sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuisti ja kultaa Lapissa


"Puuseppää aina tarvitaan" todetaan laulussa ja sellainen seppä rakentaa Lapinmökkiämme.




Saunankuisti tuli muuten valmiiksi mutta kaiteet puuttuivat vielä. Pihalla törröttää hirren pätkiä odottamassa josko niitä johonkin tarvitsee.





 Herra Makkarainen (poikkeuksellisesti mustassa- eikä sinisessä takissa, niin kuin aiemmissa seikkailuissa) päräytti moottorisahan käyntiin ja tarkasi harkittuaan halkaisi hirren sopivasta kohdasta.



Hiomakoneella voi muotoilla hirren reunat puöreäkulmaisiksi ja sileiksi.
 Verenhimoiset polttiaiset vaivaavat niin, että verkkohattu on hyvä olla varalla.





Hra Makkarainen kiinnitti kaiteen ruuvinvääntimellä.




Kaikki meni niin kuin Strömsössä. Mitat mitattuina just oikein. Mikäpä on saunan jälkeen vilvoitellessa, kun on kaljatuoppikin kädessä.


"Puuseppää aina tarvitaan" Teijo Joutsela Humppa-Veikkojen solistina.



























Vuotson kanavan varrella syksy kultasi lehtipuut. Kultamailla, kun ollaan, kävimme ihmettelemässä kullan kaivamista.


VIA VINETTO

Tänä kesänä olen talsinut Via Antiquaa pitkin Roomaan.
 Nyt edessä oli taival toista via pitkin. Kulkijan turvallisuutta oli ajateltu liikennemerkissä, jossa varoitettiin konttaavista henkilöstä.



ILMAKUOPPA KESTITYSLEIRI

Tämän kultavaltauksen kaivajien siviliammatit liittyvät ilmailuun. 


Karua jälkeä. Vesi virtaa putkesta ränniin ja huuhtoo sorasta esille kultahippuja, kranaatteja sekä hematiittejä.


Kuopassa Kauko selittää kaivuutouhua hra Makkaraiselle. Tällä valtauksella kaivetaan käsin. Hauista tarvitaan suurten kivien vääntöön. Maisema on kaivuun jälkeen maisemoitava ennalleen, eli kivet on väännettävä takaisin ja hiekka lapioitava monttuihin. Kovaa hommaa.




Tähän ne kultahiput ja jalokivet jäävät pieniin lokeroihin. 
Hiekka huuhtoutuu pois.




Kuukkelit tulivat paikalle heti, kun eväät otettiin esille.







Kultamailla tarinoita ja Persoonia isolla P:llä riittää. Tässä kodassa asusti edesmennyt kullankaivaja insinööri Mähönen. Kantakapakan tarjoilija ihastui insinööriin ja lähti tämän matkaan. Pariskunta eleli kesän kodassa ja syksyllä tarjoilija totesi olevansa raskaana. Onnellisena hän sanoi insinöörille kiitos ja näkemiin. Siitä nimi kodalle.




Kauko on vaimonsa Sirkan kanssa ahkeroinut koko kesän valtauksella.  Raskas työ pitää kunnon hyvänä ja kultahiput pitävät mielenkiinnon yllä.



Hienot maisemat hivelevät mieltä kaivosvaltauksen saunarannassa.


Siinä sitä on kultaa. Kesän saalis jäi alle kiloon.



Lapissa, kun ollaan, niin saksalaiset sotilaat ovat jättäneet jälkensä ympäristöön.








sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuunatut tuolit ja tunturi

Siniseen kamariin piti saada sinistä. Verhokangasta oli vielä jäljellä ja 
päätin päällystää sillä jakkarat.






Mökkinaapuri poisti käytöstä huonokuntoiset jakkaransa. 
Poisto kävi kätevästi tuomalla ne meille.


Väkertäjän varastossa on tietenkin vanulevyä, jota on hankittu yllin kyllin johonkin tärkeään turhuuteen, joka on sitten jäänyt toteuttamatta.



Verhokankaan löysi vuosia sitten ystäväni itä-suomalaisen kangaskaupan poistomyynnistä. Hän ilmoitti, että nyt on sulle verhokangas. Minä etsin äkkiä netistä Vallilan sivut ja "Konin kesä" kankaan talviväreissä. Sovin sitten, että hän ostaa pakan lopun ja seuraavalla lomareissulla raha ja kangas vaihtoivat omistajia.

Tässä oli vaan se ongelma, että mökkiprojektista oli toteutunut vasta tontin osto. Kuulin sitten kuittailuja, että laitetaanko puiden väliin naru niin saat ripustaa verhosi.



Vanua viritin viisi kerrosta. Nitoja on tarpeellinen väline kankaan kiinnityksessä.
En kiristänyt sitä, jotta istuin jäisi muhkeaksi.



Voisin sanoa, että naisen logiikkaa. Silloin tämäkin sähläys menisi koko sukupuolen piikkiin. Sanonpa vain, että minun logiikallani päällystän ja toppaan ensin jakkaran ja sitten totean, että pitää nuo jalat hioa ja maalata. 
Onnistui se joten kuten. Lopuksi hioin pohjaväriä näkyviin, 
etteivät tuolit näyttäisi liian uusilta.







Maton olen kutonut kaksikymmentä vuotta sitten. Pitäisi varmaan kohdella silkkihansikkain. Tuon jälkeen en ole voinut harrastaa matonkudontaa. Kädet eivät kestä.





Pyhä-Nattanen



Nattaset eli Nattastunturit (pohjoissaameksi Náttašduottar) Kohoavat Sodankylän kunnan alueella Koiliskairassa. Tunturiryhmässä on kuusi tunturia. Alue on Sompion luonnonpuistoa. 
Pyhä-Nattanen on lähinnä mökkiämme. Sinne olemme kiivenneet kesällä sekä talvella lumikengillä ja polveen asti ulottuvassa umpihangessa.



Ensin pitkospuita ja sitten kivikkoista polkua kiivetään tasaisesti ylöspäin. Herra Makkaraisella on repussa vesipullo. Naukku siitä ja matka jatkuu.
  

Pyhä-Nattasella on korkeutta 508 metriä. Kun metsä loppuu, loppuu polkukin. Jokainen on omien jalkojensa varassa keikkuvilla kivillä. Minä konttasin välillä ja ryömin ylös suurimmille lohkareille.



Horisontissa pullistelevat Terävä-Nattaset. Kai noiden muotojen perusteella tunturit ovat saaneet saamen kielisen nimensä nattaset eli naisen rinnat.



Pyhä-Nattasen laella on tooreja. Ne ovat syntyneet graniitin rapautuessa. Näin erikoiset muodostelmat olivat aikoinaan saamelaisten pyhiä palvontapaikkoja.

Nattasia esiteltiin jokunen vuosi sitten telkkarissa. Nyt lähtöpaikalla on jatkuvasti parikymmentä autoa ja tällä retkellä laella vietettiin häitä.
Ennen täällä kulkiessamme saimme olla rauhassa, yksinäisessä hiljaisuudessa.





 Tuulee vallan vimmatusti.


Tunturin laella on pieni päivätupa. Morsiuspari vaihtoi siellä vaatteita ja me nuuhkimme vain lämpimän savun tuoksua.



Retkikuvat: Helena


Luonnonpuiston alueella saa kulkea vain merkittyjä reittejä. Marjojakaan ei saa poimia.
Kansallispuistoissa on väljemmät säännöt. Sompion luonnonpuisto jatkuu Kekkospuistona eli Urho Kekkosen kansallispuistona.





sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Pihahärpäke ja kauppareissu Ivaloon

Mökkitontilta löytyy käpyjä. Nuo männynkävyt ovat uusiutuva luonnonvara. 
Ne ja niiden siemenistä sikiävät taimet eivät lopu koskaan. 
Joka paikka on täynnä pientä männynalkua.





Kaadetusta koivusta nyhdin tuohta. Kun niiden päälle kaataa kiehuvaa vettä, ne käpertyvät rullille.



























Finfoam eristelevyä ja idean sain kampaajaltani. Häneltä jonka luonta tulen aina pää punaisena mutta iloisena.

Sahasin levystä ympyrän ja sitten tarvitsin kuumaliimaa käpyjen ja tuohirullien kiinnitykseen.





Härpäke pääsi mökin ulkoseinälle. Tuohikuvio yrittää olla noitarumpujen aurinko-kuva.




Pihalla tapahtuu muutakin outoa. Niistä muutama kuva.

 Ei minua huomaa puupinon takaa, kunhan vain pysyn liikkumattomana.




Herkullisia sieniä tarjolla.


Taidan käydä huussissa, jos sarvet mahtuvat ovesta.




Tätä blogia tehdessä nuo vieraat taas tulivat mökille ja 
yksi sarvipää tallusteli mahtavana kukkapenkkini yli.


Naapurimökin eläjälle nimipäiväkranssi ja itselle kranssi oveen.


Kanervakranssini näyttävät lähinnä härpäkkeiltä.


Kuusenkävyissä on nyt ripustuslenkit.

Ivalo

Pitkä vai lyhyt matka, se on suhteellista Lapin-maassa. Viikottainen kauppareissumme Ivaloon tekee 70 kilometriä yhteen suuntaan. Pienempiä ruokakauppoja löytyy yksi kahden ja toinen 40 kilometrin päästä. Ivalossa on lähin rautakauppa sekä putki- ja sähkötarvikekaupat joita rakentaja tarvitsee. Niin ja tietenkin Alko.



Kylällä on muistomerkki sodassa rajan taakse jääneille kotiseuduille. Sota on täällä edelleen lähellä ihmisten mieltä ja muistoja.





Ivalojoen rannassa, hotelli Kultahipun pihalla, mustat ukot huuhtovat kultaa.




Ivalossa ovat sekä K- että S-ryhmän isot marketit. Kassajonoissa kuulee enemmän venäjää kuin saamea tai suomea. Pitkä on matka Murmanskiin mutta sehän on suhteellista. Parkkipaikat ovat täynnä rekkarin 51-tunnuksen omaavia venäläisiä autoja.



Ivalo on Inarin kunnan suurin taajama ja hallinnollinen keskus Inarijärven eteläpuolella. Taajaman väkiluku oli vuoden 2015 lopulla 3 062. Ivalon maapinta-ala on 7,40 neliökilometriä. Ivalo sijaitsee seudun tärkeimmän tieyhteyden nelostien varrella.