Ei, värjätyille höyhenille

Min syster från Sverige kertoi, että Itämeren sillä puolen ovat keskusteluun nousseet värjätyt höyhenet pääsiäiskoristeina.

Useat kunnat ovat päättäneet etteivät käytä värjättyjä höyheniä pääsiäiskoristeina. Moni kansalainen on tehnyt saman ratkaisun.

Päätöksen syynä on, ettei voida olla varmoja onko höyhenet nypitty elävistä linnuista.

Suomessa K-ryhmän myymät pääsiäishöyhenet ovat lihantuotannon sivutuotetta Yhdysvalloista ja Kiinasta, Keskosta kerrotaan. Sen mukaan höyhenille on sertifikaatit, jotka todistavat niiden olevan peräisin kuolleista linnuista.

SOK:n myymissä tuotteissa höyhenet ovat joko EU:sta, Yhdysvalloista, Kiinasta tai muualta Aasiasta. Myös S-ryhmä kertoo vaativansa todistukset siitä, että höyhenillä on vastuullinen alkuperä. (yle-uutiset)

Minun höyheneni ovat valkoisia ja peräisin riekon talvipuvusta. 

Ei, en ole nyhtänyt niitä elävästä linnusta. Vuosi sitten keväällä mökkitiellä leijaili tuulen pyörittämänä valkeita höyheniä.  Kuinka ne olivat siihen ilmestyneet. Itse linnusta ei ollut jälkeäkään. Oliko auto kopsauttnut riekkoparan hengiltä ja paisti lähtenyt mukaan, vai oliko haukka saanut maittavan aterian, vai oliko  asialla kettu.

Nyt valistuneena kansalaisena koristelen pajunoksat niillä riekon höyhenillä. Naapurimaassa uskotaan ettei EU-direktiivi riitä takaamaan sitä, ettei höyheniä 

riivitä elävistä linnuista.

Keräsin höyheniä ja säilytin niitä lasipurkissa. Purkin olen joskus kuvioinut hiekkapuhaltamalla.

Kuumaliiman ekoloogisuunesta en tiedä mitään mutta kätevä vehje se on 

tässäkin touhussa.

Vuosi sitten riekot säikkäyttivä minut kunnolla. Tulivat takaa ja lensivät ohitseni molemmin puolin. Näin ensi kertaa talviasuiset riekot. Onnekseni kamera oli taskussa. 

Kesäasussakaan en olisi niitä huomannut, 

ellei riekkoemo olisi lähtenyt lentoon miltei jalkani alta.

Pääsiäisnäpertelyä ja tunnelmia

Lapissa hiihdellään pääsiäisenä jäällä. Samaan aikaa Etelä-Suomessa kukkivat sinivuokot.

Sukkahousumölkkypää-pääsiäiskortteja postitin lapsille ja lapsenmielisille.

X-maanvilejiälle tämä kortti 
kertoo keväästä. 

Hangella näkyy jälkiä.

Pääsiäispupu

Jäljet johtavat risukasaan. Onkohan keväämmällä pihallamme jälleen pupunpoikasia 

jotka popsivat kaikki kukkani.

Sillä aikaa, kun minä näpertelen, isännällä on isommat kuviot lautapinon kanssa.

Ei taida nämä lumet sulaa Vappuun mennessä.

Kun askarelutarvikkeet ovat vähissä, huovutin pupun ja munan 

pienistä villatupuista.

Tipuunkin löytyi vähän villaa. Kukat leikkasin ja liimasin munakennoista.

 Ne tököttävät rakukeramiikkakulhoissa. Säälittävän näköisiä.

Mustasta savesta tekemäni korppiruukku sai koristukseksi pääsiäiskukkia ja aurinkovärjätyistä kankaista jääneitä suikaleita

Maha täyteen hyvää ruokaa ja määmmiä. Päikkärit ja sitten

 kohti pääsiäisen hengellistä sanomaa.

Kirkkokansa suuntaa kulkunsa Vuotson majalle.

Kun seurakunta ei tule papin luo, niin pappi ja kanttori tulevat seurakunnan luo. 

Sodankylän kirkkoon on matkaa 100 kilometri.

Olemme ihmeen äärellä: Jeesuksen hauta on tyhjä. 

Majalla on kankainen alttarivaate saamenväreissä. Tuula-Maija Magga-Hetta on sen suunnitellut ja ommellut Vuotsossa pidettäviä jumalanpalveluksia varten.  Alttarivaate on ollut käytössä jo yli kolmekymmentä vuotta ja on yhtä kaunis nyt kuin uutenakin.

Tuula-Maija luki meille saamenkilellä evankeliumin. Risto pappi suomeksi.

 

Virret veisataan vuoroin suomeksi ja saameksi. Niistä neuvotellaan ennen laulua ja jos saamenkielinen ei ota sujuakseen, Sirpa kanttori sanoo rohkaisevasti, 
että otetaas uudestaan.

Muutenkin lauletaan kauniita virsiä toiveiden mukaan. Koreografia ei ole koskaan toiminut näissä kirkonmenoissa. Tunnelma on kodikas ja majan emännän keittämät kirkkokahvit, ne ne vasta kielet irroittavat ja puheen sorina täyttää huoneen joka kolkan.

Hilma katsoo asiakseen haukkua koko seurakunnan. 

Sitä harmittaa,kun kaikki eivät tulle rapsuttamaan.

Räystään alla majoitustilat odottavat pääskysiä.

Myös me ihmiset odotamme niitä ja kesää.

Akvarellia Allissa

Galleria Allissa Keravalla pidettiin akvarellikurssi. Aiheena olivat kukat ja opettajana KuumArtin vuoden 2013 taiteilijaksi valittu Kristiina Kostia.

(KuumArt = Keski-Uudenmaan taiteilijayhdistys)

Pääsiäisen ajankohta kukitti Allin tulppaneilla, joten aloitettiin niiden kuvaamisesta.

 Olen aina halunnut päästä akvarellin salaisuuksien maailmaan.

 Nyt tuli tilaisuus kurkistaa sinne. 

Kyllä minä osaan maalata kuivaa kuivalle.

 Se on mielestäni kuvittamista tai värittämistä. Mutta kuinka tehdä taidokkaasti 

märkää märälle, eli kastellulle paperille märkää väriä. 

Gallera Alli on KuumArtin koti. 

Näyttelytilat voi kuitenkin vuokrata jokainen haluava.

Väri leviää ihanasti paperin pinnalla ja sekoittuu toisiin väreihin. Paperi on kauttaaltaan kostutettu. Lopuksi korostin kuivahtanutta työtä tummin siveltimenvedoin.

Vasemmalla Irman tulppaanit. Oikealla minun.

Irman työ tekovaiheessa. Hänellä on rohkeutta jättä paperille paljon valkoista. 

Valkoiset aukot ovat akvarellitöille ominaisia.

Kristiinalla oli kullanarvoisia neuvoja. 

Irma ottaa ne tyytyväisenä vastaan.

Tiinan kaunis työ Kristiinan arvioitavana.

Arja loihti mielestäni maalaukseensa kauneimmat värit.

Valoa ja varjoa

Seuraavassa harjoituksessa jäljensimme niukoilla väreillä kukka-asetelman. Siveltimeen kobolttia, poltettua umbraa ja keltaokraa, pisara rosaa. Paperista kasteltiin kaikki muut paitsi valkoisiksi jäävät kohdat.

Osaan valkoisia kohtia käytin maskia. Sillä peitetään alueita joiden yli voi maalata.

 Kun maski poistetaan alueet ovat säilyneet valkoisina.

Vaikeinta on odottaa työn kuivumista. En olisi millään malttanut. Kuivaan työhön tein vihreitä oksia ja tummia, varjossa olevia kohtia. Takaa tuleva valo siivilöityy kukkien läpi

Lopuksi vaelsimme unikkoniitylle

Tämän tekijä on kumartunut lähelle kauniita unikkoja...

...minä katselen niittyä kauempaa. Valkoiset kukkani ovat vielä harmaan maskin alla.

Harjoitus tekee mestareita tässäkin lajissa. Oli todella antoisaa opiskelua. Aivoja tuli kiusattua niin, että demantia siirtyi taas vähän kauemmaksi. Flunssakin parani, kun eka iltana yskiä paukutin kaverit hermoraunioiksi, viimeisenä aivastin enää muutaman kerran.

Tässä keväinen malli seuraavaan työhön. Tervetuloa aurinko ja kukkaset.

Leijuva kuppi ja virvon varvon

Kevättalven hitti käsillätekijöiden facebook-sivulla on leijuva kuppi. Esittelyssä on toinen toistaan hauskempia luomuksia. Pitää siis minunkin tehdä omani.

Blogintekoajatus katkeaa ovikellon kilahdukseen. Tänään on virpomasunnustai.

Sieltä tulee elämänsä ekalle virpomareissulle lähtenyt Lilja. Jännitys takeltelee loruäänessä, vaan hienosti menee. Mummi saa vitsan ja Lilja saa
 koriinsa suklaamunan ja -pupun. 

Leijuvan kupin teko alkoi kirpputorilta. Sieltä löytyivät

 iloisen väriset kahvikupit lautasineen.

Tarkoitus on liimata kuumaliimalla haarukan varsi kupin sisälle

 ja teräosa kiinni lautaseen.

Varret peitän särmikkäillä helmillä, jotka ovat kuin vesipisaroita.

Kupin vastapainoksi laitan lautasille jäämeren siloittamia kiviä.

Lautaset täytän mullalla ja kylvän siihen ohransiemeniä. 

Niiden olisi tarkoitus kasvaa pääsiäisruohoksi.

Sitten vaan odotetaan kasvun ihmettä........

......jota ei tapahdu.

No, sinä voit ainakin googlettaa -leijuva kuppi- ja nähdä hauskoja teoksia. Ehkä minäkin korvaan pääsiäisruohon tipuilla ja muilla pääsiäiskoristeilla.

Juttua omasta virpomishistoriastani