torstai 28. marraskuuta 2013

Virkattu Tarinanuttu


Virkkausinnon tuloksena syntyi neliöitä. Nyt olen saanut kasattua niitä lappusia nutuksi. 
Tämä voisi olla runonuttu mutta en minä osaa kirjoittaa runoja. 
Olkoon sitten tarinanuttu. Ei tätä nuttua ilkeä ihmisten ilmoilla käyttää. 
Tämä lämmittää minua ja mieltäni, kun kökötän sohvan nurkassa katselemassa
 "Sydämen asialla" sarjaa.



Neliöitä jäi vielä jäljelle. Mitä minä niistä tekisin.



Sitten se tarina.

 Kärppä Käppyrän syksy



Kärppä Käppyrä kurkisti saunan nurkan takaa. "Ai se on vain mummo, joka kolistelee sankkonsa kanssa. Ei hänestä ole vaaraa saunan alla olevalle pesälle".
Kärppä Käppyrän pesä on syksyllä tyhjä. Kuusi keväällä syntynyttä poikasta ovat jo vipeltäneet läheiseen metsään etsimään omia elinpiirejään.

Todettuaan kolistelun vaarattomaksi, Käppyrä alkoi tutkia turkkiaan. 
Joko selkäpuolelle olisi ilmaantunut valkoisia karvoja. 
Talven tultua mummo näkisi lumivalkeasta kärpästä vain 
mustan viuhahtavan hännänpään.






lauantai 23. marraskuuta 2013

Enkeleitä - onko heitä...


Tietenkin on. Kohta alkavat jouluenkelten kokoontumisajot 
ja heidän kiireisin vuodenaikansa.
Suojelusenkeleillä riittää kiirettä joka päiväksi.


Minun enkelini on Rosa. Osallistuin kerran "Enkelikävelyiltaan". 
Sillon Rosa kertoi minulle nimensä. Hänen olomuotonsa on vaaleanpunainen valo.
Rosa kiitää valkealla ratsulla halki ajattomuuden. Näin hän pitää minusta huolta.
Hyvin on mennyt. Muutama murtunut luu. Olenpa saanut silloin levätä.
Kiitos Rosa. (Häneltä voi myös pyytää vapaata parkkipaikkaa. Heti järjestyy).


Kuva Rosasta on grafikanvedos. Teen grafikkaa pääasiassa perinteisellä syväpainomenetelmällä. Siinä kuva syövytetään kuparilaattaan. 
Kuvan eri sävyt syntyvät, kun hartsipölyä sulatetaan laatalle. Sen jälkeen, mitä pidempi syövytys sitä tummempi väri. Vaaaleammat kohdat suojataan lakalla.
Kuva tehdään peilikuvana.



Tuntien työn jälkeen 
valmiille latalle 
levitetään painoväri.
Se ja grafikkapaperi
vedetään prässin läpi.
Ja niin, kädessä on grafikanvedos. 


Keskimäärin joka
kymmenes vedos onnistuu. 
Ei ole helppoa ei, sen värin saaminen sopivasti laatalle.




Vedos signeerataan ja numeroidaan juoksevalla numerolla. Kuvan vasemmassa alareunassa ovat 
kirjaimet Tpl´a. 
Tire´e par l´artiste - taiteilijan itsensä vedostama.
Monet ammattigrafikot 
antavat vedostustyön ammattivedostajien 
tehtäväksi taatakseen kuvan hyvän ja tasaisen laadun.

Kuvan ympärillä oleva paspartuu on ehdoton edellytys, ettei kuva kosketa kehyksen lasia. Sitten vaan naula seinään ja hökötys siihen roikkumaan.


tiistai 19. marraskuuta 2013

-Käykö teillä kello?


- Käy                               
- Pyydä käymään meilläkin.
Tuolle vitsille nauraa käkätettiin lapsena aina uudestaan ja uudestaan.


Raku-keramiikka kello käy ja näyttää aikaa. Ajattelin sen päätyvän mökillemme Lappiin.
 Siksi tein siihen lohen kuvat.


Aina ei mene niin kun Strömsöössä. Haaveeni oli saada kellosta näiden koepalasten väristä hohtoa ja kuparin kiiltoa. 
Samalla lasitteella tuli kuitenkin vihreää.
Rakun väriin vaikuttaa moni hallitsematon seikka. 
Se onkin tämän keramiikkatekniikan jännitysmomentti.
Ilmanpaine, lämpötila, uunin lämpö ja moni käsittämätön asia vaikuttaa lopputulokseen. Turha suunnitella liian tarkkaan millaisen värin haluaa. Ei se koskaan mene niin.

Rakupoltossa metsästetään säröä, eli lasitteen halkeilua. 
Halkeemiin tunkeutuva savu värjää ne mustaksi.
Viikonlopun ilmanpaine synnytti säröä mukavasti.



Afrikan eläimillä kuvioimani lautasen säröt onnistuivat suorastaan täydellisesti.

torstai 14. marraskuuta 2013

Teetä ja kampanisuja


Teepöydässä on säkki, jonka hiiret ovat purreet reijille.-Mitä kummaa !!!





Ahaa, se onkin pannumyssy jonka alta paljastui Pentikin Hiisi-teepannu. 

Hiisiaastioita olen kerännyt kirppareilta ja miltei täyden astiaston huusin Huuto-netistä.
Niillä astiastioilla oli tarina. Nuori äiti myi oman äitinsä astiat. Tämä oli ollut 70-luvulla Pentikillä mannekiininä. Firmalla oli mennyt sillä hetkellä hiukan heikosti ja palkkioksi työstä oli annettu astioita. "Äitini halusi Hiisi-sarjaa. Hän haaveili mökistä Lapissa ja astioista siinä ympäristössä", myyjä kertoi. Mökkiä ei koskaan tullut. 
Mutta nyt me rakennamme lapinmajaa ja sinne minä näitä Hiisiä olen kerännyt.



Kampanisuja
Kampanisut ovat Lapin perinneleivonnaisia. Reseptejä on yhtä monta kuin leipojia. 
 Monen mielestä parhaat tekee kuitenkin Vuotsossa olevan Siepin-kaupan vanha-rouva. Nämä kampanisut kävin ostamassa häneltä. Joka aamu iäkäs rouva nousee anivarhain leipomaan uunituoreet nisut poikansa kauppaan. Voi sitä harmia, kun hänen uuninsa meni rikki. Taisivat ainakin puolet kyläläisistä ja turistit olla onnettomia,
 kunnes uuni saatiin korjattua.
Tässä toiseksi parhaiden kampanisujen ohje,
 jonka olen saanut neljäkymmentä vuotta sitten tädiltäni.

Hilda-tädin kampanisut

500g margariinia
2kkp sokeria
2kkp piimää tai kermaviiliä
2tl soodaa
800g vehnäjauhoja

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
, Sekoita siihen piimä, vehnäjauhot ja sooda. Alusta nopeasti.
Kaulitse ja leikkaa 10cm x 4cm liuskoja ja niihin 4 tai 5 pykälää. 
Sitten uuniin, jonka lämpötila on 250 astetta.
Pykälien määrästä Pohjoisessa saatetaan kiistellä kovastikkin.




Maistuu ne kampanisut hiirulaisillekin.

torstai 7. marraskuuta 2013

Mustaa pitsiä valkoisella


Pitkään kestänyt brojekti valmistui tänään.  Virkatut pitsiliinat värjäsin ensin pesukoneessa. Aina pitää rikkoa kokonaisuus, joten jätin yhden äidin virkkaaman liinan vaaleanpunaiseksi. Äiti oli innokas käsityön tekijä ja näistä liinoista ovat useimmat hänen koukunheiluttelunsa tulosta. Loput olen keräillyt kirppareilta kuten pellavaisen alusliinan.





                                                    Liinan reunaan ompelin salmiakkikuvioisen nauhan













Pitsiliinoja riitti vielä kukkapylvääseen ja tyynynpäälliseen.
Ikkunalaudan kukkaruukku on rakukeramiikkaa. 
Sen olen kuvioinut pitsiliinalla. Ruudullisen 
tyynynpäällisen olen tuftannut. 


Pitsiliinojen ompelu pohjakankaaseen oli hankalaa. Kuinka saan pitsiliinat pysymään paikoillaan? Sen kysymyksen sanoin ääneen ja mies sen ratkaisi -liimalla. Jestas, tippa erikeepperiä sinne tänne ja hyvin sujui.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Väriä syksyn harmauteen


Kesää muistellen klonksuttelin tuftausvempainta ja
 kolmessa pienessä kuvakudoksessa hehkuvat lemmikinsiniset taivaat.




Ruohon vihreää ja heleän punaisina kukkivia puita




perjantai 1. marraskuuta 2013

Pahimman kerran koukussa


Kaikki alkoi siitä, kun käteni nivelrikko korjattiin kirurgin veitsellä. Siitä katosi jatkuva kipu. Käsi kipsattiin leikkauksen jälkeen seitsemäksi viikoksi ja jo kipsikädellä tartuin virkkuukoukkuun. Seuraukset ovat olleet yllättävät. 
Saan koukun irti kädestäni vain käyttämällä suurta tahdonvoimaa.


Aluksi en tiennyt mitä virkkaisin. Niin syntyi poukkoilevaa rimpsua. 
Siihen kului lankakerä toisensa jälkeen.





Rimpsujen jälkeen alkoi tulla lappuja. Nyt kymmenien kerien jälkeen pitäisi päättää mitä näistä syntyy. Peitto, takki, pusero... kai minä sen vielä keksin.


Tekemisen riemua riittää, kun vuosikymmenen jälkeen voin pitää kädessäni virkkuukoukkua. Puikkojen heiluttelu tuskin onnistuu enää koskaan. 
Muistelen vain haikeana nuoruuden villapaitoja ym. neuleitani.
Ihmisen pihtiote osoittautuu todella tärkeäksi, kun sen menettää. Virkkuukoukun lisäksi kädessä pysyvät nyt haarukka, lusikka, veitsi, hiiri ym., ym.
Eläköön ! -huuto käsikirurgeille.