Maahisen synty

Maahiset ovat ihmisen kaltaisia pieniä olentoja. Ne asuvat maan alla omassa nurinkurisessa maailmassaan. Ihminen voi joutua maahisen lumoon ja eksyä metsään eli joutua metsänpeittoon. Maahisen lumous voi olla niin voimakas, että ihminen jää metsään.
Nuo metsän olennot eivät ole mukavaa väkeä. Ne voivat vaihtaa ihmislapsen tilalle omansa. Näistä jälkeläisistä kasvaa vaihdokkaita. Se ilmenee rampautena tai vähäväkisyytenä.
Paras on varoa metsässä kompuroimista ja kaatumista.
Silloin maahiset vihastuvat ja tartuttavat ihmiseen jonkun taudin.
Kuumaa vettä ei myöskään kannata kaataa maahisten asuinalueille, eikä lorotella sitä keltaista nestettään. Kaiken lisäksi on pidettävä huolta aarteistaan. Maahiset varastavat kaiken kullan, hopean ja helmet. Se selittänee kaksi kadottamaani timanttisormusta
ja hopeasormukset sekä lukuisat korvikset.

Maahinen saa ulkokuoren tekijänsä käsissä. Se syntyy hiekasta ja savesta siis maasta.

Jännittävä odotus. Edessä on ankara rituaali, jonka aikana maahinen saa hengen ja sielun.

Ensin tulenhehkuisessa kuumuudessa.

Sitten liekkejä ja tuhkaa.

Liekit voimistuvat ja lopulta savupatsas kohoaa korkeuksiin.

Upotus kylmään veteen.

Vesi kiehuu, poreilee ja muuttuu sakeaksi höyryksi.
Näin ei voi syntyä muuta kuin ilkeitä olentoja.

Pariskunta on syntynyt ja tutustuu kirpeään syysilmaan.

Sukulaiset ovat jo odottamassa uusia jäseniään.

Tämä oli tarina rakukeramiikasta.