Verhosta tuli takki ja Tenojoen maisemia

Retroverhojen kierrättäminen ei ole vain minun keksintöni. Käsityösivut somessa pursuavat vanhoista verhoista sekä pöytäliinoista tehtyjä takkeja ja mekkoja.

 Useinmiten kangas on 70-luvun Marimekkoa.

Minä kohtasin mieluisan väriset ruutuverhot Fidassa.

Ruudullista kangasta on mukava ommella. Suoria ompeleita pitkin kankaan viivoja ja sitten kun ruudut eivät kohdistu millilleen eiri osissa, sen huomaa heti.

Olen ommellut koneella varmasti 50-vuotta. Nyt tajusin, että paininjalan alla olevat urat ovat apuviivoja. Miten helppoa oli niiden avulla tehdä kaulukseen nauhakuja. Miks ei äiti tai käsityöope kertoneet tästä minulle! Itse piti oivaltaa.

Nauha on kätevintä pujottaa hakaneulan avulla.

Kankaan ruudut tekevät helmaan kääntämisestä melkein lasten leikkiä. Tosin en tiedä miten vuori pitäisi kiinnitää. Pähkäilen ja tutkin vanhoja takkejani.

 Sitten päätän jättää vuorin helmaompeleen alle.

          

Onnentunne tönäisi mieltäni: 

vihdoinkin takki on valmis. Tämä oli työ joka rassasi minua pari vuotta. Ensin kangas lojui kaapissa miltei vuoden. Sitten sain leikattua takki- ja vuorikankaat. Kesän tämä kolkutti takaraivossani ja muistutti keskeneräisyydestään. Kun kaveri esitteli oman takkiompeluksensa facebookissa, minä päätin, että on se kumma ellei minun takkini valmistu. Niskasta kiinni ja päättäväisiä potkuja omaan persaukseen ja ompelukone laulamaan. 

(Kiitos Taina)

Kun henkisten kärsimysten hinnan jättää laskuista, kallein satsaus tähän takkiin oli vetoketju. Olen unohtanut montako euroa verhot maksoivat. Vuori on kierrätystä sekin. Kangaskaupan lahjoittama pakan loppu opiston ompelukurssille. Lankarulla ja kolme metriä nyöriä. En muista niidenkään euromäärää. Joten halvalla pääsin tässä projektissa.

Kun takki on valmis voin hyvällä omallatunnolla lähteä reissun päälle. 

Tenojoki

Päätettiin tehdä pieni kiertoajelu. Ensin Inariin sieltä Angeliin ja Tenojoen vartta pohjoiseen ja Kaamasentietä takaisin 4-tielle.

Lapissa matkat ovat suhteellisia ja tästäkin reissusta kertyi 400 kilometriä matkamittariin. Kun aikaisin lähdettiin, niin ehdittiin kotiin katsomaan kello 17.10 alkavaa 

ykkösen englantilaista tv-sarjaa.

 Kertokaa joku, että mitä noiden "poronmunien" kylteissä lukee.

Tenon pituutta voidaan sanoa ”mittaamattomaksi” - niin paljon erilaisia lukuja siitä esitetään. Saman virtaavan uoman eri osuuksia kutsutaan myös peräti neljällä eri nimellä ennen sen vesien Jäämereen laskemista. Pääuoma alkaa Käsivarren juuresta Peltotunturin kupeelta Rajajokena ja jatkuu sitten Kietsimäjokena Angeliin, missä se yhtyy Inarijokeen. 

Varsinainen Teno alkaa Utsjoen Karigasniemen kylän liepeiltä, Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta. Tästä se virtaa edelleen Suomen ja Norjan rajajokena 152 km:n matkan Nuorgamiin asti ja tästä vielä 50 km:n matkan Tenonvuonoon kokonaan Norjan alueella.

Suomen ja Norjan raja kulkee jokirajana Tenon vesistössä 294 kilometrin matkan pitkin joen syväväylää. Syväväylän kohta muuttuu jatkuvasti. Rajalinjan sijainti tarkistetaan aluksi ilmakuvista tehdyiltä kartoilta ja ilmasta käsin helikopterilla.  Raja tarkistetaan 25 vuoden välein, viimeisin rajankäynti tehtiin vuonna 2000.

 Tarkistettu rajalinja tuli voimaan 1. helmikuuta 2003. 

                                                                                                                                 Wikipedia

Vastarannalla pesivät norjalaiset.

Kaamasen tiellä. Nyt pitäis löytää se laulun Jouni.

Elina pelastaa tuoleja

Lähipiirissäni valmistui viime keväänä kaksi puuseppää Tuija ja Elina. Tähän tulee huokaus: miks ei minusta tullut aikoinaan puuseppää. Istua nyt koko ikänsä valtion virastoissa. 

Oli sielläkin hauskaa, joskus.

Tuija tekee töitä toisaalla. Elina ihastuu aina uudelleen rikkinäisiin tuoleihin.

Kun näin nämä raadot, tiesin, että haluan, haluan, haluan nuo.

Elina oli saanut tuolirojukasan pelastettua kaatopaikkakuormasta. Tuolit ovat bedermajeria ja ikää ehkä sata vuotta. Tupajumit olivat tehneet tuhojaan. Sen huomasin myöhemmin.

Elinalla on riittänyt pelastettavaa.

 Tuoleista tuli mieleeni sisustustyyli Brocante.
Tuo hieno ranskalainen sana kääntyy suomeksi kirpputori.

Tyyli sisältää ranskalaista antiikkia. Peilejä, kellastuneita pitsejä, mallinukkeja, täytettyjä eläimiä jne.

Minä sanoisin, että mitä romumpi sitä parempi.

Jaenne di Arc Living on brocantea esittelevä lehti. Olen ihastunut siihen aivan liikaa. Se on minun satu/kuvakirjani. Päätän ettei enää yhtään lehteä mutta kaupassa se hyppää hyllystä kassahihnalle, vaikka kuinka kieltäisin.

Minun hienot tuolini

Raha ei vaihtanut omistajaa, vaan teimme vaihtokaupat. Elina ehdotti, että tuolit vastaan minun grafiikanlehtiäni ja maalaamiani taulujani. Noita minulla riittä ihan liian kanssa. 

Levittelin suuren matkalaukkuni sisällön lattialle ja Elina poimi siitä mieleisensä.

Ne tupajumit. Ruokapöydän ympärillä olivat lapsenlapset ja minä jäin ilman tuolia. Otin itselleni tuon punaisen tuolin ja kräts! Mummi hävisi kuvasta. Löytyi sitten lattialta tuolinpalasten kanssa ja jalassa pitkä verinaarmu.

 Meinasi itku päästä. Ei jalan, vaan tuolin takia. Elinan tekemät liitokset kestivät mutta yksi tukilaudoista räsähti poikki noiden tupajumien tuhon takia. Onneksi meilläkin asuu puuseppä herra Makkarainen. Hän ojensi auttavan kätensä. Niin nousin lattialta ja tuoli tuli liimattua kasaan.

Nyt nuo hienot vanhukset toimivat mökillä pieninä apupöytinä.

Kiitos Elina.

Kilpurit hiekkalaatikolle

Jalotus-kiertotalousyhteisö Keravalla vietti avajaisia 3. elokuuta. Yhteisön toiminnasta kerron alempana mutta nyt minun ja Irma-ystäväni toimiin.

Avajaisissa oli työpajoja, joista yhdessä askarreltiin kilpa-autoja lasten kanssa.

Ei meillä ollut lapsia mukana, joten piti tunkea sekaan ilman noita rekvisiittaolioita.

Mummot saivat luvan tehdä autot.

Irman autolla on turkoosit pyörät, minun autollani mustat. Huomaa tumma kylki Irman autossa. Se oli tärkeä valintakriteeri, kun pengoimme puuaihioita.

Autoja varten oli sahattu aihiot. Puu oli peräisin 200 vuotta vanhan talon rakenteista.

Irma saa ohjeet kuinka ensin merkataan runkoon renkaiden paikat.

Naskalilla reiät. 

Hieno malli jonka kaltaista lopputulosta tietenkin tavoittelimme.

Pikkuruinen Emmi on päässyt jo maalaamaan. Kahden vuoden ikä antoi jo varmuuden pensselinkäyttöön. Auto ja kynnet, tietenkin punaiset.

Toisaalla syntyy keltainen vauhtihirmu.

 Puukapuloista piti viilata ja hioa särmiä pyöreimmiksi.

Sitten meidänkin automme saivat maalipinnan. Autojen kuivuessa nautittiin kahvit Keravan kartanon kahvilassa ja kierreltiin navetassa tutkimassa paikkoja.

Lopuksi naputeltiin nupeilla renkaat paikoilleen.

Koeajo navetan sillalla.

On pihalla hiekkalaatikko mutta minun autoni päätyi osaksi punaista asetelmaa. 

Jossain hyllyssä, lastenlapsien ulottumattomissa, se on Irmankin auto.

Jalotus-kiertotalousyhteisö

Keravan kartanon tyhjillään ollut navetta sai toimijoita kattonsa alle. 

Jalotus-kiertotalousyhteisö kierrättää ja antaa kaikkille mahdollisuuden kierrättää.

Palveluiden käyttäjänä voit

• Korjata tai muokata uudelleen tavaroitasi ja vaatteitasi verstaissa

• osallistumalla tekstiili-, pyöränkorjaus- tai puutyöverstasohjaukseen tiettyinä ajankohtina,

• ostaa korjauspalveluita ompelijalta, puusepältä tai pyöränkorjaajalta,

• varata verstaita omatoimiseen käyttöösi keskuksen järjestelmästä.

• Vaihtaa kodintarvikkeita ja vaatteita tuomalla itselläsi käyttämättä jääneet tavarat vaihdettaviksi tuo tullessasi – vie mennessäsi tapahtumiin.

• Lainata harvoin käyttämiäsi tavaroita lainausjärjestelmämme avulla.

• Tuoda sinulle turhia ylijäämämateriaaleja muotoilijoidemme ja verstaiden käyttäjien käyttöön – viestimme materiaalitarpeista kulloisenkin kysynnän perusteella

Kun autojemme maalit kuivuivat, tutustuimme navettaan.

Esillä oli kierrättämällä tehtyjä luomuksia, vaikka linnan juhliin.

Harmaa vaate oli ommeltu kierrätyshuovasta. Oikeanpuoleinen kimalteleva vaate on syntynyt kahvinjuonnin seurauksena.

Navetasta löytyy kokoustiloja sekä koneita ompeluun ja puutöihin.

Viehätyin tämän hyllyseinän ulkonäköön.

Kierrätysmyymälä

 Sormia syyhyttävän ihania ja mielenkiintoisia kierrätysmateriaalista tehtyjä tavaroita löytyi myymälän puolelta.

Sukkahousut ja legginsit joihin on maalattu kuvia. Näitä tulen ostamaan, kun syksy saapuu. Olen haaveillut tällaisista jo kauan ja nyt ei tarvitse lähteä Helsiinkiin niiden perässä. Nämä sukkikset ovat  uusia mutta niissä on jotain virheitä, joten niitä ei ole voitu toimittaa liikkeisiin myytäviksi. Maalaus peittää virheet.

Koruja, pannunalusia. 

Vaatteita kierrätyskankaista.

 Jokelasta löytyy peltilyhtyjen tekijä. Nämä olivat houkuttavia hauskoine kuvioineen.

Jalotuksen sivut

Keravan kartano

Keravan kartanolta löytyy kahvila ja

 Keski-Uudenmaan taideyhdistuksen (KuumArt) kesänäyttely