Tämä Noitaliiton puheenjohtaja ei valitettavasti vastaa Noita neidon rakkaudentunteeseen.

Noita Nokinenä ja Pupu neito ovat syntyneet sukkahousuista. Sähköasennusjohdon ympärille olen tehnyt nukkien vartalot. Se on sitä muovista, ohutta johtoa jonka sisällä on kuparia. Johto taipuu mukavasti ja olentojen käsiä, jalkoja ja vartaloa voi taivutella eri asentoihin.

 Pupu ja Noita ovat ystävystyneet pääsiäisten välissä, kun he joutuvat jakamaan säilytyslaatikon tipujen ja pääsiäismunien kanssa. Paras olla ystäviä niin ahtaassa ja pimeässä tilassa.

Miltähän pääsiäistipu maistuu, pohtii Nokinenän Kissa Kippurahäntä.

Jos Kippurahäntä päättää nukkua pöydällä, on hyvä muistaa Nokinenän

 taikapussi ennen kuin menee hätistelemään hänen kissaansa.

Kuunnelman henkilöt:

Noita Nokinenä - 
Marja Korhonen.

Vilma Väkäleuka - Rauha Rentola.

Hanna Harvahammas -
 Alli Häjänen.

Poliisi Karhunen - Esa Saario.

Salaoloneuvos Verneri Velhonen - 
Kaarko Halttunen.

Santeri Nallikainen -
 Lauri Kuosmanen.

Kalle Kontio -
 Walde Pitkänen.

Kissa Kippurahäntä/ Myyreli - Ilse Niskanen.

Orava Nappisilmä - 
Marjatta Kallio.

Menninkäismikko - 
Seppo Laine.

Edvard von Boxis - 

Kauko Helovirta

           Pääsiäisjutussani Kissa Kippurahäntää näyttelee Ninju Vesan kissa Partti

Noita Nokinenä taikamöhläys

Tuosta linkistä löytyy Ylen arkistosta Nokinenän seikkailuja. 

Ne ovat siellä 4-3 minuutin jaksoja.

Sarjan tunnusmusiikki on Bob Merrillin säveltämä Ah-oom.

Kuules Kippurahäntä, olisi aika herätä pääsiäisen viettoon. 

Voi tikkerperi! Ei saa purra kättä joka ruokkii.

Eikö vaatekaapissakaan saa olla rauhassa pääsiäiseltä.

Se on kohta tämä pääsiäinen ohi. Hyvää kevättä lukijoilleni.

Vanhoja Weisteen pääsiäiskoristeita olen löytänyt kirpputoreilta.

Pääsiäisliina kangaspuilla

Kevään värit pääsiäiseksi syntyivät, kun menin Käsityöasemalle kutomaan kaitaliinan poppanakuteesta ja paperinarusta.

Munia olen värjännyt aiempina pääsiäisinä. Kuviot tein vahalla ja upotin munat aina uuteen ja uuteen eriväriseen väriliuokseen. Vahattuihin kohtiin uusi väri ei tarttunut. 
Sillä konstilla sain muniin erivärisiä kuvioita. Vati on rakukeramiikkaa.

Kutomisen alku tuntuu aina vaikealta ja kömpelöltä....

...varsinkin, kun sukkula livahtaa kangaspuiden alle. 

Vikkelästi konttasin sen perään.

Sukkulat pujotetaan loimien välistä.

Kangaspuiden alla on polkuset. Ne on sidottu kiinni niisinvarteen jos toiseenkin ja polkusia vuorotellen painamalla niisinlankojen ja pirran läpi pujotetut loimilangat nousevat ja

 laskevat halutussa järjestyksessä. 

Tämä liina syntyi kolmella polkusella. Yllä olevista kuvista näkyy miten loimet ovat eri järjestyksessä paperinarun ja poppanakuteen sukkulan yläpuolella.

Pirtalla paukautetaan kuteet tiukaksi kudonnaiseksi.

Kristiina, Kudonta-aseman hengetär, irroittaa liinani kangaspuista. Sitä en osaa tehdä. Kudonta- ja käsityöasemat ovat hyviä paikkoja sille, joka ei osaa tehdä kaikkea itse. Loimet ovat valmiina kangaspuissa ja ohjaaja vieressä neuvoo alkuun 
sekä työn edetessä mikäli sormi meinaa mennä suuhun. 
Saa siellä opin loimien luomiseen ja laittoonkin, jos haluaa.

Kutominen on värienleikkiä

Graafinen musta-valkoinen liina.

Jouluna kudoin punaisia värejä. Pannunalusen sujautin lahjakuoreen ja se matkusti ystävälleni Rovaniemelle.

Yllä kuvassa ovat poppanakude ja paperinaru molemmat punaisia.Vieressä paperinaru on musta. Näissä töissä on mustat loimilangat.

"Outo haju näissä silkkikukissa. Oikeiden narsissien tuoksusta Noita Nokinenä saa migreenin ja se on pelottavaa. Silloin sisiliskotkin oppivat lentämään, kun pakenevat ilkeitä taikoja", tuumii Noita Nokinenän kissa Kippurahäntä. 

Toisena pääsiäispäivänä muistellaan blogissa Nokinenää.

Pääsiäisen sanoma

Telkkarissa näytettiin katugallup, jossa toimittaja kysyi nuorilta aikuisilta ja joiltakin lapsilta "Miksi pääsiäistä vietetään?" Haastatellut eivät tienneet! 
Tuntui aivan absurdilta, miten tuollainen voi olla mahdollista.

Pääsiäismunien, virpomavitsojen, pupujen, noitien, kanojen, tipujen, mämmin, pashan ynnä muun lisäksi se oli se Jeesus joka ristiin naulattiin. Kuoli ja haudattiin. Nousi kolmantena päivänä kuolleista...

Kyse on rakkaudesta, armosta, syntien anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä. 

Siitä ettei kuolema sano viimeistä sanaa.