Näkyväksi neulottu ja pinkki talo

osa 1

Siellä se Weijo vaan istuu Keravan taidemuseo Sinkassa.

Mulla olis vähän "kana kynittävänä".

Sinä siinä vaan lueskelet. Sanoppas totuus. Sinultako sain Noroviruksen kun istuskelin tässä vastapäätä. Heti seuraavana yönä oksensin ja kuume nousi kohisten. Olen minä jo toipunut taudista mutta koville otti.

 Ei Weijo mitään tunnusta. Weijo on Liisa Hietasen taideteos

 "Näkyväksi neulottu" näyttelyssä.

Kaikki alkoi jo kesällä. Silloin taiteilija Olek tuli Keravalle Sinkan kutsumana. Virkkasimme Galleria Allin pinkiksi. Työ oli yhteisöllinen tapahtuma ja muistutti siitä
 ettei kaikilla ole kotia.

Tästä klikkaamalla löydät juttuni pinkistä talosta.

Kaija Papun virkkaama poliisiauto olisi tarvinnut ihmisen mittatikuksi. 

Auto on oikean auton kokoinen.

Taiteilija törmäyttää tässä teoksessaan pehmeänä ja feministisenä koetun käsityön ja kovana, miehisenä koetun poliisin ammatin. Samalla työ tekee näkyväksi instituutioiden merkitystä ja vallan visuaalisia merkkejä. Aikaa työn toteuttamiseen meni kolmisen vuotta ja lankaa kului 20 kiloa.

 Liisa Hietasen veli syntyi tarkkojen mittausten ja valokuvien avulla. Teoksen virkkamisessa meni neljä kuukautta. Hietanen on hitsannut rautaisen tukikehikon ja muoto on syntynyt superlonilla ja vanulla. Ihmisten vaatteet jopa kengät on virkattu tai neulottu.

Liisa Hietasen Kyläläiset ovat tunnistettavia persoonia mutta ovat myös kuvauksia tavallisista ihmisistä.

Hietasen teokset alleviivaavat hitaan tekniikan ja huomaamattomien, arkisten asioiden välistä jännitettä. Taiteilija kertoo ettei hän taiteessaan yritä keksiä uutta maailmaa tai luoda sellaista. Tämä maailma on jo mielenkiintoinen. Virkkaaminen on aktiivinen tapa käsitellä maailmaa.

Anna ja banaaneja.

Virkattu wc jossa lattialaatat ja wc-ankka-pullokin ovat virkattu. Virkattu vessa tuntuu satunnaiselta valinnalta kuten muutkin Hietasen aiheet. Taiteen asiantuntijat näkevät siinä viittauksen  Marcel Duchampin (1887-1968) teokseen pisoaari, jota pidetään yhtenä taidehistorian merkkiteoksena.

Näin sitä viisastui taas meikäläinenkin. Kyllä kunnon posliinipönttö on parempi ainakin Noroviruksen kouristellessa.

Näyttelyssä on esillä monia hienoja töitä ja taiteilijaa 

joista kerron myöhemmässä jutussani.

 Palataan nyt pinkin talon Olekin taiteeseen.

Are You Wet - kysyy Olek tällä virkkaustyöllään.

Olekin videolla langat ja virkatut kuviot viuhuvat vauhdilla. Aina välillä niistä muodostuu meksikolaisen taidemaalari Frida Kahlon (1907-1954) muotokuva. Kun tämän taiteilija traagisen elämän tietää ja tuntee hänen taidettaan, 

voi arvailla Olekin ajatuksia tässä videoteoksessa.

Näyttelyssä kuuluu välillä pamauksia ja räjähdyksien ääniä. Niiden lähteessä pyörii vaikuttava video.

Ensin näkyy pellonlaidalla punainen mökki.

Keväällä 2016 Olek saapui Ruotsin Avestaan ajatuksena virkata tavallinen ruotsalainen koti. Sen hän teki mutta kuunnellessaan työssä auttaneiden Syyrian ja Ukrainan pakolaisten tarinoita sodan kauhuista, hän päätti muuttaa työtään.

 Rauhallista. Ilta-aurinko siivilöityy pitsiverhojen lävitse. Sitten alkaa tuulla. Verhot heiluvat ja jostain kantautuu matala jyrinä.

Räjähtää!!!!!!

Olek on räjäyttänyt juuri valmistuneen installation byroteknikoiden avustuksella. 

Sanoma on selvä: Koti on tuhoutunut. Koti on menetetty.

Olek halusi tarjota onnellisen lopun tarinalle. Hän kutsui naisia virkkaamaan yhdessä synboolista kotia ja valoisampaa tulevaisuutta. Syntyivät Avestan ja Keravan pinkit talot, jotka julistavat uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Jokaisella pitäisi olla koti.

Olek: STILL LIFE WITH A BLUE PLANET

Näyttely on Keravalla 19.3. saakka.