Joulu on punainen

Paperienkelten kuoro

Perittyjä Weisteen joulutonttuja

Lasipallo on lähtenyt mukaan Stokkalta

Pikku Liljan omin käsin tekemä joulupallo

Lasinen sydän Idiskasta ja suklaata Tallinnasta































Kuusi kuplan katolle ja punalakki heilahtaen karkuun.

Hyvää Uutta Vuotta !

 Pukki lähtee Korvatunturille suunnittelemaan 

ensi joulua.

Joulukynttilät

Valoa ja lämpöä, kynttilät tuovat niitä jouluun.

Paksuista kynttilöistä jää aina jämiä. Päätin valaa ne uudelleen käytettäväksi.

Kynttilän loppuja oli kertynyt hedelmäkulhollinen. Valkoinen kruunukynttilä sai uuden muodon kesällä auringon lämmössä.

Tässä hommassa auttaa, kun tuntee itsensä. Eli suojasin kaikki mahdolliset paikat sanomalehdillä. Avasin sammutuspeitteensuojan tarranauhan ja puin päälleni esiliinan, ettei maha pala. 

Myös hunajapurkki oli valmiina.

Miehenikin tuntee minut ja ehdotti vakavasti:" Entä, jos jättäisit tuon jutun tekemättä."

Tietoisku! Hunaja on parasta palovammoihin. Viime jouluna, kun kasasin piparitaloa, pudotin sulaa sokeria kädelleni. Siihen syöpyi kuoppa. Äkkiä hunajaa vamman päälle, eikä edes kipu ennättänyt iskeä. Perunankeittoveden vatsanahkaan polttamista rakkuloista ei jäänyt edes arpia. Vannon hunajan nimeen.

Kynttilöiden jämät sulatin kattilassa. Vanhat sydänlangat on poimittava pois.

Muotteina käytin mehu- ja maitopurkkeja.

Yleensä kynttilät valetaan parafiinin ja steariinin sekoituksesta. 

Näiden jämien raaka-ainesuhteista en tiedä. 

Kauan sitten valoin kynttilöitä myyntiin asti. 

Silloin käytin pelkkää parafiinia, koska se oli kasviperäistä. 

Steariini valmistettiin eläinten rasvoista.

Entäs nyt? Luin, että steariini valmistetaan palmuöljystä ja parafiini tulee öljyteollisuuden sivutuotteena. Ekoloogisia taitavat olla vain kierrätetyistä jämistä

 tehdyt kynttilät tai mehiläisvahakynttilät.

 Ei anneta liian tiedon pilata joulutunnelmaa.

Jos tuo vihreä kynttilä olisi betonia, niin sanottaisiin, että siihen tuli rotankolo.

 Sanotan nyt, että siihen tuli tontunkolo.

Lämmintä mieltä ja joulurauhaa kaikille ihanille lukijoilleni.

Selvää kauraa

Syvä huokaus, aaaah. Olen saanut kaikki joululahjat valmiiksi. Paketoimista vielä riittää.

Lahjojen tekeminen on hauskaa. Siinä pimeät talvipäivät vilahtavat nopeasti.

Lahjoja ja niiden tekotarvikkeita metsästin Tampereen käsityömessuilta ja Naisten joulumessuilta Vanhasta satamasta.

Tämä maa pursuaa todella taitavia käsintekijöitä. Myyntipöydiltä löytyi idearikkaita, humoristisia ja niin taitavia töitä, että veti aivan hiljaiseksi.

Joululahjat ovat vielä salaisuuksia mutta joulukorttien matkaan 

lähteneet kaurapussit voin jo esitellä.

Kolmen blondin pipityynyt. Näihin siirsin kauan, kauan sitten napsatut valokuvat.

 Ne otettiin silloin hauskasti etu- ja takapuolelta. 

Nyt kuvat ovat kauratyynyjen eri puolilla.

Ystävystyimme nuorina Joensuussa. Olimme silloin työkavereita. Meistä muodostui sellainen voimakolmikko, että työnantaja hajoitti meidät 

eri hommiin ja virastotalon eri kerroksiin.

Minä olen kuvassa keskellä. Kaikkea olen kokeillut. Myös blondiutta.

Mieltäni kutkuttaa se, että nämä minulle tärkeät 

ladyt eivät taatusti muista näiden kuvien olemassa oloa.

Kauratyynyn voi lämmittää mikrossa ja hautoa sillä kipeitä lihaksia. Jos lihas on tulehtunut, kauratyyny laitetaan pakastimeen ja sillä viilennetään ärtynyttä lihasta.

Myös sukulaiset/ystävät löytävät joulupussukoista pipityynyt.

Tunnelmallista joulun odotusta

Kauranjyvät kävin ostamassa Tuusulassa sijaitsevalta Lassilan luomutilalta.

 Mukava paikka. Matkaan lähti myös munia, spelttiä ja härkäpapuja.

Kolmen blondin pipityynyn taustakartta on satiininen lakana, jonka sain 60v lahjaksi kuvan vasemman puoleiselta blondilta. Alimman kuvan muodikas kahvisäkki, sekin on jo 60 vuotias. Siinä pukki toi aina lahjat minulle ja sittemmin lapsilleni ja nyt lapsenlapsille.
Ruukkujen tarina löytyy täältä.

Selvää kauraa, sanotaan täysin selvistä asioista vailla vaihtoehtoja.

Joulun sukkahousuniksit

Sukkahousuista on moneksi. Milloin ne löytyvät roikkumasta puutarhurin omenapuussa kännykkä lahkeessa (ei likaannu multaisista käsistä), tai kahvinkeittimestä 

suodatinpussien loputtua.

 Niiden lahkeisiin voi laittaa kuoharipullot ja upottaa luomuksen järveen jäähtymään. Sukkahousuista saa hiuslenkkejä leikkaamalla ne siivuiksi.

Sukkiksista syntyy napakan kokkihatun tai pesupussi rintaliiveille. 

Käyttömahdollisuuksia on satoja. Tietysti ne voi vetäistä jalkaansa ja 

käyttää myös sukkahousuina.

Minun jouluiset sukkisniksini tulevat tässä:

 Muotokuvassa olemme minä ja jouluinen papparaiseni.

Meidän päämme ovat pehmenneet. Ne on tehty sukkahousuista ja täytetty vanulla.

Käkikellon ja käen sahasin 

ohuesta vanerista ja sitten maalasin ne, eli sahalla ja siveltimellä.

Kaulassani on aito kultariipus  joulupotretin kunniaksi.

Vanhan taulunkehyksen käsittelin krakkerointiaineella ja maalasin.

Matkalaukusta löytyy lisää jouluista väkeä.

Tavalliset meikit käyvät kasvojen maalaamiseen ja silmät syntyvät helmistä.

 Hiukset ovat jotain outoa kuitua mutta siihen sopivat langat tai mitkä tahansa

 hiusten näköiset suortuvat.

 Joulukorttien pohjat ovat kierrätyspahvia. Hankin ne kirjapainosta. Pakkojen loppuja sain halvalla ja stannausksen eli taittoreunan samaan hintaan.

Vain tonttut asustavat enää matkalaukussa. Valkoisista sukkahousuista syntyi lumiukkoja ja vaaleanpunaisista joulupossuja. Ne ovat jo lähteneet maailmalle.

Teddykarhuturkkiin pukeutunut tonttu on muisto työhistoriani siltä ajalta, kun olin henkilöstölehti Vinkkarin päätoimittaja. Tonttu luki Vinkkaria joulun alla työhuoneeni ovenpielessä. (Jouluterveiset työkaverilleni)

Mahtuuko kaksi sukkahousuenkeliä samalle pilvelle. Nippa nappa.

Alla vähintäänkin kyseenalaisia sukkahousuniksejä netistä poimittuna.

 En suosittele.

Sähkökiukaalle heitetty vesi valuu turhan nopeasti kivien välistä pois ja löylyn määrä vähenee. Mutta jos lisäät löylyveden joukkoon pari tusinaa käytettyjä sukkahousuja, on tuloksena pitkät ja pontevat löylyt.

Aloittelevan jääkiekkoilijan on vaikea luistella ja kuljettaa kiekkoa samaan aikaan. Mutta jos pujotat sekä kiekon että mailan samoihin sukkahousuihin, pelaaminen helpottuu huomattavasti.

Tee saksennirkolla reikä sukkahousujen molempiin kärkiosiin. Laita sitten sormi toiseen reikään ja kynä toiseen. Näin sinulla on kätevä harppi. Ps: mitä isommat housut, sitä isompi ympyrä.

Nykyaikaisten pankkisalien räikeänkirkkaat valot aiheuttavat iho ongelmia herkkähipiäisille. Siksi kannattaakin vetäistä pankin ulkopuolella sukkahousut päähän ja rynnätä nopeasti sisään toimittamaan asiansa.

Mene keväällä puutarhaasi ja pujota pieni omenanalku sukkahousuihin irrottamatta sitä puusta. Anna omenan kasvaa kesän ajan ja poimi se syksyllä puusta. Näin saat ystäväsi hämmästelemään, miten ihmeessä se omena on sinne sukkahousuihin saatu.

Vanhat, väljät, bensakäyttöiset ruohonleikkurit sauhuttavat usein paljon. Tunge palloksi puserretut sukkahousut leikkurin pakoputkeen.
Sauhu ei siitä vähene, mutta pääset eroon vanhoista sukkahousuista.

Irtileikatusta sukkahousun kärkiosasta saat kätevän kuonokopan erittäin heikkoleukaiselle koiralle.

Uuden auton lamput häikäisevät helposti. Voit välttää tämän sullomalla etulyhtyjen umpiot täyteen sukkahousuja. Näin valot himmenevät huomattavasti ja vastaantulevat autoilijat ovat kiitollisia.

Hammaslangalla on paha tapa katketa ja juuttua hampaiden väliin. Kääri sukkahousut rullalle ja pujota ne sieraimeesi
- kyllä siinä hammaslankavaivat unohtuvat.

Monet joutuvat talven tultua hiekoittamaan pihapolkunsa yhä uudelleen ja uudelleen, ja hiekkaa kuluu. Parempi tapa on kaataa puoli kiloa hiekkaa sukkahousuihin ja levittää ne polulle. Kevään tullen voit kerätä sukkahousut ja hiekat talteen ja käyttää ne syksyllä uudelleen.

Tuulikellot ovat kivoja, mutta niiden melu voi käydä hermoille. 
Täytä 4-5 sukkahousun kärkiosat makkarankuorilla, 
niputa ne yhteen ja ripusta terassin katosta roikkumaan. 
Siinäpä näppärä, mutta äänetön tuulikello.

Tuunasin tyynyn

Ensimmäisenä adventtina annan itselleni luvan aloittaa jouluhömpän. 

Yhtenä vuonna en jaksanut odottaa ja aloitin aiemmin

 kanssaeläjäni estelyistä huolimatta. 

Koti oli joulunpunaisena jo viikkoja ennen joulua. Tapanina aloin voida huonosti punaisesta väristä. Joulua on voitava venyttää Nuutin-päivään asti.

Nyt kaikki alkoi, kun tuunasin tyynyn.

Olen säästänyt joulukorttia, jossa on kuvana Piia Lehden grafiikka

 "Vanhat miehet" (etsaus, kopiosyövytys, fotoetsaus 2008)

Otin kuvasta valokopion. Tähän tarvitaan laaserkopio. Sen kuvapuolen pintaan sivelin kuvansiirtoaineen jolla "liimasin" kopion kankaalle. Kun työ on kuivunut, kostutin sen ja raaputin kuvan takaosan paperin irti.

Halusin kiinnittää kuvan vanhaan Ikean tyynyyn. Tulenko rikkoneeksi tekijänoikeuksia. 

Nyt en ole aivan varma mutta tämä tulee vain omaan käyttöön. 

Käännän nurin, jos tulee vieraita joulukylää.

Ettei olisi liian helppoa, laitoin kuvan alle vanulevyä.

 Vetuketjunompelujalka oli kätevin tässä ompelussa.

Lopuksi siksakkasin koristenauhan kehykseksi.

"Vanhat miehet" seuranaan Pentikin jouluiset porotyynyt. 
Sohvalle pitäisi tietysti mahtua istumaankin.

Mukavaa ja punaista joulun odotusta kaikille.

Kettu on uusi pöllö

Poimin ilmasta lauseen "kettu on uusi pöllö", kun vaeltelin

Tampereen käsityömessuilla viikko sitten. 

Pöllöt ovat hauskuuttaneet meitä kankaissa, tyynyissä, sisustusesineissä, käsitöissä, vaatteissa.... mistä ne mahtoivat saada alkunsa. Messuilla ei voinut ottaa kuvia mutta silmiin pisti se, että nyt on tulossa kettuja.

Keramiikasta tekemäni Kettuset pääsivät ensilumille.

Kaveri se vaan koisaa kuusen alla.

Ketun kalansaalis

Kettu oli jo kauan pitänyt silmällä Metsolan isäntää, joka oli innokas kalamies ja alinomaa hääräsi talon ja rannan välillä. Tulipa sitten sydäntalvi ja ihmeekseen kettu näki, kuinka isäntä vei rantaan suuria rysiä ja upotti ja järjesteli niitä jään alle pitkillä kepeillä. Kettu istui suuren kiven päällä pitäen tarkoin isäntää silmällä. Välillä se lipoi huuliaan, eikä malttanut paikaltaan lähteä. Eräänä päivänä se näkikin isännän tulevan jäältä reki pullollaan kaloja. Kovasti teki ketun niitä mieli.

- Millähän tavalla saisin tuon saaliin itselleni? tuumi kettu.

Viimein kettu keksi keinon. Nopeasti se juoksi sille tielle, jota pitkin tiesi isännän kulkevan kotiin kalakuorminensa, heittäytyi tien viereen hyvin näkyvälle paikalle ja tekeytyi kuolleeksi. Kauniisti loistikin ketun punaisenruskea turkki valkoisella lumella, ja hiljakseen ajella nytkyttelevä isäntä huomasi sen heti.

- Kas, kuollut repo viruu tien kyljessä, sanoi ukko aivan ihmeissään.
Jopas minua nyt hyvä onni potkaisi. Reki täynnä kaloja ja nyt vielä
tämä komeaturkkinen kettukin!

Isäntä nosti ketun maasta ja heitti kalakuorman päälle. Peittelipä repolaisen vielä loimella istuen sitten rekeen ja jatkoi hyvillä mielin matkaansa. Mutta kettupa mätti sillä välin loimen alla hiljaa kaloja tielle minkä ennätti. Kun se oli saanut kaikki kalat heiteltyä tielle, hyppäsi se itse viivana perään. Kun isäntä oli rekinensä hävinnyt mutkan taa, alkoi kettu keräillä kaloja tieltä ja kuljetti ne metsään, missä sitten ryhtyi nauttimaan runsasta ateriaansa.

Tällä välin oli Metsolan isäntä jo saapunut kotiinsa. Tyytyväisenähän astui pirttiin, heitti rukkaset penkille ja sanoi emännälle:

- Tulehan katsomaan, minkä mahtavan saaliin sain. Kerrassaan mahtavan.

- Hienoa ukkoseni, menen heti.

Emäntä säntäsi tohkeissaan pihalle ja tuli saman tien takaisin pirttiin.

- Mitä sinä ukkorahjus horiset! Tyhjä rekihän tuolla pihalla seisoo!
eukko huusi vimmastuneena.

- No johan nyt on ihme, sanoi isäntä ja meni itse katsomaan.
- Ihan totta puhut. Mihin kummaan saalis on hävinnyt? Kettu peijakas!

Isäntä lähti saman tien reellä ajamaan takaisin omia jälkiään. Mutta eihän kaloja enää mistään löytynyt, ja harmistuneena täytyi ukon palata kotiinsa.

Lapissa ketunjälkiä riittää

Varohan Pupu Jussi, etteivät Kettuset huomaa sinua.

Riistaruoista minulle maistuvat vain jäniksenjäljet ja ohi ammuttu sorsa.