Kevätnäyttelyt, eli mitä tuli tehtyä

Kevät -tuolla sanalla jo itsessään on vahva iloa tuottava vaikutus.

 Talvi on jälleen takanapäin. Kylmästä, pitkästä ja pimeästä vuodenajasta kunnialla- ja hengissä selvitäkseen moni osallistuu kansanopistojen kursseille.

Keväällä näemme näyttelyissä talven töitä. Kiertelin katsastamassa parin kansanopiston antia. Tässä kuvasaaliini. Töiden yhteydessä ei yleensä ole tekijän nimeä, joten ei näissä kuvissakaan. Poimikaa ideoita ensi talvenvaralle.

Kerava Opisto

Tuusulan kansalaisopisto

Kansanopistoista löytyy roppakaupalla muitakin, kuin kädentaitoihin perustuvia kursseja. 

On musiikkia, tanssia, liikuntaa, atk-kursseja, kieliä.... Otetaan homma 

haltuun taas ensi syksynä.

2. pääsiäispäivä

Pääsiäisenä luonto alkaa virota. Pajunkissat hymyilevät ja maljakoissa koivunoksat puhkeavat hiirenkorville. Sanotaan, että niin monta päivää, kun niiden puhkeaminen maljakossa kestään, niin monta päivää on kesään.

Keravalla on monta mukavaa kirpparia. Yhdestä löysin Fazerin karkkipurkin

Rakukeramiikkatuokkosessa on värjättyjä munia. 
Työkavereiden kanssa kokouduimme joku vuosi sitten Taiteenkeskustoimikunnan vintille värjäämään munia. Kuviot tehtiin vahaan kastetulla nuppineulalla. 
Sitten muna upotettiin väriliemeen. Ja sama uudelleen. 
Vaha esti värin tarttumisen kuvioon.
 Siihen jäi aina edellisen värikylvyn värinen kuvio. Hauskaa.

Kirpparilöytöjä nämäkin. Piipunrassihahmot kuten noita-akka 

jolla on suklaamuna, näitä muistan lapsuudestani.

Pääsiäiskukko tai joissakin tapauksessa pupu ovat

 piilotelleet meillä suklaamunia lasten sänkyjen alle. 

Se oli hyvä konsti saada lapset aamulla ylös ja lähtemään hoitoon aina 

palmusunnuntain jälkeisellä viikolla.

Rakukeramiikkaa
munanpuolikkaita 
sekä kana ja kukko

Keittiössä minua komentaa varsinainen Pääsiäiskukko ystäväni Irman tekemässä grafikanlehdessä nimeltään "Täällä määrään minä".

 Keramiseen karkkipurkkiin olen kirjoittanut tekstin:

 " Jollei maistu kauravelli, ota sitten karamelli.

 Ota vaikka kaksi, niin kasvat isommaksi."

1. pääsiäispäivä

Pääsiäisen vietto, kuten joulunkin, tuntuu jakautuvan kahteen teemaan. 

Vietämme nyt kristillistä juhlaa ja kevään puhkeamisen juhlaa.
Tänään välitän tunnelmia ensimmäisestä teemasta ja huomenna toisesta.

Ortodoksisissa pääsiäismessussa toistetaan troparia Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi.

Jumalan äiti -ikonin ja maalatun munan olen saanut tuliaisina Pietarista miniältäni Innalta. Puumuotit ovat Valamosta ostamastani pashamuotista.

Valamon pashamuotti on tehty niin, että se tuetaan juustomuottiin valumisen ajaksi.

Muotin mukana oli resepti niin pashalle kuin kotijuustollekin.

Valamon pasha

500g rahkaa

2dl vatkattua kermaa

2dl sokeria

2 kanamunan keltuaista

150g sulatettua voita

mausteita:

vaniljaa, sukaatteja, sitruunan mehu, manteli- tai pähkinärouhetta

jokainen valitsee mausteet mielensä mukaan.

Raaka-aineet sotketaan keskenään ja kaadetaan sideharsolla vuorattuun muottiin tai kahvisuodattimeen. Annetaan valua vuorokausi jääkaapissa. Kumotaan tarjoiluvadille.

Pasha on rakukeramiikavadilla. Siniset kukkakulhot olen tehdyt keramiikasta.

 Kaikki muut kuvan esineet ovat perittyjä. Pasha on suunnatonta herkkuani. 

Pääsiäisen kalorimäärää en pysty edes laskemaan. Niitä voi arvailla ulkomuodostani.

Jumalan äidin -ikonin olen tehnyt rakukeramiikasta. Keskeneräinen Käsittä tehty-ikonini odottaa jotain pääsiäisen ihmettä, että jatkaisin sen maalaamista. Käsittä tehty nimi tulee siitä, että kuvassa Kristus on ilman käsiä. Vain kasvot ja liina

johon kasvojen jälki on piirtynyt.

Alla kuva valmiista ikonista.

Kuva: nettikauppa Ikonimaalarin puoti

Ikoninmaalaus aloitetaan piirtämällä kuva puulaatalle. Ihan vapaala kädellä. Ikonit maalataan temperamaalilla. Maalijauheeseen sekoitetaan kananmunaa ja valkoviiniä. Maalaus aloitetaan tummimasta väristä ja päälle maalataan aina vaaleammalla värillä kuvan valokohdat. Esimerkiksi Kristuksen kasvoissa voi olla 7-10 maalikerrosta. Oman maalaamiseni aloittamisesta on niin monta vuotta, että tekniikka ei ole enää tarkasti muistissani.

Hyvää pääsiäisenjuhlaa lukijoille.

Virvon varvon

Virvon, varvon, vitsat käyvät,

tulevaks vuodeks,

terveeks tuoreeks.

Sulle vitsa,

mulle palkka.

Virpomaan lähdössä Palmusunnuntaina 1957. Ylläni äidin ompelemat vihreät keväiset takki ja hattu. Jalassa punaiset huopatossut.

 Itä-Suomessa virvottiin vain perheenjäseniä, sukulaisia ja tuttavaperheiden vanhempia. Serkkuni Turussa ei ollut kuullutkaan virpomisperinteestä.

Pieni virpoja 1977. Iso-mummo Hanna kävi aina sängylle pitkäkseen virvottavaksi.

Virpomavitsalla oli tietty malli. Pajunoksa jossa silkkipaperikukkia. Me teimme vitsat itse. 
Niitä sai ostaa myös torimyyjiltä.

 Kaksihaaraisen pajunoksan varret päällystettiin vihreillä kreppipaperisuikaleilla. Kukat kiinnitettiin niin, että yksi oli haarakohdassa kaksi keskellä vitsaa ja vielä kukat vitsan päissä. 

Muunlaisia virpomavitsoja ei ollut olemassakaan.

Virpomapalkka oli kolikoita tai suklaamuna. Sen sisällä oli aina sormus kivellä. Sitten leikittiin hienoa naista sormet täynnä kauniita sormuksia. Hilda-tätini noudatti ikivanhaa perinnettä ja antoi virpomapalkan vasta pääsiäisenä. Se harmitti minua, pientä virpojaa.

Iso-mummon sisko Alina odottaa, kun virpoja vähän empii. Miten se meni virvon, varvon...

Kulttuurishokki iski, kun 80-luvulla muutimme pääkaupunkiseudulle.  Palmusunnuntaina soi ovikello ja rappukäytävässä oli pikkunoitia vitsoineen. He tulivat virpomaan. Vitsat olivat värikkäillä höyhenillä koristeltuja oksia.

Noidat ovat pakanallisia olentoja, kun taas virpominen on kristillinen perinne. Minä olin ihmeissäni. 
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. 
Kansa otti hänet vastaan kuin 
kuninkaan palmunoksia heiluttaen.
Annoin tietysti virpoa ja seuraavana vuonna oma pikkunoitani lähti kiertämään kavereineen naapurustoa.

Noitia ja huijareita

Olipa Palmusunnuntai jona syövyttelin kuparilaattoja grafiikankurssilla. Puhelimeni soi ja tyttö kyseli, että voivatko he mennä ostamaan lisää virpomapalkkoja. 

Oli käynyt niin paljon virpojia, että suklaamunat, -patukat ja tikkarit olivat päässeet loppumaa.

Tulin kurssilta kotiin ja ihmettelin, että missä ne virpomavitsat ovat joita on päivän mittaan kertynyt.

Jaahah, omat pikkunoitani olivatkin 

makeannälkäisiä huijareita.

Yhtä sirkusta

Sirkus on kiehtova ja jännittävä paikka. Muistan riemukkaan tunteen lapsuudesta, 
kun pääsi suuren värikkään teltan sisäpuolelle näkemään ihmeitä. 
Nyt aikuisena siellä tulee käytyä liian harvoin, vaikka asustan sirkuskaupunki Keravalla. 
Kaupunkimme on Sirkus Sariolan kotipaikka. Aina syyskuussa koko kaupunki riehaantuu viettämään Sirkusmarkkinoita. Markkinat ovat maata kiertävän sirkuksen 
viimeinen pysähdyspaikka ennen talven tuloa.

Tämän akrylimaalauksen sirkusklovnista tein vasurilla. Silloin oikea käteni oli kipsissä nivelleikkauksen vuoksi. Ehkä se tuskainen kipu pisti räiskimään punaista oikein kunnolla.

Innostuin tekemään sirkusaiheisen keramiikkavadin. Kuvat piirsin paperille 
ja siirsin kalkeripaperin avulla vadin pintaan.

Vasemmalla vati ennen polttoa ja oikella polton jälkeen. Nyyh!!!

Läheskään aina en osaa ottaa kaikkea huomioon. Kuvioin sirkusaiheisen keramiikkavatini enkopilla. Enkopit ovat väriaineita jotka laitetaan raakaan saviesineeseen. Sen jälkeen työ raakapoltetaan ja vielä päälle laitetaan läpinäkyvä lasite joka poltetaan. 

On olemassa matalanpolton- ja korkeanpolton enkopeja ja lasitteita. (polttolämpötilat: 900-1180 astetta ja 1200-1400 astetta) Minä sitten möhlin ja käytin molempia samassa työssä, joka oli korkeanpolton keramiikkaa. Värit paloivat haaleiksi tai katosivat kokonaan.
 Punainen esirippu muuttui valkoiseksi. 
Taitaa tuo vati pärjätä keväisessä parsapöydässä. 
Jos jaksan, käyn tämän työn kimppuun syksyllä vaikka posliiniväreillä.

Laatikoita penkoessani löysin ihanat piirrokset. Luulin kadottaneeni nämä aarteet. 
Klovnin ja ponin on piirtänyt lapsenlapseni Pyry yli kymmenen vuotta sitten.

Klovnikortteja olen tehnyt lapsille synttärionnitteluihin. Tekniikkana on
 sukkatrikoomölkkyläpäät.