Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu. On melkein kevättalven fiilis. Siirryn kuitenkin hiukkaskiihdyttimessäni vielä kerran Kankaanpään Opiston primitiivipolttokurssille. Vuorossa on paperiuuni. Kuulosti kummalliselta.
Sen salaisuus paljastui meille pikkuhiljaa, kun rakensimme uuneja.
Tämä poltto oli työläs, vaikka hiki tuli maakuoppaakin kaivaessa.
Sen salaisuus paljastui meille pikkuhiljaa, kun rakensimme uuneja.
Tämä poltto oli työläs, vaikka hiki tuli maakuoppaakin kaivaessa.
Tarvittiin kasa kiiltäväpintaisia aikakausilehtiä. Niissä on käsittääkseni kaoliiniä, (tai sitten ei ole). Tehtiin kuitenkin liete,
joka oli kaoliinia eli valkosavea, vettä ja elektrolyyttinä vesilasi.
Aikakausilehtien sivut siveltiin lietteellä. Kanaverkko päällystettiin kymmenillä kerroksilla sivuja. Siinä syntyi kilpailuhenkeä kahden uuniporukan välille. Kumpi uuni valmistuu ensin.
Seuraavana aamuna oli taas jännät paikat. Uunit revittiin auki ja aarteet esiin.
Keramiikkaa on valmistettu Suomessa tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat Suomessa valmistetut saviastiat on tehty noin 4200 eKr. Tämä kurssi oli kurkistus historiaan.
Alla olevassa kuvassa tekemiäni talokokeiluja eri poltoista. Ruukkuja on esillä täällä.
Kurssilla sain aikaan monta kivaa työtä. Kerron niistä sitten, kun löydän ne. Ei olleet kaapissa. Ovatkohan kellarissa odottamassa Lapinmökille lähtöä vai jo nyt Lapissa.
Tämä on sitä värkkääjien arkea. Tavaraa kaapit ja kellarit pullollaan,
eikä muista missä on mitäkin.
Primitiivipolton tarinaa postauksissa:
osa 3 paperiuunipoltto.
Osa kuvista on minun ottamiani, osa kurssikavereiden. Olen pahoillani, etten muista
kuka on ottanut minkäkin kuvan.
Kuvissa olevat työt ovat kurssikavereiden sekä minun tekemiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti