keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Alla omenapuun ampiaisten valepesiä

Tämän kesän virkkaussuosikki tuntuu olevan ampiaisten valepesä. 
Kuulin ihmettelyä, että kaikkea sitä keksitäänkin. 
Olisi hauska ripustella noita pallukoita esille mutta näillä on ihan funktio.

Minun palperoni menevät mökin vintille.



Mökin vintillä on pesinyt äkäisiä ampiaisia. Tänä kesänä siellä pitää saada valmiiksi varapoistumistie. Jos mökki syttyy palamaan ja sattuu olemaan vinttikamarissa, niin siitä oven kautta kylmävintille. Sen päädyssä on luukku josta ulos ja tikapuita alas. Tällainen järjestelmä on pakollinen rakennusmääräysten vuoksi ja onhan se järkevää.
Sinne ei voinut viimekesänä oikein mennä. Pienikin kolahdus sai pistäjät äkäiseksi. Paikalta oli paras paeta.


Hylätty puutarha tuottaa iloa meille kerrostaloasujille. Kesä alla omenapuun.




Valepesät, ne toimivat, koska ampiaiset luulevat pesien ympärillä olevan reviirin jo varatuksi eivätkä halua rakentaa sille paikalle omaa pesäänsä.


Virkkasin pesät silmämääräisesti pallukoiksi. Täytteenä käytin vassapaperia. 
Voi niihin laittaa vanua tai talouspaperiakin. Ampiaisia tein pyörittämällä lankaa sormieni ympäri ja sidoin ne kimpuiksi raita-langalla.



Omenapuihin valepesiä ei kannata jättää. Komeasti kukkivat puut tarvitsevat nyt jokaisen pölyttäjähyönteisen. Niille kelpaavat ampiaiset siinä missä kimalaiset ym. Pölyttäjien on todettu vähentyneen. Älä siis tapa yhtään pörroäistä niin maailma pelastuu. 
Ihmissuku ei selviä hengissä ilman niitä.


Hylätyssä puutarhassa kielot ovat villiintyneet laajalle alueelle.
Muistan kielojen kukkineen toukokuussa 70-luvulla. On niin voinut käydä myöhemminkin. Tuon kevään muistan, koska se oli ensimmäinen ikiomassa kodissani ja ovella kävivät pienet tytöt myymässä kielokimppuja. Tietenkin ostin.



En ole varma ovatko ampiaiset mustia keltaisilla raidoilla vai keltaisia mustilla raidoilla. Tein varmuudeksi molempia. Toivon, että ampiaiset eivät ole kovin tarkkoja raitamuodista.



Hylätty puutarha sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella. Lähellä moottoritietä ja lentoreitin alla. Liekö siinä syy hylkäämiseen.





lauantai 14. huhtikuuta 2018

Korppi koltussa ja pohjoisen luonnossa

Aurinkoisena päivänä hiihtoladulla kuului jostain: "Klonk, klonk!" Onko jossain metso ?
 Ei yli lensi suuri korpinmusta korppi.



Etelä-Suomessa kukkivat krookukset ja lumikellot. Pohjoisessa riittä lunta. Metrin mittatikku katosi hankeen. Lunta oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 135 cm. Kuvat olen ottanut 11.4. Lumet näyttävät hupenevan nopeasti aurinkonlämmössä.



Tampereen joulumessujen kangassaaliit muotoutuivat tunikoiksi. 
Vihreän kankaan kuosissa lentävät korpit.











Tampereen satoa on myös taskuun ompelemani variksen kuva. Nuori nainen oli tuonut messuille grafiikantöitään. Että harmittaa, kun olen hukannut hänen käyntikorttinsa, 
enkä muista hänen nimeään.
Hänellä oli grafiikanlehtiä ja kangastilkkuja joihin hän oli siirtänyt kuviaan. Ne kaikki olivat niin herkullisia, etta valitseminen oli vaikeaa. 
Mukaan lähti kolme tilkkua joista yksi on tämä vihreällä tuolilla istuva varis.




Samalla kaavalla valmistui toinenkin tunika. Tässä värit hyökkäsivät kimppuuni niin, 
että piti nostaa kädet ylös ja ostaa pilvet mukaan.




Mustasta savesta olen aiemmin muotoillut keramiikkakorpit.



Ihmettelin ylitseni lentäneen korpin ääntä, kun se kuulosti niin oudolta. Asiaa piti tutkia ja selvisi kaikenlaista. Korpilla on yli 80 erilaista äännähdystä,
 jotka selkeästi merkitsevät eri asioita. 
Lisäksi se viestii toisille korpeille asennoillaan ja lentotyylillään havaitsemiaan asioita. Tarkka näkökyky lisää sen neuvokkuutta ja siltä ei jää mitään huomaamatta.
 Ihminen on päässyt viestintätaitoineen korpin tasolle vasta teknologian avulla.
Neuvokkaimmat linnut löytyvät varislinnuista. Suomen viisain lintu on korppi.

Ehkä "Klonk, klonk" tarkoitti, että täällä hiihtää etelänvaris.







lauantai 31. maaliskuuta 2018

Ei, värjätyille höyhenille

Min syster från Sverige kertoi, että Itämeren sillä puolen ovat keskusteluun nousseet värjätyt höyhenet pääsiäiskoristeina.
Useat kunnat ovat päättäneet etteivät käytä värjättyjä höyheniä pääsiäiskoristeina. Moni kansalainen on tehnyt saman ratkaisun.
Päätöksen syynä on, ettei voida olla varmoja onko höyhenet nypitty elävistä linnuista.

Suomessa K-ryhmän myymät pääsiäishöyhenet ovat lihantuotannon sivutuotetta Yhdysvalloista ja Kiinasta, Keskosta kerrotaan. Sen mukaan höyhenille on sertifikaatit, jotka todistavat niiden olevan peräisin kuolleista linnuista.


SOK:n myymissä tuotteissa höyhenet ovat joko EU:sta, Yhdysvalloista, Kiinasta tai muualta Aasiasta. Myös S-ryhmä kertoo vaativansa todistukset siitä, että höyhenillä on vastuullinen alkuperä. (yle-uutiset)



Minun höyheneni ovat valkoisia ja peräisin riekon talvipuvusta. 
Ei, en ole nyhtänyt niitä elävästä linnusta. Vuosi sitten keväällä mökkitiellä leijaili tuulen pyörittämänä valkeita höyheniä.  Kuinka ne olivat siihen ilmestyneet. Itse linnusta ei ollut jälkeäkään. Oliko auto kopsauttnut riekkoparan hengiltä ja paisti lähtenyt mukaan, vai oliko haukka saanut maittavan aterian, vai oliko  asialla kettu.






Nyt valistuneena kansalaisena koristelen pajunoksat niillä riekon höyhenillä. Naapurimaassa uskotaan ettei EU-direktiivi riitä takaamaan sitä, ettei höyheniä 
riivitä elävistä linnuista.



Keräsin höyheniä ja säilytin niitä lasipurkissa. Purkin olen joskus kuvioinut hiekkapuhaltamalla.



Kuumaliiman ekoloogisuunesta en tiedä mitään mutta kätevä vehje se on 
tässäkin touhussa.



Vuosi sitten riekot säikkäyttivä minut kunnolla. Tulivat takaa ja lensivät ohitseni molemmin puolin. Näin ensi kertaa talviasuiset riekot. Onnekseni kamera oli taskussa. 

Kesäasussakaan en olisi niitä huomannut, 
ellei riekkoemo olisi lähtenyt lentoon miltei jalkani alta.








maanantai 19. maaliskuuta 2018

Väriroiskeita ja valkoinen flyygeli

Acktion painting-viikonloppu räiskyi väreissä. Kerrankin voi päästellä vapaasti. Akryylimaalit sisältyvät kurssin hintaan Tuusulan opistolla. Ei tarvitse pihtailla roiskiessaan värejä kankaille. Kurssin opettajana oli innostava taidemaalari Jari Järnström.


Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston pianonsoiton oppilaat antoivat meille konsertin molempina kurssipäivinä. Valkoinen flyygeli soi vauhtia ja tunnelmakuvia maalauksiimme. Ihailtavan taitavia nuoria muusikkoja.



Ihan kun Reidar Särestöniemen taidetta. No ei nyt sentään.


Toimintamaalaus eli roiskemaalaus on maalaustaiteen abstraktin ekspressionismin alasuuntaus. Se syntyi 1950 Yhdysvalloissa ja sen teki kansainvälisesti tunnetuksi Jackson Pollock. Sitä vastaavat eurooppalaiset suuntaukset tasismi ja informalismi. Wikipedia




Soittajat saivat mehun ja naposteltavan lisäksi töistämme näyttelyn opistonsa seinille.



Jari käärii hihat ja alkaa opettaa meille uutta maalaustekniikkaa joka on pullahtanut niin suosituksi, että maaliseoksessa tarvittava Pouring Medium on loppunut taidetarvikekaupoista.



Pouring Mediumilla saadaan akryylimaalauksiin liikettä.
 Sitä ja nestemäistä ciliconia sekoitetaan maaleihin.













Maaliseokset kaadetaan kankaalle.
Jari loihtii hiekkarannan.












Maalien yli vedetään kevyesti lastalla.




Akryylimaaliin alkaa muodostua "silmiä", kun eri sävyt sotkeutuvat toisiinsa.


Hiekkarantaa



Omat kokeiluni uudella tekniikalla.







Acktio painting -viikonlopun töissä roiskin, kaadoin ja valutin värejä 
sydämmeni kyllyydestä. 


Pisteet olen tehnyt akryylimusteilla. Sekin oli uusi tuttavuus.


Hopeahilettä







Toisten kurssilaisten roiskeita ja hienoja väriyhdistelmiä.


Ellin maisema




Karitan kepeät ajatukset.


Anitan merenelävät












Aiempia postauksia aiheesta. Niissä kerron tarkemmin tästä maalaussuunnasta.