sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Auringon loistetta kellarissa

Jihuu!!!! aurinkovärjäystä viikonloppuna.
Vaikka paikkana oli Keravan kaupungintalon ikkunaton kellari, niin taatusti kehomme valmistivat D-vitamiinia yli päivittäisen 100 migrogramman tarpeen.


Ystäväni Irman aurinkoinen kangas sai 
kuvioita kasvien lehdistä.

 Kun tekniikka on helppo, voi heittäytyä luovuuteen. Itseään ei saa millään pysymään aisoissa. 
Eikä se ole tarpeenkaan. Kirkkaat värit olivat 
pääosissa kaikkien kurssilaisten töissä.

kerron tekniikasta.






Minun aurinkoni loisti pellavan pinnalla.

Kankaan reunaa kiertää
 ruudukko ja lintujen profiileja.
Läikehtivä väri syntyy ripottelemalla karkeaa merisuolaa kankaalle.










 
Pikku Lilja ja hänen nukkensa saavat essut.

Kun paikalla on iloinen porukka niin syntyy poikkitaiteellista meininkiä. 

Ikäjakaumamme oli sellainen, että muistimme monta lorua kansakoulun lukukirjoistamme. 
Kuorolausuntana paukuttelimme niitä nuorempien kuultaviksi.


Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas

Irma löysi myös herkkiä sävyjä. 
Nämä pitsien jäljet ovat kuin meressä 
kelluvat medusat.

Aamukahvin ääressä.
Kukko: Hyvää huomenta punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana: Ai, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni hhuumaa.

Kukko: Kahvi on hyvää----mitä mä kuulen? Huonolla tuulella rouvani, luulen.

Kana:Eihän se olisi kumma lainkaan, voi, mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko:Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.

Kana:Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai,ai! Rintani haikean haavan sai.

Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta.









T-paitojen kuviointi ei oikein onnistunut. Kuvio syntyy, kun väri pakenee kuviopaperin alta ja kangas kuivuu. Paidoissa takaosa pysyi tietenkin kosteana ja piti värin paikoillaan. Olisi pitänyt laittaa muovi paidan sisälle. Lopputulos on silti riemukkaan kirjava.


Oli kerran pikku Malla
pikku Mallan sukat oli aina makkaralla.
Hahhaahaa katsokaa Mallan kahta makkaraa
naureskeli veli.
Malla meni kangaskauppaan
sukkanauhat osti
niillä Malla sukkansa ylös asti nosti.
Hahahahhaa katsokaa sirosääri prinsessaa
tuumiskeli veli 

Kiitos Mallalle hauskasta kurssista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti