Aurinko laskee klo 21,27 ja nousee klo 4.59. Hämärän kesto on 1,19 tuntia. Pimeys ei ole vielä saavuttanut Lapin mökkiämme. Ilta kuitenkin hämärtää jo niin, että valoa tarvitaan.
Keittiöstä puuttui työvalo. Jotain minun piti keksiä asian korjaamiseksi.
Idea alkoi raksuttaa, kun rautakaupan hyllystä löytyi kuparinvärisiä lampunkantoja.
Nipsillä kiinnitettävä lukulamppu sai alistua ruuvimeisselin kovakouraiseen vääntöön.
Äidin kuparipannu joutui hyötykäyttöön. Pannun nokka on tiukoilla mutkilla. Sähköjohto ei taipunut niihin. Pujotin narun nokan läpi ja vedin temppuilevan johdon sen avulla .
Johdon päähän ruuvasin uuden lampunkannan. Tämä taitaa olla kierrätystä.
Ainut kuluerä on tuo kuparinen lampunkanta.
Nyt näen hyvin tiskata mutta en vielä muista, että valoakin on tarjolla. Tuskailen tämän tästä hämärässä ja sitten lamppu välähtää päässäni: Ai niin ja naps lamppu syttyy.
Äidin perintöpannun lisäksi keittiössä seikkailevat mummon ja miehen äidin kahvipannut. Seikkailevat, kun eivät ole vielä löytäneet sopivaa olopaikkaa.
Pahuus lamaannutti minut, kuten varmaan useimman meistä. Elämän täytyy jatkua ja tehdä vaikka blogia. Kaikki tuntuu paljolti turhalta varrattuna Turussa ihmisiä kohdanneeseen kärsimykseen. Mutta pienistä ilonpuuskista ja
unelmista kertyy elämälle sisältö.
Uhrit ja heidän läheisensä menettivät unelmansa hetkessä.
Surullista sekin, että suunnaton pahuus estää nuorta miestä näkemästä,
kuinka paljon hyvää maailmassa on.
Tätä pahuutta ei pysty ymmärtämään.
Kuva: Juha Karola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti