Mikä on se paikka jossa kuninkaatkin ovat yksin? No huussi, hyyskä, pikkula, syödyn leivän komero...rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin monta muotoa, kun on käyttäjää.
Ulkohuussi on kai suomalaisille rakas, koska huussikilpailuja on monia ja yhden tuloksista painettiin jopa postimerkkisarja.
Tästä se alkoi sukulaismiehen huussi-urakka.
Se edistyi rutiinilla kokemusta omaavalta huussintekijältä.
Porohirvas kävi esittelemässä komeaa varustustaan. Käyttäytyi aika röyhkeasti.
Hyvähän se on noiden sarvien turvin.
Valmis "kappeli"
Tervetuloa, istunto voi alkaa, toivottavat huovutetut hiiret.
Huussin sisäkaton peittää tunturikoivujen lehvästö.
Huussin sisusta maalatessani laskin, että siellä pyöri kanssani kymmenkunta paarmaa. Eivät ne purreet, mutta surina oli hermoja repivää. Ja Lapin paarmat ovat pääskysen kokoisia.
Veskipaperit ovat pussissa. Sen ja maton virkkasin joutenoloon kyllästyneenä muovikasseista.
Siinäpä mäntykangasta, jota katsella istunnon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti