Opettelin munimaan keramiikkamunia

Olen aina muninut läheisteni mielestä mutta nyt siitä taidosta
 syntyi kaikkein aikojen hienoin munaus.

Muniminen alkoi valusaven valmistuksella. Piti laskea kuinka paljon savijauhetta suhteessa vesimäärään tarvitaan hyvään lietteeseen. Ajatus oli tehdä vähän isompi saavillinen joten punnittavaa riitti monta kulhollista.

Tämä sekoittaminen ei ole hauskaa. "Vatkain" tempoilee ja rapa roiskuu.

Saveen lisätään elektrolyyttiä tippa tipalta ja kokeillaan milloin valusavi on hyvin juoksevaa ja elastista.

Marja-ope testaa saven koostumusta.

Kipsisen munamuotin sain pysymään koossa "jeesusteipillä" (ilmastointiteippi), 

jota nykyisin kutsutaan näppärästi "jesariksi".

Sitten täytin muotin savella. Muotissa tapahtuu jotain kemiallista touhua,

 jota en ymmärrä.

Noin viidentoista minuutin kuluttua savi on jähmettynyt muotin seinämille ohueksi kerrokseksi ja Marja näyttää kuinka ylimääräinen saviliete saadaan 

valutettua ulos muotista.

Munan kanssa yhtä aikaa syntyi kannu omassa valumuotissaan.

Kun  savimuna oli hiukan kuivunut, maalasin pinnalle enkopilla (värjätty saviliete) lintuja ja pilviä. Sitten se paistui keramiikkauunissa yli tuhannessa asteessa. Sen jälkeen kastoin munani kiiltävään läpinäkyvään nestemäiseen lasitteeseen ja takaisin uuniin lasituspolttoon.

Lopputuloksena syntyi kiiltävä valkoinen muna.

Rakas munani: Olen päättänyt antaa sinut adoptoitavaksi. Vietimme tunteekkaasti viimeiset hetket yhdessä munaesikoiseni kanssa.

Muna sai hyvän tulevaisuuden ystävämme Pirjon uuden kodin pesämunana.