Minun värikäs Afrikkalainen värjäykseni

"Minun Afrikkani" elokuva tanskalaisen kirjailija Karen Blixen elämästä on yksi suosikeistani. Kyyneleitä ei voi mitenkään estää, kun elokuvan lopussa Denys eli Roberd Redford kuolee ja Karen eli Meryl Streep jää yksin. 

Tuon Sydney Pollackin ohjaaman elokuvan voin katsoa uudelleen ja uudelleen. 

Filmissä sininen taivas ja punainen maaperä herättävät aina tunteita.

Elokuvassa näkyy tietenkin paljon afrikkalaisia asuja ja kankaita. Niiden värjäykseen perehdyttiin, tosin vain pintaa hipaisten, värjäyksen asiantuntijan Marko Saarnion opastuksella.

Yllä olevat kankaat ovat Markon värjäämiä. Oli meilläkin tavoitteet korkealla mutta ymmärsimme vajavuutemme ja iloitsimme omista taidoistamme.

Kuviot kankaisiin saadaan aikaan sitomalla, laskostamalla, ompelemalla rypytysnauhoja...mitä vaan kukakin keksii. Yleisin kuvio on ympyrä.

Väriliemet kiehumaan ja tunsimme itsemme noita-akoiksi höyryn ja pahan tuoksin seassa.

Kattilan sisällä näyttää pelottavalta. Liemessä on Semitone värejä, pesusoodaa ja glaubersuolaa.

Keiton jälkeen kankaat huuhdellaan. Aukaistuista sidoksista jäi värikkäitä langanpätkäkasoja.

Kuivatustelineet täyttyivät väreistä. Hauskat ruudut syntyivät, kun kangas oli laskostettu ja nipistetty pyykkipojilla nipuksi. Pyykkipojat jättivät jäljikseen vaaleat neliöt.

Auriko ja keväinen ruoho

Hillittyä harmaata.

Kirjallisuutta löytyy, jos on haluja perehtyä asiaan syvemmin.

Minun raku Afrikkani

Rakukeramiikasta olen tehnyt pieniä mausterasioita Afrikan eläimistä innostuneena. Esineitä ympäröivät pellavakankaat saivat värinsä viikonloppuna.

Tikut ovat lakritsijuuria.

Kirahvi ja tiikeri

Norsunuppi

Rakulautasessa löytyvät nauravat virtahevot.

Jääkarhu Ranzo

Kevät tulee. Yksi varmoista merkeistä on se, kun Korkeasaaren karhut heräävät talviuniltaan. Uutisissa näimme niiden tallustavan ulos pesästään.
Sää on normaaliin helmikuuhun nähden liian lämmin ja 
karhut ovat hereillä turhan aikaisin. 
Niiden arktisten alueiden serkut jääkarhut ovat myös lämpenevän ilmaston armoilla.

Pohjoisen eläintarhassa Ranualla jääkarhut mellastavat ympäri vuoden.

Kun näin ne ensi kerran, olisin voinut seurata niiden touhuja loputtomiin.

Uros- ja naaraskarhu sukeltelivat altaassa ja paiskoivat suurta sinistä palloa ympäriinsä. Toinen laittoi pallon kaverinsa taakse ja tämä heittäytyi pallon päälle selkä edellä. Pallo pomppasi alta. Tuota peliä ne leikkivät uudelleen ja uudelleen.

Vuonna 2012 syntyi Ranuan jääkarhuille pentu. Yleisö sai ehdottaa nimeä pienelle nallukalle. Ehdotuksia tuli yli 32 000. Niistä valikoitui nimeksi Ranzo.

Minun Ranzoni syntyi rakukeramiikasta. Se taiteilee viimeisellä jäälautalla keskellä mustaa merta. Ranzolla on kaulassa seurantapanta. 

Oikeasti sen kaula katkesi poltossa. 

Liimasin sen kasaan ja peitin särön nahkanauhalla.

Ranzo kököttää rasian päällä. Pikkukarhu putkahi eräänä pääsiäisenä Kinder munasta.

2,5 vuotaana Ranzo jätti syntymäkotinsa ja muutti Itävaltaan Wienin eläintarhaan. 

Siellä hän on saanut seurakseen nuoren naaraskarhun.
 Toivotaan, että kuullaan iloisia perheuutisia.

Ranzon äiti Venus synnytti viime joulukuussa kaksi poikasta. Niiden elämä oli lyhyt. Ei tiedetä mitä tapahtui mutta äiti söi nämä poikasensa. Luonto on välillä kuvottavan julma.

Ranzo on rakukeramiikaa jonka teosta kerron täällä. Tarkemmin tein hänet nakurakuna. Siinä esineen päälle levitetään savilietettä ennen rakupolttoa. Poltossa savu tunkeutuu lietteen läpi mustiksi laikuiksi. Liete rapsutetaan lopuksi pois esineen pinnalta. Alla on Ranzon pinnan näköistä kuviointia.

 Uusimmassa dna-selvityksessä jääkarhujen todettiin olevan aiempia arvioita vanhempi laji. Se on sopeutunut kylmiin olosuhteisiin erittäin hitaasti. Nyt huoli sen selviämisestä muuttuvissa olosuhteissa kasvoi entisestään. Toisaalta sen uusi ikä kertoo myös siitä, että se on kokenut aiemminkin maapallon lämpenemisiä jääkausien välillä. Ihminen ei kuitenkaan ollut silloin ilmastomuutoksien takana.

Jääkarhuja asustaa Kanadan arktisilla alueilla, Siperian ja Venäjän pohjoisosissa, Alaskassa, Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Ei Helsingin kaduilla, kuten ulkolaiset luulivat ainakin minun lapsuuteni aikoihin. Eri lähteistä riippuen populaatio on 20 000- 25 000 yksilöä. Yli puolet karhukannasta asustaa Kanadassa.

Matkailutoimittajien Kilta ry on valinnut Ranuan eläinpuiston 

Vuoden kotimaiseksi matkakohteeksi. Matka 2015 –messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

Karjalasta kajahtaa !

Postiluukusta putkahti Ystävänpäiväkortteja. Yhteen oli kirjailtu punaisella langalla kaunis elämänpuu. Tällainen hieno kirjailu on karjalaista perinnekäsityötä.

Kävin Kudonta-asemalla tuftaamassa. Siellä roikkui narulla kuivamassa Keravan karjalaisten seuran naisten kankaille painamia käkösiä ja kukilintuja. Liinat ilahduttivat ja karjalaisuus alkoi taas kukahdella minussa.

Heidän aikeensa on tehdä kankaista patalappuja ja leivinliinoja myyjäisiin.

Minun kätköistäni löytyy grafiikanlehtiä  sekä rakukeramikkalätkiä joihin olen kuvannut karjalaisia kukilintuja.
  Savien loppujämistä saa tehtyä helmiä ja pieniä kuvalaattoja

Käspaikka

Joitakin vuosia sitten Desingmuseossa Korkeavuorenkadulla Helsingissä oli Maija Isolan Marimekolle tekemien kankaiden näyttely. Mukana oli kangas nimeltään Käspaikka. Museo-opas sanoi, ettei hän tiedä mitä nimi tarkottaa... En jaksanut tarttua asiaan, sillä onhan oppaan selvitettävä mitä hän esittelee.
 Käspaikka on karjalan kieltä ja tarkoittaa käsipyyhettä.

Marimekon Käspaikka kankaasta tehty tyyny.

Tämä käspaikka on Bomban talon ikoninurkkauksessa. Käspaikka ei ole jokapäiväinen käsipyyhe. Se on pitkä, kapea molemmista päistä koristeltu punaisella langalla kirjotuilla kuvioilla ja komeilla reunapitseillä. Liinan paikka on ikonin päällä.

Vuosia olen haaveillut kirjovani käspaikan kukilintuineen. Haaveet pitää toteuttaa ajoissa. Nyt nivelrikkoisilla sormillani ei kirjominen enää onnistu. Toki liinojen tekijöitä löytyy ja seuraavan kerran sellaisen kohdatessani räjäytän säästöpossuni ja teen sijoituksen.

Olenhan minä sentää Karjalan neitoja..

Käspaikan historiaa

Karjalainen nimitys käspaikka, joka tulee sanoista käsi ja paikka (=pyyhe) ja tarkoittaa pitkää, kapeaa, päistään koristettua pyyheliinaa, jolla arkisen käytön lisäksi oli merkittävä rituaalinen käyttötarkoitus ihmiselämän eri vaiheissa. Arkinen käspaikka riippui kodissa ovensuussa käsastian vieressä naulassa, juhlapyyheliina levitettiin juhla-aterialla vieraiden polville. Arvostetuin käspaikka riippui pyhässä nurkassa ikonia reunustaen. Ikkunaan jätetty käspaikka ilmaisi ohikulkijoille kuoleman vierailleen talossa.

Elämänpuu ja lintuaiheiset kuvioinnit ovat yleisiä käspaikoissa. Elämänpuun on uskottu symbolisoivan kuolleiden sielujen nousemista puista taivaaseen. Lintu on ikivanha koristeaihe kirjonnassa. Lintujen sijoittaminen elämänpuun molemmille puolille on hyvin yleistä käspaikkojen kirjonnassa. Käspaikat kirjottiin pääasiassa etupistokirjonnalla, ristipistokirjonnalla tai ketjuvirkkauksella. Niitä myös kudottiin punapoiminnalla tai pitsipoiminnalla.

Annikki Lukkarinen 

Marppa Martiskainen kirjoo käspaikkaa Ilomantsin Kuolismaalla 1927.

Tyynyihin muistot Pellingin saarelta

Aurinko on pilkistellyt tänään pilvien raoista. Mieleen muistuu intiaanikesä Pellingissä.

Vietin siellä lasten kanssa mukavia kesäpäiviä vuokramökillä.

Pellinki on saari ja kylä Porvoon edustalla. Matka sinne taittuu venellä tai niin kuin meillä lossilla. Polskimme meressä, grillasimme ja hiivimme satumaisessa metsässä. Otimme hauskoja menninkäiskuvia. Kuvat pääsivät nyt nähtäville.

Pikku Liljalle ompelin aiemmin tilkkupeiton. Siitä jäi kankaanpaloja joista syntyi pienen pieniä tyynyjä. Siirsin tyynyihin hänen äidistään otetut menninkäiskuvat yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Menninkäinen on tullut juuri uimasta. Tukka tihkuu vettä ja minun haalaripukuni sisällä on uimarengas. Kuvista tuli rustiikkisia, kun raaputin niiden pintaa.

Tein tyynyihin lenkit ja askartelumassasta napit joilla Lilja voi liittää tyynyt rimpsuksi. 

Siinä on hänelle vähän näpertelemistä. 

Aina ei käy niin kuin Strömsöössä. Askartelumassa kovetetaan uunissa 130 asteessa ei 360 kuten tein ensin. Niitä paistoksia voi käyttää nukkien ruisleipinä ja palohälytinkin tuli testattua. Paristot pelittävät vielä.