"Yks nappi oli irti. Hän ompeli sen kiin ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin", laulu kertoo neidosta ja Rosvo Roopen paidasta. Tämän älyvapaan aasinsillan kautta siirryn pikku Liljan sänkypeiton ompeluun.
Sydämeni ompelin joka pistoon ja jos käsityöt varjelevat demetialta,
niin kuin kerrotaan. Minun dementiani siirtyi monella viikolla.
Peiton ompelu oli yhtä pähkäilyä.
Puput piilossa- kangas löytyi Marimekon alelaarista. Muut kangastilkut ovat
Tyykipuodin kangaspakoista.
Ensin piti piirtää, mitata ja laskea paljonko mitäkin kangasta tarvitsen. Peitolle tuli pituutta yli kaksi metriä ja leveyttä aluskankaan leveyden
verran puolitoista metriä.
Kangaspaloja piti asetella ja
järjestellä eli mallailla.
Lämmöllä tikkasin kankaan kuviot sen alla olevaan vanuun.
Jos Liljan perheessä palellaan, niin tässä on lämmin peitto.
Tikatessa tuli kyllä hiki sohvan nurkassa, peiton alla.
Peittokankaasta jäi tilkkuja. Niistä tuli makoisia muffinsseja eli cupkakeja. Nyt odotellaan pikku Liljan uutta sänkyä. Muutto pinnasängystä omaan huoneeseen on iso juttu.
Ihana peitto♥ Pidän monista Marimekon kuoseista ihan hulluna.
VastaaPoistaMinä pidän Marimekon voimakkaista väreistä ja välillä totean, että kuosit ovat sellaisia, ettei niille ole käyttöä. Tässä värit natsasivat pikkuisen huoneen väreihin ja puput löysivät paikkansa mummille toimeksiannetusta sänkypeitosta.
PoistaOlet kyllä Riitta taitava ja ahkera tekijä! Ihana peitto! Tykkään myös Marimekon väreistä, joskus kävin myymälässä vain väriterapiassa :)
VastaaPoistaMukavaa syksyä sinulle Fiia. Minä käyn kans siellä väriterapiassa. Joskus oikein hengästyttää se värien räiske.
Poista