Lämmittää mieltä ja varpaita

Pukinkontista löytyivät pinkit tohvelit ja Lapinsukat. Sukat tulivat konttiin postissa. Lähtöpaikka oli Rovaniemi, eli siellä joulupukin pajassa Elli oli heilutellut puikkoja ihan tonttuna.

Miten käynee jatkossa, kun postinkantajat joutuvat polkupyörineen kilometritehtaalle.

Villasukat ja tohvelit ovat olleet tänä talvena tarpeen. Kerrostaloissa tuppaa lattiantasolla olemaan tosi viileää.

Myös taitavan Tuulikin kutomat matot ovat lisänneet kodikasta lämpöä näihin pakkaspäiviin. Niitä on mukava katsella ja niiden päällä pehmeästi tallustella. Eikä näköjään Keravalla tarvitse, kun sanoa: Tuulikki ja matto. Heti ympärillä syttyy ilosia ilmeitä: "Minullakin on Tuulikin kutomia mattoja ja anopillani on ja...".

Aiemmin Ellin osoitteesta ovat tulleet Lapinlapaset. Niitä en raaski käyttää.

Kauan eläköön perinteisten käsitöiden taitajat. Toivottavasti moni nuorempikin innostuu perinteistä. Vaikka nykyisin käsityöt eivät ole välttämätön pakko, niiden parissa saa monta kivaa elämystä. Eikä tarvitse tylsistyä, kun ei ole mitään tekemistää. 

Käsintehtyjä mattoja, villasukkia ja lapasia tarvitaan aina.

Sisälläni on kettutyttö

Pienessä hirsimökissä alkaa hämärtää. Kaminan hehku näkyy kirkkaammin. Tarvitsen otsalampun, jotta voin jatkaa kirjanlukua. Istun ikkunan ääreen ja siellä se on; Komea punainen kettu. Sen turkki on paksu ja häntä pitkä ja tuuhea. Ei ihme, että revontulten kerrotaan syntyvän siitä, kun kettu heilauttaa häntäänsä.

Siinä se viekas repolainen viuhahti sisälleni.

Tuftattu työni on kooltaan 120x60

Päätin tehdä tämän tuftauksen lankojeni jämistä. Eivät ne lankakätköt uponneet vielä tähänkään työhön. Harmaata lankaa riittä vielä useaan työhön.
 Kerien pohjat määräsivät taustavärien sommittelua. 

Päädyin tekemään tyylitellyn kelopuun. Vanhoissa ryijyissä esiintyy 
paljon tyyliteltyjä kasveja.

Mietin paljon miten päin teen ketun. Ihminen lukee kuvaa vasemmalta oikealle. 
Jos kettun pää on puun oikealla puolella, se näyttää luikkivan matkoihinsa. Kun se on vasemmalla, se näyttää pysähtyneen kurkkimaan taakseen tai katsojaa.

Neulahuovuttamani Kettu Repolainen on ystävineen matkalle lähdössä. Peilistä kuvajaistaan katsovat hänen lisäkseen Pupu Puputtaja, Kissa Kirnauskis ja Susi Hukkanen.

Matkalaukut ovat tulleet meille preintöinä ja vanha peili löytyi kirpparilta.

Tuftaaminen ja neulahuovutus molemmat tarjoavat verta hemoglobinin mittauksiin. Tuftauskehikossa on repiviä nauloja ja useamman 

kuin kerran huovutusneula luiskahtaa sormeen.

Revontulet kansanperinteessä

Aiempia tuftauksia

Fox Dives Headfirst Into Snow | North America

Kettu Keskeneräinen

Lunta ja lumiukkoja

Lumiukko pihamaalle

suojasäällä tuli,

pakkaskauden rehvasteli,

lämpimällä suli.

***

TALVI

Talven ukko, lumiukko,

lunta säkistä heittää.

Jäätä suihin, kylmää luihin,

tienoot lumella peittää.

***

Sikin sokin sukkaset,

lakki sekä rukkaset,

takkikin on nurinpäin.

Kuka kaiken sotki näin?

Arabian lumiukkopariskunta nauttii talven kylmyydestä.

Lumiset puut ovat paperisavea. Posliinisaven sekaan on sotkettu paperisilppua. Se antaa mahdollisuuden tehdä ohuita keramiikkaesineitä. Paperi palaa pois poltossa. Näihin kynttilälyhtyihin olen kaulinnut riisinjyviä. Nekin palavat poltossa mutta jättävät jälkensä keramiikan pintaan. Niistä kohdin valo kuultaa läpi selvemmin.

Sahalla ja siveltimellä

                        Tuusulalaisen Mikkolan koulun tekninenluokka on hauska paikka.

Siellä voi käydä vanerin kimppuun kuviosahoilla, pelottavalla vannesahalla, pylväsporalla ym. työkaluilla. Sahatut kuviot maalataan akrylimaaleilla ja lakataan. Vaneritöiden tekeminen on  leikkiä, jossa ei ole rajoja eikä sääntöjä. Turvallisuudesta on tietenkin pidettävä huolta sähköisten, terävien työkalujen kanssa.
Lumiukko on mäenlaskussa. Se laskettelee tikunpäässä tähtijalustalla. Lintu on ottanut mukaan pesänsä.

Talvinen sermi ikkunalaudalle.
Tätä tehdessäni totesin, että en koskaan enää tee tällaista. Mikä homma noissa laudan väleissä. Ensin poralla, sitten kuviosahalla, jonka terä piti irroittaa joka välin vaihdon kohdalla. Loppusilaus taltalla. Huh !

Aidan edessä enkeli ompelee lumiukolle sydäntä.

Olen maalannut kuvan sermin molemmille puolille.

Tämän pariskunnan pyörittelin Lapin ensilumista ennen joulua.
Toivottavasti odottelevat siellä meitä keväthangille. Juuri tällä kohtaa lyötiin talven tähän astinen pakkasennätys -40.

Keramiikan primitiivipoltto paperiuunissa (osa 3)

Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu. On melkein kevättalven fiilis. Siirryn kuitenkin hiukkaskiihdyttimessäni vielä kerran Kankaanpään Opiston primitiivipolttokurssille. Vuorossa on paperiuuni. Kuulosti kummalliselta.
Sen salaisuus paljastui meille pikkuhiljaa, kun rakensimme uuneja.
Tämä poltto oli työläs, vaikka hiki tuli maakuoppaakin kaivaessa.

Uuninpohja rajattiin tiileillä ja peitettiin sahanpuruilla. Sitten oli vuorossa hehkuvan turkoosi rautasulfiittijauhe ja sekaan kaadettiin vielä karkeaa merisuolaa ja grillihiiliä. Suolan ja sulfaatin höyryt tekevät värejä keramiikan pintaan.

Raakapoltetut työt ladottiin ympyrän sisälle ja halot ympärille kuin leirinuotioon. Hökötys ympäröitiin kanaverkolla ja purkki laitettiin savupiipuksi.

 Jotta olisin täysin ymmärtänyt seuraavan vaiheen, olisi minun pitänyt olla aikoinaan innostuneempi kemiantunneilla.

 Tarvittiin kasa kiiltäväpintaisia aikakausilehtiä. Niissä on käsittääkseni kaoliiniä, (tai sitten ei ole). Tehtiin kuitenkin liete,
 joka oli kaoliinia eli valkosavea, vettä ja elektrolyyttinä vesilasi. 

Aikakausilehtien sivut siveltiin lietteellä. Kanaverkko päällystettiin kymmenillä kerroksilla sivuja. Siinä syntyi kilpailuhenkeä kahden uuniporukan välille. Kumpi uuni valmistuu ensin.

Tulta on aina vartioitava.

Seuraavana aamuna oli taas jännät paikat. Uunit revittiin auki ja aarteet esiin. 

Näistä ruukuista eturivin vasemmanpuoleinen on saanut värisävynsä paperiuunipoltossa.

Keramiikkaa on valmistettu Suomessa tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat Suomessa valmistetut saviastiat on tehty noin 4200 eKr. Tämä kurssi oli kurkistus historiaan.

Alla olevassa kuvassa tekemiäni talokokeiluja eri poltoista. Ruukkuja on esillä täällä.

Kurssilla sain aikaan monta kivaa työtä. Kerron niistä sitten, kun löydän ne. Ei olleet kaapissa. Ovatkohan kellarissa odottamassa Lapinmökille lähtöä vai jo nyt Lapissa. 

Tämä on sitä värkkääjien arkea. Tavaraa kaapit ja kellarit pullollaan,

 eikä muista missä on mitäkin.

Primitiivipolton tarinaa postauksissa:

osa 1 maakuoppapoltto

osa 2 mustarinkipoltto

osa 3 paperiuunipoltto.

Osa kuvista on minun ottamiani, osa kurssikavereiden. Olen pahoillani, etten muista 

kuka on ottanut minkäkin kuvan. 

Kuvissa olevat työt ovat kurssikavereiden sekä minun tekemiä.

Keramiikan primitiivipoltto mustaringissä (osa 2)

Kankaanpään Opiston primitiivipolttokurssilla syntyi mustaa jälkeä rinkipoltossa.

Työt ovat raakapolton jälkeen matkalla pihamaalle primitiivipolttoihin. Punainen väri on enkopia. Eli väri joka lisätään polttamattomaan savityöhön. Tässä tapauksessa enkopi on 90% punasavijauhoa + 10% Fe2O.

 Kurssin maskotti paimensi joukkoamme. Terävä haukahdus kuultiin aina, kun sen mielestä joku eksyi liian kauas muusta ryhmästä.

Pihamaalle ladoimme tiilistä ringin. Työt kiedottiin sanomalehtiin ja laitettiin purkkeihin. Purkit tulivat ylösalaisin ringin keskelle.

Purkkien ympärille ja päälle ladottiin polttopuita ja risuja. Lopuksi polttouuni koristeltiin rahasilpulla. (silputtuja seteleitä markka-ajalta)

Tuli sytytettin reunoilta ja siitä se eteni kohti keskustaa. Aurinko helli meitä lämmöllään ja tuli paahtoi kasvot punaisksi. 

Polttoringin savutessa aloitettiin rakentaa paperiuuneja.

Seuraavana aamuna oli edessä kurssin jännittävin ja iloisin vaihe, tuhkan kaivelu. Tässä poltossa työt saivat synvän mustan värin. Kiiltoa esineisiin tuli, jos ne voideltiin ennen polttoa rasvattomalla maidolla.

Yllä olevat työt ovat kurssilla olleen Lohikäärmepuun keramiikon Anu Niemi-Pynttärin palloja ja lohikäärme. Oikealla olevat okariinot soivat kauniisti, eli onnistuivat!

Primitiivipolton tarinaa postauksissa:

osa 1 maakuoppapoltto

osa 2 mustarinkipoltto

osa 3 paperiuunipoltto.

Osa kuvista on minun ottamiani, osa kurssikavereiden. Olen pahoillani, etten muista kuka on ottanut minkäkin kuvan. 

Kuvissa olevat työt ovat kurssikavereiden sekä minun tekemiä.

Keramiikan primitiivipoltto maakuopassa (osa 1)

Talven riemuja saa odottaa ja odottaa. Harmaa pilvipatja painaa mielen kyyryyn ja pimeys hiipii sielunsopukoihin. Nyt on hyvä hetki muistella aurinkoisen kesäviikon hauskaa kurssia Kankaanpään Opistossa. Kurssin aiheena oli keramiikan primitiivipoltto. Teimme useamman erilaisen polton mutta aloitetaan maakuopasta.

Kerrankin oli mahdollisuus keskittyä vain savenvääntöön. Ja sitä tehtiin aamusta ilta 23 asti. Silloin vauhdilla ulos työtilasta, ettei hälytys ehdi soida. Täysihoito piti huolen toisarvoisista elämäämme ylläpitävistä asioista kuten ruokinnasta. Ruoka oli hyvää.

Maakuoppa on kaivettu ja opettaja vuoraa sen tulenkestävillä laatoilla.
Raakapoltossa olleet keramiikkaesineet odottavat kuoppaan pääsyä.

Esineet on ladottu kuoppaan. Niiden välit on täytetty sahanpurulla ja grillihiilillä.

Esineiden päälle on ladottu poltettavat puut ja paperisilppua. Joka oli silputtuja seteleitä markka-ajalta. Hauskaa, ainakin meistä.

Tuli muhii hapettomassa tilassa

Palavasta puusta, paperista, heinistä ym. vapautuu kaasusekoituksia ja ne saavat aikaan metallihohtoisia pintoja.

Illalla saunaan ja uimaan.

Seuraavana aamuna oli aarteiden kaivun aika. Onnistumisten riemua ja AAH ! -huudahduksia. Iloa omien ja kavereiden töiden upeudesta.

Primitiivipolton tarinaa seuraavissa postauksissa:

osa 1 maakuoppapoltto

osa 2 mustarinkipoltto

osa 3 paperiuunipoltto

Osa kuvista on minun ottamiani, osa kurssikavereiden. Olen pahoillani, etten muista kuka on ottanut minkäkin kuvan. 

Kuvissa olevat työt ovat kurssikavereiden sekä minun tekemiä.