sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Obvara- eli kiljukeramiikka

Lapsena kuuntelin aikuisten kertomaa vitsiä: Pikku Kalle meni maitokauppaan ja 
sanoi:" Kympillä hiivaa. Isä leipoo". Nyt voi sanoa saman, kun äiti tekee keramiikkaa.

Ristimme viikonloppukurssilla obvara keramiikan kiljukeramiikaksi, siinä tarvittavan
 litkun hajun ja valmistustavan perusteella.

Kyseessä on rakukeramiikan muunnos. Rakussa kuumat esineet laitetaan palavaan aineeseen. Obvarassa ne kastetaan liemeen joka on tehty vedestä, sokerista, hiivasta sekä vehnäjauhosta. Litkun annetaan käydä useamman vuorokauden ajan. 
Haju on kuvottava mutta palaessaan tuoksuu letunpaistolle.


Obvararuukku


Raakapoltetut työt


Työt ovat raku-uunissa


Kuumat esineet upotetaan "kiljuliemeen". Liemi palaa kiinni esineeseen. Palaminen keskeytetään kylmään veteen upottamalla. Keramiikko Päivi Takalalla on homma hanskassa ja pihdeissä. Ympärillä huudellaan toiveita: kinuskinväriä...keskiruskeaa...tummaa...
Väri riippuu palamisajasta.


Lopputuloksia: mysteerirasia, munia, ruukku ja lintujen kallot,
 jotka odottavat lopullista kiinnityspaikkaa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Alusta loppuun - TUNIKA ja liinoja


Kädessäni oli luonnonvalkea trikookangas. 
Nyt vuotta myöhemmin voin pukea ylleni vihreän tunikan.




Tässä välissä tapahtui kankaan värjäys ja ompelu. Kankaan värjäsin reaktiovärillä.
Se touhu meni täysin yli hilseeni. Tuntui, että olisin tarvinnut kemistin
 opinnot ymmärtääkseni mitä tein.

Tunikaan sopivat korut. Vasemmanpuoleinen on keramiikkaa ja sudenkorentokoru polymeerimassaa.
Reaktioväreistä en löytänyt netistäkään älylleni sopivaa selitystä, 
joten kerron vain mitä tapahtui.


Väripigmenttejä, kehitejauheita, suolaa, kiinnitteitä ym. mitattiin laboratoriovaa´alla linssin muotoisissa lasimaljoissa. Jauheet laitettiin veteen ja kankaat kiehumaan. 


Toinen vaihtoehto oli seisottaminen. Esimerkiksi putkihuivit kiinnitettiin viemäriputkiin puuvillalangalla sitomalla. Päälle valutettiin väriä. Putki suljettiin 
tiiviisti vuorokaudeksi muovipussiin. 
Värjätyt kankaat huuhdeltiin lopuksi runsaalla vedellä.

Yläkuvassa on tulossa tummansininen huivi. Kuivumassa ovat minun putkihuivini.


Myös ruudullisia kuvioita saatiin seisottamalla. Kangas viikattiin  pieneksi paketiksi ja dipattiin reunoiltaan väriliemeen.



Vanha pellavaliinani sai ruutukuosin. Suosittelen "Ystäväni Rasputin " kirjaa luettavaksi. Mutta en viimeisiä kappaleita yölukemiseksi. Kaikki tiedämme miten Tsaariperheen kävi.


Turhaksi käyneet paneliverhot ja kaitaliinat saivat kuvioita solmimalla. 
Puuvillalangalla solmitut kuviot ovat tuttuja jo 60-luvulta. Silloin väännettiin niitä äidin kanssa laamapaitoihin ja niistä tuli muodikkaita hippipuseroita.


Oikealla olevassa kuvassa pienet ympyrät muodostavat hernepellon. Jokaisen ympyrän tein solmimalla siihen herneen. En olis tehnyt, jos oisin arvannut mikä työ  oli solmujen purkamisessa. Siinä tarvittiin jo kaverinkin apua.
Myös tunika ja sen huivi ovat kuvioitu solmimalla. 
Reaktiovärjäys oli monimutkainen menetelmä ja vaikea. Solmimiskuviot voi tehdä helpommin pesukoneväreillä. Puuvillalangalla solmitaan vaan kangas ryppyyn ja sitten pesukoneeseen väripaketin ja siihen kuuluvan suolan kanssa. En keksi reaktiovärjäämisestä mitään lisäarvoa verrattuna pesukoneeseen.




lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tuulikellojen kolke

Jälleen kerran voin todeta, että Suomi on pitkä maa. Kun etelässä lumikellot kukkivat, 
niin tuulikelloni kilkattavat pohjoisen lumisessa maisemassa. 
Tosin takatalvi puksahti eteläänkin.


Maaliskuun hankia Lapissa.



Tuulikellot saivat alkunsa Tuusulassa lasinhiekkapuhalluskurssilla.



Kaasuliekit kuumensivat alustalla pyörivää pulloa. 
Sitten klik! ja pullon pohja irtosi.



Pullojen kirkkaaksi jäävät kuviot olen suojannut hiekkapuhallukselta
 Erikeeperillä. Saman homman voi tehdä maalarinteipillä tai tarroilla.



Pullojen lisäksi tarvitsin rikkinäiset hanskat, rautalankaa,
 keramiikkahelmiä ja -perhosia.



Helmi lukitsee pullon paikoilleen, perhonen saa aikaan kilinän 
ja nahkalämiskät ottavat tuulesta vauhtia




Äänimaisemassa tuulikellot ja kirvesmies.








Poropurkkeja ja
pilttipurkkeja joissa 
noitarummun kuvioita

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

pientä kivaa sahalla ja siveltimellä


Vanerin kimppuun on kiva hyökätä kuviosahalla ja pensseleillä.
Aiempia töitä täällä.


Maare ja Oula pistävät tanssiksi Petterin kanssa.


Paiu


Pikku


Misu

Mitä näillä kisuilla on mielessä. 
Vanha keittiön porrasjakkara sai uudet askelmat.









Talouspaperirullan telineessä 
keiju leikkii kissan kanssa.












Possu Nassu lähti synttärilahjojen mukaan.



Mihin enkeli lie mennyt. Vaatteet ovat 
ainakin siististi hengareissa.



Aina ei jaksa olla enkelinä. 
Välillä voi riisua siipensä ja
olla vain ihminen.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Väriroisketta taulukankaille

Väriä, väriä ja väriä. 
Action painting viikonloppu oli räiskyvää ja roiskuvaa väriä.


Pinkki maailmani kimaltelee hopeahileelle.

Action painting on maalaustaiteen abstraktin ekspressionismin alasuuntaus. Se syntyi Yhdysvalloissa 1950 ja sen teki kansainvälisesti tunnetuksi Jackson Pollok. (1912-1956)
Action paintingissä maalia roiskitaan ja lisätään työhön sponttaanisti. 
Tyyli korostaa maalaamistapahtumaa, sen fyysisyyttä. 
No, en minä kamalasti riehunut mutta mieliala oli aika irtonainen.

Jack Pollok oli aikansa suuri taiteilija, joka eli tietenkin taiteilijan elämän. 
Hän kuoli 44-vuotiaana alkohosoituneena auto-onnettomuudessa.




Irman kerroksellinen taulun syntyi väriä valuttamalla.
















Minun pitää aina ympätä poroja joka paikkaan. Vasemmalla yksityiskohta taulusta.












Maalaukset tehtiin akryylimaaleilla. Ne kuivuvat nopeammin kuin öljymaalit. 

Akryylimaaleilla voi tehdä ohutta akvarellimaista jälkeä tai paksua jopa reliefimäistä pintaa.

Ohuella, kankaanpinnalla leviävällä värillä syntyi keltaisen ja sinisen yhdistelmä.


Maalauskurssin opettaja taiteilija Jari Järnström mainitsi tästä työstä, että se on vähän kuin Claude Moneen lummelampi läheltä katsottuna. Siis minä ja Monet !! 
Olen käynyt Pariisissa ja nähnyt nuo lumpeet Moneen ihastuttavassa museossa.
Kotona minulle sanottiin, että mitä aiot tehdä noilla tuherruksilla. ?!?
NIIN moni taiteilija on NIIN väärin ymmärretty omana aikanaan.





Merjan turkoosi, punainen ja violetti hehkuvat erittäin märällä maalilla 
tehdyissä tauluissa. Huimaavan upeita väriyhdistelmiä.