perjantai 11. huhtikuuta 2014

Virvon varvon

Virvon, varvon, vitsat käyvät,
tulevaks vuodeks,
terveeks tuoreeks.
Sulle vitsa,
mulle palkka.

Virpomaan lähdössä Palmusunnuntaina 1957. Ylläni äidin ompelemat vihreät keväiset takki ja hattu. Jalassa punaiset huopatossut.

 Itä-Suomessa virvottiin vain perheenjäseniä, sukulaisia ja tuttavaperheiden vanhempia. Serkkuni Turussa ei ollut kuullutkaan virpomisperinteestä.














Pieni virpoja 1977. Iso-mummo Hanna kävi aina sängylle pitkäkseen virvottavaksi.


Virpomavitsalla oli tietty malli. Pajunoksa jossa silkkipaperikukkia. Me teimme vitsat itse. 
Niitä sai ostaa myös torimyyjiltä.

 Kaksihaaraisen pajunoksan varret päällystettiin vihreillä kreppipaperisuikaleilla. Kukat kiinnitettiin niin, että yksi oli haarakohdassa kaksi keskellä vitsaa ja vielä kukat vitsan päissä. 
Muunlaisia virpomavitsoja ei ollut olemassakaan.
Virpomapalkka oli kolikoita tai suklaamuna. Sen sisällä oli aina sormus kivellä. Sitten leikittiin hienoa naista sormet täynnä kauniita sormuksia. Hilda-tätini noudatti ikivanhaa perinnettä ja antoi virpomapalkan vasta pääsiäisenä. Se harmitti minua, pientä virpojaa.


Iso-mummon sisko Alina odottaa, kun virpoja vähän empii. Miten se meni virvon, varvon...

Kulttuurishokki iski, kun 80-luvulla muutimme pääkaupunkiseudulle.  Palmusunnuntaina soi ovikello ja rappukäytävässä oli pikkunoitia vitsoineen. He tulivat virpomaan. Vitsat olivat värikkäillä höyhenillä koristeltuja oksia.

Noidat ovat pakanallisia olentoja, kun taas virpominen on kristillinen perinne. Minä olin ihmeissäni. 
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. 
Kansa otti hänet vastaan kuin 
kuninkaan palmunoksia heiluttaen.
Annoin tietysti virpoa ja seuraavana vuonna oma pikkunoitani lähti kiertämään kavereineen naapurustoa.


Noitia ja huijareita

Olipa Palmusunnuntai jona syövyttelin kuparilaattoja grafiikankurssilla. Puhelimeni soi ja tyttö kyseli, että voivatko he mennä ostamaan lisää virpomapalkkoja. 
Oli käynyt niin paljon virpojia, että suklaamunat, -patukat ja tikkarit olivat päässeet loppumaa.

Tulin kurssilta kotiin ja ihmettelin, että missä ne virpomavitsat ovat joita on päivän mittaan kertynyt.

Jaahah, omat pikkunoitani olivatkin 
makeannälkäisiä huijareita.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti