Näkyväksi neulottu ja langoilla kerrottu

Keravan taidemuseo Sinkan näyttely "Näkyväksi neulottu" 

osa 2

Yleisöennätyksen tehneeseen näyttelyyn tutustumista jatkan perehtymällä 

Jenni Hailin (s.1980) moniosaiseen työhön I'M OK.

 

 Teoksessaan Jenni Haili tekee yhdestä kuvasta eri versioita eri tekniikoilla.

Valokuva on perinteisesti rajattu muotokuva naisesta, jonka kaulassa oleva helminauha on kiristetty niin tiukalle, että hänen kasvonsa ovat muuttuneet punaisiksi. 

Silti hän hymyilee I'M OK.

❁❋❊

Sanni Weckman (s.1993) suunnitteli kutovansa ryijyn yhdessä Hillevi-mummonsa kanssa.

Mummo kuitenkin menehtyi nopean sairauden jälkeen. Yhteinen työ jäi tekemättä, kangaspuut kokoamatta ja neuvot saamatta.

Wekman kuuluu sukupolveen, joka ei välttämättä tarvitse kädentaitoja. Hänen ikäpolvellaan on kuitenkin vapaus tehdä käsitöitä ja viedä niiden perintöä eteenpäin.

Wekmannin edesmennyttä mummoa esittävä kuvateos antaa matonkuteille, revityille lakanoille, uuden arvokkaan elämän.

❉❊❊

INTO HYPERBOLIC WORLD

Daina Taimina (s.1954, Yhdysvallat) työskentelee matematiikan professorina. Latvialaisten vapaaehtoisten kanssa hän on toteuttanut virkkaamalla "Valkoinen pilvi" teoksen. Se sai seurakseen keravalaisten virkkaamat pinkit hyperboliset muodot.

❊❋❀

❂❋❊

 Ilmassa roikkuu "Tangolaisia"

Hyaryllista-ryhmä: Heli Kurunsaari, Jouko Korkeasaari ja Sari Koski-Vähälä ovat neljännesvuosisadan koossa ollut joukko, joka tekee suuria esinekoosteita.

"Tangolaisia" teos käsittelee kulttuurien, omien tapojen ja perinteiden sekoittumista ja jatkuvaa muokkautumista. Kampaukset ovat aina ilmentäneet omaa aikaansa. Tämä teos on tehty keinohiuksista. Nimi viittaa myös siihen miten suomalaiset ovat ottaneet tangon omakseen ja tehneet siitä omanlaisen musiikin ja kulttuurin.

Eräs vanhempi herra työnsi päänsä teoksen sisään. Sehän minua nauratti. Hän pyysi, että tee perässä. Minä tietenkin tein. Sitten herra käski minun mölistä. Minä tietenkin mölisin. Pumpulapampulan sisällä oli hieno akustiikka. Ääni kaikui möreänä.

 Ai, että minä tykkään nykytaiteesta ja sen leikkisyydestä aivan mielettömästi.

❊❀❋

Näyttelyssä on vielä monta mielenkiintoista ja ajatuksia hämmentävää teosta. Kaikki on nähtävissä 19.3. saakka. Haluaisin kertoa niistä jokaisesta mutta te ette jaksaisi lukea kaikkia höpinöitäni. Kurkistetaan vielä kuinka homma on lähtenyt lapasesta

 ja vähän töppösestäkin.

Tekstiilitaiteilija Annukka Mikkolan (s.1960) teos "Pesät" kuvaa ihmisen kasvua lapsuudesta aikuisuuteen, muistoja lapsuuden leikeistä ja turvan hakemisesta.

Sinkassa järjestettiin työpaja, jossa Keravan koululaiset loivat pesiin elämää. Vanhoista sukista ja käsineistä kasvoi parvi pöllötotoroja, vaakkukaakkuja ja muita pesijöitä.

Näkyväksi neulottu ja pinkki talo

osa 1

Siellä se Weijo vaan istuu Keravan taidemuseo Sinkassa.

Mulla olis vähän "kana kynittävänä".

Sinä siinä vaan lueskelet. Sanoppas totuus. Sinultako sain Noroviruksen kun istuskelin tässä vastapäätä. Heti seuraavana yönä oksensin ja kuume nousi kohisten. Olen minä jo toipunut taudista mutta koville otti.

 Ei Weijo mitään tunnusta. Weijo on Liisa Hietasen taideteos

 "Näkyväksi neulottu" näyttelyssä.

Kaikki alkoi jo kesällä. Silloin taiteilija Olek tuli Keravalle Sinkan kutsumana. Virkkasimme Galleria Allin pinkiksi. Työ oli yhteisöllinen tapahtuma ja muistutti siitä
 ettei kaikilla ole kotia.

Tästä klikkaamalla löydät juttuni pinkistä talosta.

Kaija Papun virkkaama poliisiauto olisi tarvinnut ihmisen mittatikuksi. 

Auto on oikean auton kokoinen.

Taiteilija törmäyttää tässä teoksessaan pehmeänä ja feministisenä koetun käsityön ja kovana, miehisenä koetun poliisin ammatin. Samalla työ tekee näkyväksi instituutioiden merkitystä ja vallan visuaalisia merkkejä. Aikaa työn toteuttamiseen meni kolmisen vuotta ja lankaa kului 20 kiloa.

 Liisa Hietasen veli syntyi tarkkojen mittausten ja valokuvien avulla. Teoksen virkkamisessa meni neljä kuukautta. Hietanen on hitsannut rautaisen tukikehikon ja muoto on syntynyt superlonilla ja vanulla. Ihmisten vaatteet jopa kengät on virkattu tai neulottu.

Liisa Hietasen Kyläläiset ovat tunnistettavia persoonia mutta ovat myös kuvauksia tavallisista ihmisistä.

Hietasen teokset alleviivaavat hitaan tekniikan ja huomaamattomien, arkisten asioiden välistä jännitettä. Taiteilija kertoo ettei hän taiteessaan yritä keksiä uutta maailmaa tai luoda sellaista. Tämä maailma on jo mielenkiintoinen. Virkkaaminen on aktiivinen tapa käsitellä maailmaa.

Anna ja banaaneja.

Virkattu wc jossa lattialaatat ja wc-ankka-pullokin ovat virkattu. Virkattu vessa tuntuu satunnaiselta valinnalta kuten muutkin Hietasen aiheet. Taiteen asiantuntijat näkevät siinä viittauksen  Marcel Duchampin (1887-1968) teokseen pisoaari, jota pidetään yhtenä taidehistorian merkkiteoksena.

Näin sitä viisastui taas meikäläinenkin. Kyllä kunnon posliinipönttö on parempi ainakin Noroviruksen kouristellessa.

Näyttelyssä on esillä monia hienoja töitä ja taiteilijaa 

joista kerron myöhemmässä jutussani.

 Palataan nyt pinkin talon Olekin taiteeseen.

Are You Wet - kysyy Olek tällä virkkaustyöllään.

Olekin videolla langat ja virkatut kuviot viuhuvat vauhdilla. Aina välillä niistä muodostuu meksikolaisen taidemaalari Frida Kahlon (1907-1954) muotokuva. Kun tämän taiteilija traagisen elämän tietää ja tuntee hänen taidettaan, 

voi arvailla Olekin ajatuksia tässä videoteoksessa.

Näyttelyssä kuuluu välillä pamauksia ja räjähdyksien ääniä. Niiden lähteessä pyörii vaikuttava video.

Ensin näkyy pellonlaidalla punainen mökki.

Keväällä 2016 Olek saapui Ruotsin Avestaan ajatuksena virkata tavallinen ruotsalainen koti. Sen hän teki mutta kuunnellessaan työssä auttaneiden Syyrian ja Ukrainan pakolaisten tarinoita sodan kauhuista, hän päätti muuttaa työtään.

 Rauhallista. Ilta-aurinko siivilöityy pitsiverhojen lävitse. Sitten alkaa tuulla. Verhot heiluvat ja jostain kantautuu matala jyrinä.

Räjähtää!!!!!!

Olek on räjäyttänyt juuri valmistuneen installation byroteknikoiden avustuksella. 

Sanoma on selvä: Koti on tuhoutunut. Koti on menetetty.

Olek halusi tarjota onnellisen lopun tarinalle. Hän kutsui naisia virkkaamaan yhdessä synboolista kotia ja valoisampaa tulevaisuutta. Syntyivät Avestan ja Keravan pinkit talot, jotka julistavat uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Jokaisella pitäisi olla koti.

Olek: STILL LIFE WITH A BLUE PLANET

Näyttely on Keravalla 19.3. saakka.