keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Joulua odotellessa askarrellaan





Joulu tulla jollottaa ja joka vuosi näyttää nousevan somessa askarteluhitti. Se tuntui alkavan tonttuovista. Seuraavana jouluna somen askartelupiirit täyttyivät käpyhyasinteistä ja viime joulun hitti olivat valotaulut. Noista tein ainoastaan tonttuoven. Käpyhyasintti olisi ollut täydellinen kukka minulle joka saan tujun päänsäryn hyasintin tuoksusta. Valotauluja tehdään Vallilan kaupunkimaisemakankaista. Kangas pingotetaan styroksilevylle ja sen läpin työnnetään ledlamppuja sopivista kohdista, katulamppuihin, ikkunoihin ja muihin valokohtiin. Ovat kivan näköisiä mutta minulla ei 
ole tyhjää paikkaa seinillä joten en tehnyt sellaistakaan.
Etsin netistä kuvia noista askarteluista


 Tonttuovi


Käpyhyasintit

Valotaulu, Me Naiset


Tänä jouluna on näkynyt mustikanvarpukuusia. Siihen tartuin.
Mustikanvarpujen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Nämä on poimittu ihan laillisesti. Ensin ihmettelin, kun herra Makkarainen ei suostunut poiminaan niitä talomme viereisestä metsiköstä. No ihan oikeassa hän oli. Ei voi noin vaan katkoa kaikkea mitä pähän pälkähtää. Itse toikkaroin edelleen kyynärsauvoilla,   
joten yksimielisyys oli edellytys tälle touhulle.



Tarvitsin puisen kepin rungoksi. Se nyt on vähän väärä mutta rustiikkia taas pukkaa.
Sidon varvut rautalangalla keppiin kuusen lehviksi.


Siinä se töröttää. Ei muistuta kuin kaukaisesti netissä olevia kauniita lajitovereitaan.


Kunnes tippuu lattialle. Pitää etsiä toinen ruukku.



Enkelin ja latvatähden olen tehnyt kauan sitten. Silloin iski nukkien teko innostus.





Mukavaa joulun odotusta teille ystäväni.






maanantai 4. marraskuuta 2019

Kuva siirtyy kankaalle ja ekoloogiset sukkikset


Joidenkin asioiden tekeminen kestää ja kestää ainakin minulla. Kangaspalan tekeytyminen tyynyksi kesti muutaman vuoden. Mutta ei kuiva tavara pilaannu. 
Niin voi todeta tässäkin yhteydessä.

Askon Harlekiinituolit löysin kerran nuorten työpaja Jengasta. Siellä ne oli kunnostettu ja verhoiltu. Tuolien kevyt ja siro muoto viehätti niin, että ostin ne.
Verhoilu nuhraantui aikaa myöten ja keksin ommella niihin helppotekoiset huput musta-valkoisesta kankaasta. Vielä en vie niitä uudelleen verhoiltavaksi.






Kangasta jäi yli niskatyynyn verran. Lopultakin päätin tarttua tähän projektiin. Netistä löysin hauskan kuvan sukkahousuista ja leggingseistä. Siirsin kuvan valkoiselle puuvillakankaalle. Tekniikka on sama kuin edellisessä blogissani jossa 
kuva siirtyi keramiikkalaatalle. 


Kuvan ompelin tyynykankaaseen. Pakostakin epäsiistin ompeleen 
peitin nauhan alle. Nauha löytyi kaapistani. Olen joskus ostanut sen hauskan puupuolan vuoksi. Varsinaista turhuutta mutta nyt pätkä nauhaa meni käyttöön. 




Kaapissa lymyili hauska ja jykevän näköinen vetoketju. Ompelin sen tyynyn päällepäin, jotta sen koko näkyisi. Jostain syystä tuo vetoketju tippui useasti lattialle, kun avasin kaapin oven. Eli siinä on yksi brojekti: Siivoa kaappi.



Kun on huonot niskat kuten minulla, tarvitsen tuen telkkaria tuijottaessani ja sohvaperunana lojuessaan. Edellinen tyyny joutui roskiin. Oli pahasti kärsinyt käytöstä. Osa sen sisusvanusta siirtyi uuteen tyynyyn, kun kaappivarastoni vanut eiväi ihan riittäneet pötkylän täytteeksi.

Nyt siinä kaapissa on vähemmän siivottavaa. Vanupussi vei paljon tilaa.



Kierrätystä

Kierrätysperiaatetta on käytetty taiteellisissa sukkahousuissa ja legingsseissä. Alunperin näihin on syntynyt jokin valmistusvirhe. Taiteilija on tehnyt kuvia peittämään virheitä ja näin sukkikset ovat säästyneet joutumasta tuhottavaksi.




Jalotus-kiertotalousyhteisö on Keravalla. Sen myymälässä kävin kuolaamassa ja hankkimassa VILMURIn sukkahousut. Menetin tuhottomasti aikaa kiertäessäni tuota ostospöytää. Enkä lopulla enää tiennyt mitä haluaisin.

💦💦💦



Onnistuin valitsemaan viininpunaiset sukkahousut
 joita koristavat syksyiset sateenvarjot.




😻😼😽

Kisskiss- sukkikset




Kisskiss-Taidesukkikset löytyvät ainakin Helsingistä, Aleksanterinkatu 26:sta  taidekäsityöitä myyvästä liikkeestä Okra.

Voisin sujauttaa sääreni jokaiseen noista sukkiksista ja leginseistä. Värit ovat niin herkullisia, että yhden valinta olisi täämänkin väri-ilottelun kohdalla mahdotonta minulle.


Kuva ja video ovat Kisskiss-Taidesukkikset facebook sivulta.








keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Sukupuu täydentyy keramiikkakuvina

Keraaminen sukupuuni päivittyi, kun lisäsin siihen uudet syntyneet
 jälkeläistemme lapsoset.



Raku-uuni löi lieskoja, kun porukkamme piti keramiikanpolttopäivän. Savesta muovatut esineet keramiikkalaatat sukupuuta varten poltetaan ensin tavallisessa keramiikkauunissa. Sen jälkeen ne lasitetaan ja ladotaan raku-uuniin jossa nestekaasu
 tohottaa ne tuhat asteisiksi.


Keramiikka hehkuu tulenpunaisena.


Kuumat esineet siirretään pönttöön, jossa ne sytyttävät sahanpurut. 
Kansi kiinni ja vähähappinen tuli savustaa ne.


Kuuma esine jatkaa matkaansa shokkikäsittelyyn eli kylmään vetee. Savustuspöntössä lasite krakkeroituu ja savu tunkeutuu lasitteeseen syntyneisiin halkeamiin.
Shokki taikoo lasitteen värit esille. Lopputulokseen vaikuttavat monet asiat. Sää, lämpötila, ilmanpaine. Niinpä me vanhat tekijät emme elättele haaveita
 lopputuloksesta. Siitä tulee mitä tulee.


Tuolla poltolla syntyivät sukupuun keramikkalaatat.

Vasemmassa kuvassa ovat aiemmin tekemäni laatat. Ne on ensin tulostettu nestesuihkutulostimella polttoon suunnitellulle kalvolle. Musteessa oleva rauta on palanut punertavaksi kuvaksi keramiikkalaatalle.

Oikean puolisessa kuvassa ovat uudet kuvat, jotka olen siirtänyt eri tekniikalla laatoille.



Valokuva poikasestani Porvoolaisessa kahvilassa.


Rajasin sen ja tulostin laasertulostimella. 
Tällä kuvansiirtokonstilla mustesuihkutulostuksen kuva leviäisi.



Kuvansiirtoaine sivellään kuvan päälle ja laitetaan tiiviisti laatalle


Yksi aiemmista laatoista epäonnistui ja teen sille nyt uuden kuvan.



Laatat saavat nyt kuivua rauhassa ja kuvansiirtoaine joutaa kaappiin.



Seuraavana päivänä pesin varovasti paperin laatoista.
 Pesussa lattojen kuvat tulevat esille.



Aienmpien laattojen tekohetkellä, tämä pikku neiti oli pienen pieni
 ja asusti pää alaspäin äitinsä vatsassa.


Valmista tuli. Nyt kuvat ovat ajan tasalla. 
Mustassa kehyksessä Hanna-Mari Matikaisen "Uusi ystävä" grafiikka.


Tein yhden ylimääräisen laatan. 
Se ja syntymättömän kuva ovat nyt ylimääräisiä. Eihän sitä koskaan tiedä.



torstai 10. lokakuuta 2019

Armas Allissa - vanhusten viikon taidenäyttely


ARMAS on valtakunnallinen festivaali, joka juhlistaa ikääntymistä. Festivaalia on vietetty tänä vuonna 1.-13.10.2019

Keravalla Armas viikkoja vietettiin monipuolisella ohjelmalla. Galleria Allissa oli taideyhdistyksen näyttely teemalla YKSINÄISYYS. Viime vuonna vietettiin Armasta ensimmäisen kerran ja silloin taiteen teemana oli KUOLEMA.


Pirjo Rahkala "Kahvilassa"

Leena Nio "Singleton" mosaiikki















Irma Kortesoja "Löydänkö ystävän", "Vain muistot seurana".




ARMAS-festivaali on järjestetty jo kaksi kertaa. Vuonna 2017 Armas-festivaaleilla järjestettiin yli 220 tapahtumaa ympäri Suomen. Viime vuonna tapahtumia oli yhteensä jo lähes 250 kpl. 
ARMAS on sateenvarjo-organisaatio, joka yhdistää ennakkoluulottomasti taiteilijoita, taidealan toimijoita, taidelaitoksia, vanhustyön järjestöjä sekä kunta-alan toimijoita. Mukana ARMAS -verkostossa on jo 16 kuntaa, 20 taidealan toimijaa, 16 vanhusalan järjestöä sekä kaksi tutkimusta tekevää tahoa.
ARMAS on Suomessa ainutlaatuinen tapahtumakokonaisuus, joka nostaa esiin ikääntyneitä taiteilijoita ja tekee ikääntymisen teemoja näkyväksi taiteen keinoin.


Antti Lehtinen "Joukossa"


Marjo Numminen "Välimaastossa ääret"




Pirjo Rahkala "Yksin rannalla".                  Lena Nio "Yhdessä yksin".



Marjo Rosti "Sodan käynyt isä"





Päivi Patio "Where are you"


Päivi Patio "Elämisen sietämätön keveys".


Pirkko Hämäläinen "Ikkunassa".


Elizabeth San Miguel "Yksin".


Eira Savolainen "Olematon", "Näkymätön"





Mirja Jaamalahti  "Valinta", "Katkeruus"







Marjut Karlsson "Piilossa"


Irma Kortesoja "Erilainen".


Armas viikkojen ohjelmistoon on sisältynyt paljon musiikkia, teatteria ja näyttelyitä. Palvelutalojen ja vastaavien vanhukset ovat voineet osallistua museokäynteihin ja juhlaviin musiikkitilaisuuksiin eri puolilla Suomea. Itse ihmettelen ettei tämä viikko ole ylittänyt valtakunnallista uutiskynnystä.


Allissa oli minunkin työni mutta ne löytyvät tästä linkistä.