Väriroiskeita ja valkoinen flyygeli

Acktion painting-viikonloppu räiskyi väreissä. Kerrankin voi päästellä vapaasti. Akryylimaalit sisältyvät kurssin hintaan Tuusulan opistolla. Ei tarvitse pihtailla roiskiessaan värejä kankaille. Kurssin opettajana oli innostava taidemaalari Jari Järnström.

Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston pianonsoiton oppilaat antoivat meille konsertin molempina kurssipäivinä. Valkoinen flyygeli soi vauhtia ja tunnelmakuvia maalauksiimme. Ihailtavan taitavia nuoria muusikkoja.

Ihan kun Reidar Särestöniemen taidetta. No ei nyt sentään.

Toimintamaalaus eli roiskemaalaus on maalaustaiteen abstraktin ekspressionismin alasuuntaus. Se syntyi 1950 Yhdysvalloissa ja sen teki kansainvälisesti tunnetuksi Jackson Pollock. Sitä vastaavat eurooppalaiset suuntaukset tasismi ja informalismi. Wikipedia

Soittajat saivat mehun ja naposteltavan lisäksi töistämme näyttelyn opistonsa seinille.

Jari käärii hihat ja alkaa opettaa meille uutta maalaustekniikkaa joka on pullahtanut niin suosituksi, että maaliseoksessa tarvittava Pouring Medium on loppunut taidetarvikekaupoista.

Pouring Mediumilla saadaan akryylimaalauksiin liikettä.
 Sitä ja nestemäistä ciliconia sekoitetaan maaleihin.

Maaliseokset kaadetaan kankaalle.
Jari loihtii hiekkarannan.

Maalien yli vedetään kevyesti lastalla.

Akryylimaaliin alkaa muodostua "silmiä", kun eri sävyt sotkeutuvat toisiinsa.

Hiekkarantaa

Omat kokeiluni uudella tekniikalla.

Acktio painting -viikonlopun töissä roiskin, kaadoin ja valutin värejä 

sydämmeni kyllyydestä. 

Pisteet olen tehnyt akryylimusteilla. Sekin oli uusi tuttavuus.

Hopeahilettä

Toisten kurssilaisten roiskeita ja hienoja väriyhdistelmiä.

Ellin maisema

Karitan kepeät ajatukset.

Anitan merenelävät

Pupu Tupuna seikkailee hupparien kuoseissa.

Pupu Tupunat ovat Pirkko Koskimiehen lastenkirjoja. Tampereen joulumessuilta löytyy kangasta jonka kuosissa seikkailivat Pupu Tupuna-hahmot.

Olen lukenut kirjoja kolmelle lapselleni vuoron perään. Osasin ne ulkoa. Saatoin nukahtaa heidän viereensä ja pospottaa tarinaa eteenpäin kunnes se alkoi puuroutua ja minut herätettiin komennolla: EI SE NIIN MENE.

Kun viimeinen vekara ohitti Pupu Tupuna-iän, pakkasin kirjat muovikassiin ja vein seurakunnan kirpparille. -Ei koskaan enää PupuTupunaa!

Ei koskaan pidä sanoa; ei koskaan. On lastenlasten vuoro ja reissu kirjastoon. Kaksoset 3v. saavat PupuTupunansa huppareina ja tarinoina.

Ei nämäkään Puput valmistuneet ilman tuskaa. Helmarimpsun rulloreunaa varten tarvittiin taitavammat kädet säätämään saumurin asetuksia. Ruuvimeisseli oli hyvä apuväline. Onneksi on meidän ompelukerhomme ja ohjaaja Aune.

Tarkkaavaisuuteni petti ja huomasin ommelleeni toisen rimpsun nurinpäin. Hieno rulloreuna kiertyi nurjalle. Ei auttanut kun irrottaa koko rimpsu ja ommella uudelleen.

Sitten kone vetäisi itse puserokankaan paininjalan alle ja saumuri kun oli, 

niin leikkasi pitkän haavan kankaaseen.

 Nyt on toisen hupparin helma takaa kaksi senttiä lyhyempi etukappaletta.

Pupu Tupuna-piilosilla.

Ompelukerhossamme kangas herätti keskustelua. Virisi ajatus, että pitäisi perustaa Pupu Tupunaan kohdistuvan vihan hallintaryhmä. En siis ole yksin tunteineni. Lapset rakastavat Pupu Tupunaa. Äidit eivät.

Kirjoja on julkaistu vuodesta 1972 asti. Esikoiseni syntyi 1975 ja toinen 1980 vimeinen typykkä pullahti 1984. En ennättänyt paljoa huilata Pupu Tupunasta noissa väleissä.

Alun perin kirjat tehtiin kuulovammaisille lapsille. Se selittänee tarinoiden yksinkertaisuutta. Kuvat yksinkin kertovat selkeästi juonen sisällön. Yksinkertaisuus tuntuu eniten ärsyttävän meitä äitejä. Someraivoa löytyy googlettamalla Pupu Tupuna.

No mutta mitäpä me äidit ja mummot emme kestäisi ihanien lapsostemme tähden.

 Kauan eläköön Pupu Tupuna! Niin kauan, että nykyisetkin lapset joutuvat lukemaan niitä omille lapsilleen. Kirjoja on 28, kyllä niistä riittää kaikille.

Tekstiilitaiteilija Kirsti Rantasen näyttely hurmasi.

"En ole tekstiilitaiteilija vaan teen taidetta tekstiileillä", toteaa taiteilija 

Kirsti Rantanen työstään.

Designmuseossa oli vuosi sitten upea näyttely. Suuret monumenttaaliset työt saivat  hengästymään mahtavuudellaan. Teki mieli hyppiä ja huutaa, jotta saisin purettua niistä minuun huokuvan voiman ja energian. Huh, huh.

Näyttely koostui Rantasen elämäntyöstä 50-luvulta alkaen.

Kirsti Rantanen (s.1930) on yksi merkittävimmistä suomalaisista tekstiilitaiteilijoista. Hän heijastaa 1970-luvulla alkanutta murrosta tekstiilitaiteeseessa. Ryijyjen ja kuvakudosten rinnalle tulivat tilaa haltuunottavat tekstiiliteokset, joissa muoto ja materiaali olivat yhtä tärkeitä kuin tekniikka jolla ne toteutettiin.

"Kauas" 1987

Noita kiekuroita löytyy myös Kansallisoopperan lämpiön seinältä.

Näyttelyssä oli monia esillepanoja joista sai näppituntuman itse työhön.

Yksityiskohtia teoksesta "Leipä".

"Isoäidin puutarhassa"

"Pellavatukkainen tyttö" Puoliryijy jossa materiaalina: pellava, villa, muovinaru.

Vuonna 1973 taiteilija sai kutsun valmistaa ryijyn kiertonäyttelyä varten.

Rantanen pysyi perinteisessä ryijyn neliskulmaisessa muodossa mutta muuten teos oli kaikkea muuta kuin perinteinen. Fikuratiivinen takaa kuvattu tyttö jolla on mahtava tukka, oli todella poikkeava toteutus.

"Pölkyt"

Näistä piirustuksista huokuu Kirsti Rantasen karjalaisuus. Ainakin minun mielestäni.

Kissa ja kana, taitaa olla piilokuva. On siellä näköjään tyttökin.

Esillä oli myös ryijyjen luonnoksia ja mallipiirustuksia.

"Rikkaan tytön kosija/Kosioretki"

"Himoittu saalis"

Suuret veistokset ovat pääosin tilaustöitä.

"Hylätty näyttämö" takana punainen "Tukipylväs huojuu".