perjantai 1. heinäkuuta 2016

Pieni tarjoilijapoika - mustaa huumoria

Se oli sitä aikaa, kun isä lampun osti. No,ei aivan vaan 30-40-lukua, kun pojat tekivät palvelijapöytiä koulun veistotunneilla.
Antiikkikauppiaat tekevät alkuperäisillä tarjoilijoilla kauppaa, jos kukkarosta löytyy 100-200 euroa. Näin "Igorin vintillä"-liikkessä humoristisen ja hellyyttävän tarjoilijapojan. Kyllä minä tiedän, ettei tällaisia pitäisi enää tehdä mutta tein kuitenkin.







Ylen kirppisohjelmassa palvelijapöytä entisöitiin vuonna 2010.

Yleisimmin näillä veijareilla on päässään turbaani. Sellainen on mm. Remun palvelijapöydällä. Pöytä on ollut näytillä kahdessa tv-ohjelmassa. Toisessa hän nimesi sen parhaimmaksi esineekseen ja viimeksi pöytä näyttäytyi Huutokauppakeisarin ohjemassa. Siinä Remu lausui, ettei kaveria voi myydä. Se tietää liikaa hänestä.


Näillä pikkumiehillä on selkä voimakkaasti notkolla. Minun kaverini asento on suorempi, koska käytössä oli vain sen levyinen paksu vaneri jolle hänet ensin piirsin ja sitten sahasin. On myös patsaita joilla on selkä suorassa ja palvelijan frakki yllä sekä valkoiset hansikkaat.

Sukulaistädillä oli kampaamo ja hänen liikkeessään seisoi suoraselkäinen musta mies. Onpa tullut vastaan Aku Ankka ja Hessu Hopo sekä muita sarjakuvahahmopatsaita tarjottimien kanssa.
 Nukkekoti Väinölän blogista ja ohjekirjoista löytyvät pienen pienen mustan pojan lisäksi Minni Hiiri ja 
Aku Ankka tarjoilija
 Kuva: Antiikkiliike Vanha Elias


Nämä puiset tarjoilijat ovat tulleet taas suosioon. Näitä kutsutaan monilla nimillä: huomaamaton tarjoilija, hiljainen palvelija, sailent server jne. Näiden tekoon innostivat aikoinaan elokuvat. Ulkomailta tuli Suomeen tehdasvalmisteisia mutta useimmat meillä nähtävät ovat juuri veistotunnelilla nikkaroituja. Näiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli olla tupakkapöytiä. Omani tein yöpödäksi. Siinä hommassa se toimi hyvin kirjan ja silmälasien paikkana.
Sitten olen muuttanut useaan otteeseen eikä hänelle oikein löydy paikkaa mistään. Kierrossakin kaveri on ollut ja viimeisimmästä sijotuskohteessa, jossa hän joutui nopeasti kellariin, kysyttiin, että otatko takaisin vai meneekö roskalavalle?

Tämä on ilmeisesti nekrologi syrjitylle tarjoilijapöydälleni. Mökin takassa hän kokee tulisen loppunsa, nyyh. Toivottavasti siinä sitten palaa samalla minusta rasisminleima .



P.S. Tein pöytäni kansanopiston vanerityökurssilla. Opettaja oli sen verran nuorempi, ettei ollut ilmeisesti nähnyt moista. Sanoi minulle, että nyt me ei saada mitään kevätnäyttelyyn ei kuulemma ole tilaa. Ymmärrän hänen kauhunsa. Myöhemmin hän muisteli tarjoilijapöytääni ja totesi sen olleen hieno. Päättelin, että hän oli törmännyt muihinkin tämän kaltaisiin esineisiin.
Nämä ovat oman aikansa kuvia ja minusta herttaisia.
Ei näitä tosiaan kannattaisi enää valmistaa.



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Pihahärpäke ja erämaa

Se oli taas joutavalla jotakin eli härpäketaiteen väkertämistä.


 Käpysadetta

Viimeaikaiset myrskytuulet riepoittelivat mäntyjä niin, 
että käpyjä ihan oikeasti satoi joka puolella.


Vanha polkupyörän vanne pääsi uusiokäyttöön. 
Sidoin siihen käpyjä ja sulkia rautalangoilla tuulessa huojumaan.



Nämä sulat löysin samasta kasasta. Mitä on tapahtunut. 
Olisiko haukka napannut harakkapäivällisen poikasilleen. Eräänä päivänä kaksi kuukkelia rääkyivät hirvittävästi, löivät siivillä toisiaan ja painautuivat männyn oksalle vasten runkoa havujen sekaan. Kohta pakokauhun aiheuttaja haukka kaarsi männyn ympärille. Ei saanut saalista. Tyytyi poistumaan paikalta nokka ja kynnet tyhjinä. Rauha maassa ja puussa.









 Härpäkkeestä löytyy myös suuria korpin sulkia.







Tarvikkeita tähän härpäkkeeseen oli riittävästi.







Erämaa

Ajaa pomputeltiin puolitoista tuntia soratietä, kohti itää ja lopulta oltiin Kekkospuiston nurkalla. Tämä osa puistosta oli minulle ennen kokematon.


Olet tässä. Patikoinnin määränpää on Snelmannin maja.

Mauri Kunnaksen Koiramäen tarinoissa piileksii herra Hakkarainen. Lilja ja muut lapsenmieliset nyt etsitään sinitakkista herra Makkaraista. Hän ei seikkaile joka kuvassa.



Tässä on ylityspaikka. Menisitkö tuohon virtaan kahlaamaan. Minä en.
 Pysytään vain tällä puolella.





Siinä virtaa juomavettä. Tuon yli minä pääsin.



Muinainen kolttasaamelainen on hukannut paitansa.


Seesteistä joki on hiljainen.


Saavuttiin Suomun kolttakentälle. Paikka on parhaiten Suomessa säilynyt rakennuskokonaisuus, joka on tehty vanhan Venäjän puolelle Petsamoon jääneen Suonikylän (Suenjel) rakennusperinteen mukaisesti. 
Rakenteita on entisöity viimeksi v.2000.
 Tätä kolttakenttää asuttivat Semenoffit.
Sodassa he menettivät kaikki poronsa ja omaisuutensa. Uudisrakennukset tänne Kotajärvelle tehtiin kiireellä. Ensimmäiseksi turvekota.
Sodan jalkoihin jääneet koltat sijoitettiin Sevettijärvelle.









Savusauna


Ei hätää. Koordinaatit ovat tiedossa ja apua saatavilla tarvittaessa. Kännyköissämme ei kylläkään ole kenttää. Eikä tänne ole tietä. Vain polku.
















On siellä polulla herra Makkarainen.




Tunturissa näkyy vielä valkeita lumiläikkiä. Joutsen on niin yksinäinen.


Autiotupa Snelmannin maja.



Herra Makkarainen on joskus majoittunut tänne. Tällä leveällä laverilla oli silloin niin tungosta, että loput koisivat lattialla. Paikka oli täynnä tsekkiläisiä lapinkävijöitä.




Tuosta yli kahlaten, jos mieli tekee tunturiin. 
Ei kahlattu vaan käännyttiin takaisin samaa polkua.




En löydä mistään tietoa mistä tämä autiotupa on saanut nimensä. Yhdessä tekstissä oli vajaa lause, että Snelman olisi rakennuttanut tämän. Tiedä häntä. Joku tietää.




No mutta rakkohan se siellä.


Kamala sotku




Hiljaisuus. Vain lintujen varoitushuutoja. 
Ne vaihtuivat sitä mukaa, kun siirryimme ilmeisesti reviiriltä toiselle.




 Ei ristinsielua missään. Puiston parkkipaikalla oli useampi auto mutta ihmiset olivat kadonneet erämaahan.
Nuuksion kansallispuistossa Uudella maalla kävellään jonossa ja liikenne on poluilla oikeanpuoleinen. (Oikeesti tuo nyt oli hiukan kärjistetty toteamus).


Kohti 4 tietä.

Suomen autiotupajärjestelmä on maailmanlaajuisestikkin ainutlaatuinen. Nyt on rahasta pulaa ja monet autiotuvat ja kammit ovat päässeet ränsistymään. 
Erämaiden autiotuvat ovat tarjonneet monille väsyneille valeltajille suojaa ja lämpöä jo yli 200 vuoden ajan. Valtakunnallinen Lapin retkeilijöiden järjestö Tunturilatu on julistanut tämän vuoden "Autiotupavuodeksi".
Saariselän Sanomat


Herra Hakkarainen