Purkutaidetta ja kierrätyskangasta

Keravan kaupunki uudistuu. Osaa kävelykadun liiketiloja odottaa purkaminen ja tilalle nousee uusia uljaita asuin- ja liiketiloja. Purkutaide valtasi katoavat seinät.

Kuva: Jenni Juulia Nuutinen

Kuvassa tangossa kiiltävät teräspallot. Teos on Antti Maasalon MATKALLA 1995.

Purkutaide-hanke rikkoo rajoja ja antaa grafiitintekijöille tilaisuuden jakaa taiteensa iloa kaupunkilaisille. Kaikki tapahtuu vieläpä kiinteistönomistajan luvalla.

Purettaviin tiloihin syntyvää taidetta on edistänyt Keravan kaupunkiaktiivi, taiteilija Jouni Väänänen. Hänen ansiostaan graffiteja on tehty isossa mittakaavassa purettaviin tiloihin aiemminkin. Ensimmäinen tällainen projekti toteutui Väänäsen saatua keväällä 2015 tilauksen seinämaalaukselle hollolalaiseen Kalliolan homekouluun, jota oltiin purkamassa. Pelkän ulkoseinän maalaamisen sijaan sovittiin pian lähes koko koulun seinien vapaasta käytöstä katutaiteeseen. 

Keravan teatterin kirpputorilta löysin marimekon kankaan. Se oli toiminut
pöytäliinana jossain näytelmässä.

Kankaasta ompelin itselleni kesähousut ja loppupalasista kasasin topin.

MARIMEKKO OY 1977 SUOMI-FINLAND 

MARIMEKKO MAIJA ISOLA "POVARI"

K-juna Keravalle

Kaislasta punotun hiussoljen olen ostanut 35 vuotta sitten Nicolae Ceausescun Romaniasta rannoilla vaeltavalta resuiselta mustalaisäidiltä.

Kuvat Juha Partti

Alla olevasta linkista näet purkutaidetta rakennusten sisällä

Purkutaide

Viimeisin kiinnostusta herättänyt purettavaan tilaan tehty taideprojekti 5000m2 sai päätöksen maaliskuussa, kun Lappeenrannan kaupunginteatteri sulkeutui lopulta purettavaksi. Tätä ennen neljän kuukauden ajan vanhaa teatteria täyttivät yli 130 taiteilijaa omilla teoksillaan, täysin vapain käsin ja moukarein. Tulosta esitellyt näyttely keräsi kuudessa viikossa huimat 4000 kävijää.

Purkutilojen taidetta nähtiin myös osana designpääkaupunkivuotta Kauniaisissa. Muraaleja ja katutaidetta tilauksesta toteuttava Multicoloured Dreams -ryhmä toteutti siellä liiketilana toimineen purettavan talon julkisivun totaalisen muodonmuutoksen. Epävirallisempi purkutilojen instituutioksi kasvanut paikka löytyy Tampereen Pispalasta, jossa toistaiseksi rakennussuunnitelmien puuttuessa tyhjillään oleva Tikkutehdas on jo vuosien ajan täyttynyt graffiteista, ja on katutaiteen ehkä Suomen kattavin näyttelytila.

Tällä kertaa katutaidetta on maalattu Keravalla toukokuun lopusta lähtien, ja graffitit levittäytyvät rakennuksien ulkoseiniin koko kesän ajan. Väänänen toimii taideprojektin koordinaattorina, ja seinäpinnat on jaettu tekijöille etukäteen. Projektiin osallistuville taiteilijoille purettavat talot ovat mahdollisuus todella toteuttaa omaa näkemystä ilman tilaustyön asettamia ahtaita vaatimuksia sisällölle, tai luvanvaraisuuden rajoja maalauspaikalle.

Projektin etenemistä voi seurata kuka tahansa Keravan keskustassa koko kesän ajan. Syksyyn mennessä purkutalot ovat muuttaneet muotoaan ankeista rakennuksista eläviksi taideteoksiksi. Hyvä syy hypätä rohkeasti K-junan kyytiin.

City-lehti

Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä

Heinäkuun kymmenes on Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä. Sen on myös kuvataiteen päivä. Järvenpään taideyhdistys järjesti silloin Vanhankylän niemessä tapahtuman johon kaikki olisivat olleet tervetulleita maalaamaan akvarelleja, öljyvärimaalauksia tai ihan mitä kukin itse haluaa. 

Helsingissä oli useampi vastaavanlainen tapahtuma.

Mutta sunnuntaina satoi kaatamalla vettä ja ukkonen jyrisi ikkunoita helisyttäen.

Harmitti hetken mutta maalauskaverini keksi, että tehdään oma sessio Helenen kunniaksi heidän pihallaan ja, jos sataa niin istutaan ikkunan ääressä ja 

tuijotetaan siitä pihan kukkia pensselit käsissä.

Kohta aurinko kamppaili itsensä näkyville. Meitä onnisti sittenkin.

Kun saimme työmme valmiiksi, ukkonen jyrisi jälleen ja mustat pilvet peittivät auringon. Tuota yllä olevaa voisin vielä jatkaa jonain päivänä.

Helene Schjerfbeck (1862 - 1946) on yksi Suomen arvostetuimmista taidemaalareista. 

Tanssikengät on Helenen varhaista tuotantoa vuodelta 1882. Siitä maksettiin Lontoolaisessa huutokaupassa 3,9 miljoonaa euroa. Vuoden 1939 versio samasta aiheesta on myyty 1990 1,1 miljoonalla eurolla.

Valitsin tähän Tanssikengät-teoksen, koska se on minusta hänen ihanin työnsä. 

Helene Schjerfbeckistä olisi paljon kerrottavaa mutta hän on niin suuri persoona, etteivät minun voimani riitä kertomiseen. Hänestä voi lukea elämänkertateoksista ja taidekirjoista.

Tammisaaren museokeskus EKTAssa on pysyvä näyttely:

Helene Schjerfbeckin elämä ja taide.

Suomen kuvataiteen päivää on vietetty vuodesta 2004 lähtien heinäkuun 10. päivänä, joka on myös Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä. Aloitteen tekijänä on ollut Suomen Akvarellitaiteen yhdistys. Tavoitteena on saada 10.7. vakiintuneeksi liputuspäiväksi sekä korostaa kuvataiteen merkitystä ja vahvistaa sen arvostusta maamme kulttuurielämässä.  Päivämäärällä haluamme myös nostaa naisten näkymistä kulttuurin alalla, sillä  naisiin liittyvät liputuspäivät ovat kalenterissa aliedustettuina.Suomen Akvarellitaiteen yhdistys toivoo, että taidemuseot, galleriat jayksityishenkilöt eri puolilla Suomea viettäisivät Suomen kuvataiteenpäivää liputtamalla.

Farkkuliivin kuvia Veininmyllyllä Tikkurilassa

Tänään sataa. Eilen oli hetken poutaa niin, että pyrähdin Tikkurilassa asioilla ja samalla mieheni napsi muutaman kuvan farkkuliivistäni.

Ompelin itselleni housut farkkukankaasta. Kangasta jäi jäljelle,
 joten aloin pähkäillä mitä siitä voisi tehdä.

Kirpparilta löytyi sopivankokoinen liivi. Tein siitä kaavat ja leikkasin farkkukankaan.

Väkertäjien kaapeista löytyy yleensä kaikenlaista hyödyllistä. Huom! hyödyllistä. Minulla siellä oli virkattuja kukkasia ja ympyröitä. Ne tein joskus ajatellen kesäkassia. Mitä minä kassilla, ompelin kukat farkkuliivin koristeiksi.

Jotain hauskaa piti vielä kokeilla. Aloin poistaa liivistä väriä kloridiin kastetulla pumpulipuikolla.

Kloridi haisee kamalalle. Paras pitää huoli siitä ettei kotona ole muita. Muuten tulee sanomisia.
 Kanttasin liivin sinisellä vinokantilla. Kloridipisarat tekivät siitä punaista.

 Ihan on hippimäinen olo. Pullossa toki vain vettä.

 Liivistä löytyy kolikkotasku. Napin olen tehnyt Fimomassasta.

Virkkaukset ovat liukuvärjätyistä Puro langoista.

Rantakuvat on otettu Veininmyllyllä Tikkurilassa Keravajoen rannalla. Myllyssä toimii kahvila ja pitopalvelu. Rannan lavalla tanssitaan joka maanantai-ilta.

Mukava paikka ja suvun piirissä siellä on vietetty monet juhlat. Sukulais-täti pyöritti kahvilaa vuosikymmenet ystävänsä kanssa. Arvon rouville kertyi ikää yli 80 vuoden, eikä ikä haitannut. Vasta murtunut jalka katkaisi työputken tädiltä ja nyt 92 vuotiaana hän joutui luopumaan ajokortistaan. Eipä sitä enää pääsisikään tukkuun hakemaan tarvikkeita.

Puurakenteinen Söderlingin mylly (myöhemmin Veininmylly) valmistui vuonna 1935. Rakennusta on laajennettu vuonna 1944. Myllyn omisti Ernst Söderling. Mylly tunnettiin myös nimellä Tikkurilan vehnämylly. Söderlingin mylly kuului Tikkurilaan 1930-luvulla toteutettuihin pienempiin teollisuulaitoksiin. Mylly rakennettiin samaan aikaan kuin läheisen Silkkitehtaan ensimmäiset vaiheet. Myllyn käyttövoimana oli aluksi polttomoottori, myöhemmin sähkömoottori. Rakennuksen itäsivulla oli myllyn aktiivisena toiminta-aikana nostinlaite, ja lähempänä rantaa - erillään rakennuksesta- sijaitsi muuntaja. Nämä on myöhemmin purettu. Myllyn tuotannon voimakkain kausi oli 1950-luvun alussa, jolloin vehnäjauhon tuottamiseen erikoistunut mylly palveli koko lähialuetta. Myllärit olivat omassa yhteisössään arvostettuja henkilöitä. Myllyt olivat kylien keskipisteitä ja kohtauspaikkoja. Viljan jauhatusvuoroa odotellessa vaihdettiin kuulumisia ja kuultiin uutisia. Tikkurilassa on ennen 1950-lukua rakennettuja rakennuksia jäljellä vain vähän.  Vantaan kaupunki osti myllyrakennuksen vuonna 1988. Mylly kunnostettiin ja vuokrattiin kahvilakäyttöön.      Teksti:Veininmyllyn nettisivu