Huopikkaat, huopikkaat, näistä tuli hansikkaat.

Otsikkoon viitaten näistä tuli rukkaset mutta se sana ei 

rimmannut huopikkaat -sanan kanssa.

Viikonloppu meni mukavasti huovuttaessa. Kyllä on hauskaa puuhaa. Voin olla varma, ettei tämä harrastus tähän lopu. Nyt huovutin ensimmäistä kertaa tasohuovutusta.

Kuva: Papparatsi

Nimpparikukat piti saada kuvaan.

Huovutus alkaa. Villaa ladotaan päällekkäin niin, että sen kuidut tulevat ristikkäin. Kuviot tulevat päällimmäisiksi.

Työ kastellaan läpimäräksi saippuavedellä.

 Tiskiharjalla pirskottaminen oli minusta kätevä konsti.

Käytin Marseille saippuaa. Se on niin rasvaista, etteivät kädet kuivuneet, vaikka lilluivat vedessä kaksi päivää. Mäntysaippua on toinen vaihtoehto.

Työ kääritään kuplamuovin väliin lötköpötkön avulla (uimalelu). Sitten sitä rullataan ja välillä taas kastellaan uudella kuumalla saippuavedellä.

Kun olin huovuttanut levyni kiinteäksi, leikkasin kaavan avulla siitä rukkasten muodon. Palaset ompelin koneella yhteen.

Taas työ piti kastella kuumassa vedessä ja huovuttaminen jatkui käsin hangaten. Tässä kohtaa oli usko koetuksella. Miten niin isosta rukkasesta voi tulla sopivan kokoinen.

Lopuksi shokkihoitoa. Hankasin rukkasia vuoroin kylmän ja vuoroin käsiä polttavan veden alla. Siinä vaiheessa rukkaset pienenivät nopeasti.

Ihme tapahtui. Rukkasista tuli sopivan kokoiset. 
Jätin tekeleeni sen verran isoksi, että tarvittaessa sisälle mahtuvat neulehanskat.

 Loppukuivatus tapahtui kuoharipullojen päällä.
 Rukkasten suun muotoilua mietin vielä. 
Leikkaanko niitä vai jätänkö repaleiseksi.

 Ruskea väri ei ole kaikkein kaunein. 

Sille löytyy selitys muöhemmässä blogissa.