tiistai 25. helmikuuta 2014

Keraaminen sukupuu



Keraaminen sukupuu syntyi, kun siirsin valokuvia rakukeramiikkaan. Joillakin sukukuvat ovat kehyksissä kaapinpäällä. Meillä ne roikkuvat nyt seinällä.

Keramiikan pinnalle tulevat
kuvat tulostettiin erityiselle muovikalvolle mustesuihkutulostimella. Muste sisältää rautaa, joka palaa poltossa punaiseksi kuvaksi.




Ylinnä olemme minä ja Esko. Siitä lähtevät rimpsuna lapsemme ja lapsenlapset. Nuorin lapsonen ei ollut tuolloin vielä syntynyt. Hän on puussa väärässä rimpsussa.
En ole saanut tilaisuutta tehdä hänestä uutta kuvaa.








Kirjan aukeamalla on "hääkuvamme". 
Kuva on otettu 
 hyvän ystäväni pojan häissä. 
Ei meidän -huokaus.






Keravan tunnukset Sirkushevoset siirsin hedelmävatiin. 

Sirkushevoset sairastavat

Keravan kauppakaarella sijaitseva Sirkusmuistomerkki tunnetaan kaupunkilaisten keskuudessa Sirkushevosina. Vuonna 1979 julkistettu teos on hankittu keravalaisen talkootyön tuloksena kunnioittamaan paikallisen Sariolan tivoli- ja sirkussuvun maineikasta toimintaa. 
 Pyrkimys oli tuottaa iloa, jota jo veistoksen paljastuspuheissa muistutettiin, 
että maailmassa ei ole koskaan liikaa.  
Lasikuitupintaiset viisi hevosta ovat päässeet vuosien varrella huonoon kuntoon. Ajan aiheuttaman kuluman lisäksi niitä on töhritty ja osalla hevosista puuttuu myös jäseniä.


Sirkushevoset sairastaa on Keravan taidemuseon ja Metropolia Ammattikorkeakoulun esinekonservointilinjan pedagoginen hanke julkisten veistosten konservoinnista. 
 Sirkusmuistomerkin konservointiin osallistuu hankkeeseen mukaan valittu erityinen kummiluokka, Keravan Keskuskoulun 5b. Oppilaat osallistuvat teoksen konservointiin, tiedonkeruuseen sekä tiedon välittämiseen. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Auringon loistetta kellarissa

Jihuu!!!! aurinkovärjäystä viikonloppuna.
Vaikka paikkana oli Keravan kaupungintalon ikkunaton kellari, niin taatusti kehomme valmistivat D-vitamiinia yli päivittäisen 100 migrogramman tarpeen.


Ystäväni Irman aurinkoinen kangas sai 
kuvioita kasvien lehdistä.

 Kun tekniikka on helppo, voi heittäytyä luovuuteen. Itseään ei saa millään pysymään aisoissa. 
Eikä se ole tarpeenkaan. Kirkkaat värit olivat 
pääosissa kaikkien kurssilaisten töissä.

kerron tekniikasta.






Minun aurinkoni loisti pellavan pinnalla.

Kankaan reunaa kiertää
 ruudukko ja lintujen profiileja.
Läikehtivä väri syntyy ripottelemalla karkeaa merisuolaa kankaalle.










 
Pikku Lilja ja hänen nukkensa saavat essut.

Kun paikalla on iloinen porukka niin syntyy poikkitaiteellista meininkiä. 

Ikäjakaumamme oli sellainen, että muistimme monta lorua kansakoulun lukukirjoistamme. 
Kuorolausuntana paukuttelimme niitä nuorempien kuultaviksi.


Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas

Irma löysi myös herkkiä sävyjä. 
Nämä pitsien jäljet ovat kuin meressä 
kelluvat medusat.

Aamukahvin ääressä.
Kukko: Hyvää huomenta punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana: Ai, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni hhuumaa.

Kukko: Kahvi on hyvää----mitä mä kuulen? Huonolla tuulella rouvani, luulen.

Kana:Eihän se olisi kumma lainkaan, voi, mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko:Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.

Kana:Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai,ai! Rintani haikean haavan sai.

Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta.









T-paitojen kuviointi ei oikein onnistunut. Kuvio syntyy, kun väri pakenee kuviopaperin alta ja kangas kuivuu. Paidoissa takaosa pysyi tietenkin kosteana ja piti värin paikoillaan. Olisi pitänyt laittaa muovi paidan sisälle. Lopputulos on silti riemukkaan kirjava.


Oli kerran pikku Malla
pikku Mallan sukat oli aina makkaralla.
Hahhaahaa katsokaa Mallan kahta makkaraa
naureskeli veli.
Malla meni kangaskauppaan
sukkanauhat osti
niillä Malla sukkansa ylös asti nosti.
Hahahahhaa katsokaa sirosääri prinsessaa
tuumiskeli veli 

Kiitos Mallalle hauskasta kurssista.


maanantai 10. helmikuuta 2014

Sinisiä enkeleitä

Sininen kauteni osui 80-90 luvun taitteeseen ja vähän vielä 2000 luvullekin. 
Tottanhan minullakin on ollut sininen kausi, kun Picassolla niitä oli kaksi. 
Ensimmäinen, kun hän syntyi napanuora kaulan ympärillä ja varsinainen vuosina 1901-1904.


Minun grafikkani siniseen maailmaani tulivat enkelit





















Kun elämän vaikeus runnoo murkkuiässä, suojelusenkeli pysyttelee vierellä. Kiukkua voi purkaa saksimalla hiuksensa. Kun kiukku on hävinnyt, enkeli toteaa, että jatketaan matkaa.


"Haavoittunut pöytä" syntyi tapahtumasta, kun kannoimme vanhan ja painavan pöydän huutokauppakamarilta kotiimme. Pöydässä oli pitkä naarmu, haava. Pakkanen paukahteli sillan laudoissa. Koskesta nousi höyryä sekä kasvoja pieksäviä jääkiteitä. Mittari oli laskenut alle -20. Kotiin päästiin ja ihailtiin pöydän kaartuvia jalkoja, kuin joutsenen kaulat.
Alun ankeudesta huolimatta kantoreissusta oli tullut hervottoman hauska. 
Nauroimme välillä kippurassa pöydänkannella leväten, äiti ja tytär. 
Kukaan mies ei ryhtyisi tällaiseen urakkaan.






















Näillä enkeleillä on jotain tavoittamattomissa.


Tämän kuvan hahmolla ei ole siipiä mutta suru särkee hänen sydäntään. 
Minun oli aikoinaan hyvin vaikea muuttaa pois rakkaalta kotiseudulta Pohjois-Karjalasta eteläiseen Suomeen.

Siniseen väriin ja enkeleihin liittyi haikeus ja luopuminen. Lapset aikuisvat, vanhempani kuolivat ja kotipaikka vaihtui.



La Vie, 1903. Picasson sinisen kauden tunnusomaisia piirteitä olivat siniset ja sinivihreät värit sekä surulliset aiheet.
Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joiden sävyinä ovat siniset ja sinivihreät värit, joita muut värit vain harvoin lämmittävät. Picasson karuun värienkäyttöön ja joskus surullisiin aiheisiin – prostituoidut ja kerjäläiset ovat tavallisia aiheita – vaikutti matka Espanjan halki ja hänen ystävänsä Carlos Casagemasin itsemurha. Sininen kausi kulminoitui synkkään, allegoriseen maalaukseen La Vie (1903).
Sama tunnelma on tunnetussa etsauksessa Niukka ateria (1904), joka kuvaa sokeaa miestä ja näkevää naista, molemmat laihtuneina, istumassa lähes tyhjän pöydän ääressä. Sokeus on tämän kauden Picasson teoksissa toistuva teema, joka esitetään muun muassa maalauksessa Sokean miehen ateria (1903) ja Celestinan muotokuvassa (1903). Muita usein toistuvia teemoja ovat taiteilijatakrobaatit ja harlekiinit. Harlekiinista, komediahahmosta, joka usein kuvataan ruudutetuissa vaatteissa, tuli Picasson henkilökohtainen symboli.

Lähde: Wikipedia




Sininen enkeli on tunnettu long drink. Sinisessä enkelissä on Parfait Amour -likööriä, vodkaa ja Spriteä. Juoma valmistetaan rakentamalla. Parfait Amour antaa juomalle violetin värin. Sininen enkeli oli hyvin suosittu muun muassa Suomessa 1980-luvulla.  Oli se hienoa ja hyvää.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Riimukirjoitusta ja limpsaa


Ikäloppu historia on aina kiinnostanut minua. Ei liene ihme, 
että riimukirjoitus on inspiroinut töitäni.


Tässä grafikkatyössä riimukirjoitus kiertää keskellä olevan enkelin maailmaa. Merkit kertovat elämäntarinaani ja samalla ne voi tulkita ikiaikaiseksi elämänkertomukseksi. 
Me naiset olemme olleet täällä vuosisadat ja -tuhannet. 
Meillä on aina ollut omat ilomme ja surumme. 
Omat elämäntarinamme.
Tämä enkeli on pudonnut keskuutemme. Maa on kylmä ja lumi peittää pikkuhiljaa enkelin. En tiedä voivatko enkelit menehtyä kylmyyteen. Kuvaa tehdessäni en ole ollut 
ainakaan hilpeässä mielentilassa.

Riimukirjoituksiin tutustunut voi huomata, että ei ole käynyt niin kuin Strömsöössä. Aiemmin kerroin grafikanteosta täällä. Painolaatta pitää tehdä peilikuvana. 
Joopa joo, tässä kuvassa lopputulos on peilikuvana. 
Joku tippaleivän lonkero on mennyt tukkoon tätä tehdässä.


Kiinnostukseni tuntien, ystäväni Vieno on tehnyt minulle keramiikkavadin
 jonka reunaa kiertävät riimut.


Mitä riimukirjoitus on ?

Riimuja veisteltiin puuesineisiin
vielä 1700-luvulla

Keski-Euroopan ja Skandinavian germaaniset kansat loivat omat riimukirjaimet vuoden 200 vaiheilla jKr. Niidenkin muodot ovat todennäköisesti latinasta saatuja. Vaikka riimukirjoituksella ei koskaan luotu varsinaista kirjallisuutta, se eli yllättävän kauan niin että riimutekstejä veistettiin puuesineisiin vielä 1700-luvulla Ruotsin Taalainmaalla.


Lähde: Suomen Kansalliskirjasto


Viikonloppuna hiekkapuhalsin kuvioita lasille. Olutpullo sai kylkiinsä riimuja.

Pullon aion täyttää pesuaineella. 
Fairipullona on toiminut vanha limpsapullo.




Tarinaa limpsapullosta

Pienenä vietin kesäpäiviä leikkikentällä puistotätien hoivassa. Sinne piti olla eväät. Ne syötiin kentän viereisellä mäellä heinikossa istuen. Sieltä näki kauas Pielisjoen toiselle puolelle Joensuun keskustaan. Höyrylaivat Orivesi I ja II huudattivat pilliä lähtiessään satamasta klo 12.00. Siinä oli katsomista eväitä syödessä. 
Limpsa (limonaadi ei ollut limua vaan limpsaa),oli pienissä lasipulloissa ja niissä oli repäisykorkki. Äiti keksi laittaa juomani vanhaan patenttikorkkiseen limpsapulloon,
 jotta voin sulkea sen, kun en jaksa juoda kaikkea. Kerran halusin sitruunasoodaa. Se oli väritöntä ja toiset kiusasivat, että minulla on pullossa sokerivettä. Se harmitti niin paljon, että on vieläkin muistissa. Sen kerra jälkeen limpsa-eväs oli aina keltaista tai punaista. Eväänä limpsaa - ei taida onnistua nykyaikana.



Leikkikenttäkuvassa minä olen oikealla, suurilierinen olkihattu päässä ja letit tiukilla. 
Kuvan alla lukee: Ruokatauolla.
On kesä 1958.