Pieni tarjoilijapoika - mustaa huumoria

Se oli sitä aikaa, kun isä lampun osti. No,ei aivan vaan 30-40-lukua, kun pojat tekivät palvelijapöytiä koulun veistotunneilla.

Antiikkikauppiaat tekevät alkuperäisillä tarjoilijoilla kauppaa, jos kukkarosta löytyy 100-200 euroa. Näin "Igorin vintillä"-liikkessä humoristisen ja hellyyttävän tarjoilijapojan. Kyllä minä tiedän, ettei tällaisia pitäisi enää tehdä mutta tein kuitenkin.

Ylen kirppisohjelmassa palvelijapöytä entisöitiin vuonna 2010.

Yleisimmin näillä veijareilla on päässään turbaani. Sellainen on mm. Remun palvelijapöydällä. Pöytä on ollut näytillä kahdessa tv-ohjelmassa. Toisessa hän nimesi sen parhaimmaksi esineekseen ja viimeksi pöytä näyttäytyi Huutokauppakeisarin ohjemassa. Siinä Remu lausui, ettei kaveria voi myydä. Se tietää liikaa hänestä.

Näillä pikkumiehillä on selkä voimakkaasti notkolla. Minun kaverini asento on suorempi, koska käytössä oli vain sen levyinen paksu vaneri jolle hänet ensin piirsin ja sitten sahasin. On myös patsaita joilla on selkä suorassa ja palvelijan frakki yllä sekä valkoiset hansikkaat.

Sukulaistädillä oli kampaamo ja hänen liikkeessään seisoi suoraselkäinen musta mies. Onpa tullut vastaan Aku Ankka ja Hessu Hopo sekä muita sarjakuvahahmopatsaita tarjottimien kanssa.
 Nukkekoti Väinölän blogista ja ohjekirjoista löytyvät pienen pienen mustan pojan lisäksi Minni Hiiri ja Aku Ankka tarjoilija

 Kuva: Antiikkiliike Vanha Elias

Nämä puiset tarjoilijat ovat tulleet taas suosioon. Näitä kutsutaan monilla nimillä: huomaamaton tarjoilija, hiljainen palvelija, sailent server jne. Näiden tekoon innostivat aikoinaan elokuvat. Ulkomailta tuli Suomeen tehdasvalmisteisia mutta useimmat meillä nähtävät ovat juuri veistotunnelilla nikkaroituja. Näiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli olla tupakkapöytiä. Omani tein yöpödäksi. Siinä hommassa se toimi hyvin kirjan ja silmälasien paikkana.
Sitten olen muuttanut useaan otteeseen eikä hänelle oikein löydy paikkaa mistään. Kierrossakin kaveri on ollut ja viimeisimmästä sijotuskohteessa, jossa hän joutui nopeasti kellariin, kysyttiin, että otatko takaisin vai meneekö roskalavalle?

Tämä on ilmeisesti nekrologi syrjitylle tarjoilijapöydälleni. Mökin takassa hän kokee tulisen loppunsa, nyyh. Toivottavasti siinä sitten palaa samalla minusta rasisminleima .

P.S. Tein pöytäni kansanopiston vanerityökurssilla. Opettaja oli sen verran nuorempi, ettei ollut ilmeisesti nähnyt moista. Sanoi minulle, että nyt me ei saada mitään kevätnäyttelyyn ei kuulemma ole tilaa. Ymmärrän hänen kauhunsa. Myöhemmin hän muisteli tarjoilijapöytääni ja totesi sen olleen hieno. Päättelin, että hän oli törmännyt muihinkin tämän kaltaisiin esineisiin.

Nämä ovat oman aikansa kuvia ja minusta herttaisia.
Ei näitä tosiaan kannattaisi enää valmistaa.