maanantai 6. helmikuuta 2017

Aurinkovärjäystä pimeässä kellarissa


Vietimme kurssikavereiden kanssa aurinkoisen viikonlopun kellarikerhotiloissa. 
Aurinkovärjäystä olen tehnyt aiemminkin ja esitellyt blogissani. Tämä homma saa aina mielen kuplimaan ja riemuitsemaan olemassaolosta. 
Värit sekoittavat harmaat aivosoluni varsinaiseksi härdelliksi.




Liisan kangas on kuin oikea aurinko.
Aurinkovärjäys ei tarvitse aurinkoa. Ehkä kankaita on alunperin kuivatettu auringossa ja nimi on saanut siitä alkunsa.

Väripigmentti sekoitetaan ruiskuemulssioon. Se koktaili levitetään kostealle kankaalle. Päälle asetellaan kasveja tai erimuotaisia esineitä tai sabluunoita. Yön hetkinä aurinkokeijut kuivattavat kankaan ja taikovat värin pois sabluunoiden alta. Jäljelle jää vaaleita kuvioita. Kangas voi olla alunperin myös värillinen ja pohjaväri tulee näin näkyviin kuvioissa.


Koktailibaari




Merisuola saa aikaan eriskummallisia kuvioita.





Ensikertalaisen Karitan onnea sinisistä perhosista jotka lähtivät
 laminoitaviksi ja niistä tulee tarjottimia.




T-paitoja ja kirpparipuseroita värjäsimme kiertämällä niita kiepille ja laittamalla väriä kuminaihoilla sidottuihin sektoreihin.












Kaverit saivat kieputtamalla aikaan hienoja afrikkalaisia kuvioita.

Omani ei onnistunut. Helmassa jokunen tumma läikkä ja muuten värit ovat hailakoita. Voin tietysti värjätä puseroni uudelleen.







Väri kiinnitetään silittämällä tai pitämällä kangasta uunissa 150 asteessa puoli tuntia. Silloin on paras olla varma siitä, että kankaassa on vain luonnonkuituja. Muuten lopputulos voi olla sulanut möykky.










 Itselleni värjäsin kaksi essumekkoa. Toiseen tein pupujusseja. Hyvin onnistuivat vaikka kuviot leikkasin tavallisesta kopiopaperista. Muutama talventörröttäjä löytyi mekon etukappaleeseen.

Helmikuvio kaula-aukossa.



Pupujussitaskut.








Molemmat mekot saavat lisää kuvioita Valotuskaaviokurssilla maaliskuussa.













Mökkiverhojen kuvioita syntyi merisuolalla ja kangasta rypistämällä.
 Näihinkin teen lisää sisältöä paianamalla.



Verhokappa


Mehupillejä ja jogurttipurkin kansia pöytäliinan sabluunoina.


Mukavia vieraita, Runebergin torttuja sekä blinejä.











Nyt paistaa aurinko pitkästä aikaa. Satavuotiaan Suomen taivas on sininen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti