perjantai 26. syyskuuta 2014

Kuvia, eli joutavalla jotakin


Mökinrakentajan muijalla on aikaa leikkiä kameralla, eli joutavalla jotakin



Kerrotaan Marttojen sienioppaassa lukeneen: Tunnista myrkkysienet. 
Kerää vain tunnistamiasi sieniä.




Ystävä tuli ruosteisen tonkan kanssa vieraisille.


Sydämeni huussille.


Kaivertelin kattoparrua.


Löytöjä ympäristöstä.






Mökinrakentajan työkalut.








Vierailijoita


Valko


Tullaan pihalle isottelemaan.






Kaunista





Tiskivesi kuvioitui pakkasyönä.


Sitten tuli lunta 21.syyskuuta


Jälleen kerran koitti aika lähteä etelään.



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tattista vaan ja betonia


Tatteja, tatteja! Pyörin mäntykankaalla ihmeissäni. Joka puolella mollottaa tatteja. 
Niitä on satoja. Sitten huomaan niiden seassa kahvinruskeita lakkeja - herkkutatteja. 
En ole eläissäni nähnyt näin paljoa herkkutatteja.
 Pari viikkoa kerään niitä sylillisen joka päivä. 
En minä tietenkään tajua ottaa koria, kun muuten vaan tallustelen metsässä.
Tatteja, tatteja, niitä pukkaa lisää joka päivä. Paistan ja pakastan ja teen sienipiirakkaa ja soossia ja aina vaan niitä tulee lisää. 
OOH mikä tattitaivas!


Takillinen herkkutatteja. Tällä kertaa oli edes veitsi mukana, vaikka ei sienikoria.


Tatti edestä, tatti takaa, tatti sivulta, tatti makaa.







Satukirjan tatti.




Moni tatti päältä kaunis.





"Tattista vaan"- piirakka omasta päästä, eli tosi helppo valmistaa.

herkkutatteja
sipulia 
suolaa 
tuorejuustoa
2 tölkkiä kermaviiliä
3kpl kananmunia
juustoraastetta
2 kpl pakastepiirakkataikinaa

Tatit ja sipulit paistinpannulle, vähän suolaa, kypsennellään ja sitten sekaan tuorejuusto.
Kaulitse sulaneet pirakkataikinat leivinpaperilla suojatulle uunipellille.
Päälle tattisotku. Sekoita kermaviili ja munat kulhossa, sekaan pikkusen suolaa. 
Kaada tattien päälle. Lopuksi paljon juustoraastetta ja uuniin 225 astetta.
 Kun näyttää ruskettuneen, niin on valmis.



Betonista pikkupöytä


Näin minä se ajattelin. Tuppervaaran kakkukupuun betonia ja siihen köysi tekemään kuvioita. Kakkukuvun ja köyden hölväsin ensiin vanhentuneella ruokaöljyllä, jotta betoni irtoaa hyvin muotista ja köysi betonista.


Työ onnistui oikein hyvin mutta kuitenkin käänsin betonikakkaran ylösalaisin.
Pöydän kanteen tein spreimaalilla kuvioinnin. Sabluunoina käytin vielä kukkivia pikkusydämiä. 
Pöydän jalaksi kävi puupölli.






Lopputulos; Tattista vaan-piirakkaa ja teetä betonipöydältä.

Tuolilla on tuftattu 
kettupehmuste.
Sen kaveri löytyy täältä









Alla olevat tiedot olen kerännyt eri lähteistä, joita viisaat ihmiset ovat krjoittaneet

Sienissä on beetaglukaania vähintään yhtä paljon kuin kaurassa. Betaglukaanit näyttävät suojaavan syöpäsolujen kasvulta.
Sienissä on todettu olevan enemmän antioksidanttiyhdisteitä kuin useimissa kasviksissa ja hedelmissä.
Tutkijat arvelevat, että luonnon aktiivisten antioksidanttiyhdisteiden suuri saanti ehkäisee osaltaan esimerkiksi syöpäsairauksilta. 
Siitakkeilla, herkkutateilla ja osterivinokkailla, on todettu olevan kolesterolia alentava vaikutus. 
Sienet ovat yksi harvoista kasviksista, joita pidetään hyvänä D-vitamiinin lähteenä.
Sienet sisältävät myös kalsiumia.
Sieniä pidetään hyvänä apua diabetestä sairastavien potilaiden painonhallinnassa, sillä sienet sisältävät luonnon insuliinia ja entsyymejä, jotka auttavat kehoa hajottamaan elintarvikkeista saatuja sokereita ja tärkkelystä.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Elämä kantaa

"Elämä kantaa", sanoi minulle ystäväni, kun tunsin uppoavani syvälle murheeseen ja ongelmiin. Lause on totta. Kun kuuntelee itseään, tekee itselle voimaannuttavia asioita ja, kun lakkaa yrittämästä miellyttää toisia, kalastamasta hinnalla millä hyvänsä 
muiden ihmisten hyväksyntää,
silloin maailmankaikkeus tulee vastaan. 
Se tuo eteen, tilanteita, hetkiä ja ihmisiä, jotka tukevat itsensä toteuttamisessa. Tukevat, kannustavat ja hyväksyvät. Elämä kantaa.




Minulla on tarve purkaa tunteitani ja ajatuksiani tekemällä niistä kuvia.
Kun saan tiivistettyä hankalan ajatuksen kuvaksi, se selkeyttää mieltä. Voin katsoa ongelmaa ulkopuolelta ja ladata kuvaan tai veistokseen ajatukseni.



Tärkeää ystävääni kohtasi surun. Sen raskaus tarttui minuun ja keramiikasta syntyi pieni, 
surullinen karhu.
Halusin kovasti auttaa häntä.
Välittää hänelle rakkautta ja
 kantaa hänen taakkaansa. 
Valaa uskoa siihen, että elämä kantaa ja edessä on paljon ennalta arvaamattomia, hyviä kokemuksia.
Niinpä sieluneläimeni kettu otti pienen karhun selkäänsä ja matka jatkui yhdessä kohti 
parempia päiviä.






















     Siinä sitä mennään.












      Kirka kertoo asian laulullaan









lauantai 6. syyskuuta 2014

Tilkkutäkki rakkaudella ja lämmöllä


"Yks nappi oli irti. Hän ompeli sen kiin ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin", laulu kertoo neidosta ja Rosvo Roopen paidasta. Tämän älyvapaan aasinsillan kautta siirryn pikku Liljan sänkypeiton ompeluun.

Sydämeni ompelin joka pistoon ja jos käsityöt varjelevat demetialta, 
niin kuin kerrotaan. Minun dementiani siirtyi monella viikolla. 
Peiton ompelu oli yhtä pähkäilyä.


Puput piilossa- kangas löytyi Marimekon alelaarista. Muut kangastilkut ovat
 Tyykipuodin kangaspakoista.





Ensin piti piirtää, mitata ja laskea paljonko mitäkin kangasta tarvitsen. Peitolle tuli pituutta yli kaksi metriä ja leveyttä aluskankaan leveyden 
verran puolitoista metriä.









Kangaspaloja piti asetella ja
 järjestellä eli mallailla.












Lämmöllä tikkasin kankaan kuviot sen alla olevaan vanuun.
 Jos Liljan perheessä palellaan, niin tässä on lämmin peitto. 
Tikatessa tuli kyllä hiki sohvan nurkassa, peiton alla.










Peittokankaasta jäi tilkkuja. Niistä tuli makoisia muffinsseja eli cupkakeja. Nyt odotellaan pikku Liljan uutta sänkyä. Muutto pinnasängystä omaan huoneeseen on iso juttu.