Koukussa PURO-lankaan

Virkkuukoukussani on kai pikaliimaa. En saa sitä kädestäni, kun kauppoihin tulee uusia purobatik lankoja. Vyyhdin pannassa onkin teksti: Antaudu sen vietäväksi. Minä päätyisin puron mukana valtamereen, ellen sairastaisi nivelrikkoa. 

Kipu vähän toppuuttelee ja pistää lillumaan suvantokohtiin.

Keväällä tulivat taas uudet ihanat monivärilangat ja tässä tulos.

Kevään langasta tuli pitsinen röijy. Se ja kuvan neito ovat minun tekemiäni.

Malli on mukailtu netistä löytyneestä kuvasta.

Hei aurinko. Nyt tuli kuuma.

Langan lopuista syntyivät kesäkorvikset.

Langan violettia pätkää oli sen verran, että siitä sai virkattua kaksi tähteä.
Kovetin ne liiman ja veden seoksella.


Linkkejä aiempiin purolanka juttuihin:
Tarinanuttu

Pahimman kerran koukussa

Keskeneräisiä puro- virkkauksia on vielä kaapissa ja pussukoissa.

Keiju, metsänneito, mikä siivekäs lie

Riemukasta JUHANNUSTA, keskikesän juhlaa kaikille.

Kokko lämmittää, jos tulee räntää.

Runot Tuula Turunen kirjasta "Siivellä".

Tässä voimattomuudessa

tässä tyhjyydessä

anna minulle siivet

että näkisin

   että jaksaisin

 että uskoisin

että tuntisin

luottamusta, lohtua, rauhaa.

Kanna siivet,

voimalliset ja vahvat

tämän pimeyden

                                   tämän autiomaan yli.

Annan anteeksi

itselleni

Kostamisella,

vihalla,

pahoilla puheilla,

jyrkkyydellä,

vangitsen siipeni ja sieluni

kun voisin 

lentää vapaana henkenä

puhtain siivin,

rakastaen.

Moni meistä

suree itse rajattua

yksinäisyyttään

alakuloaan

orpouttaan.

Liian moni

vertailee vain

epäonneaan

vaivojaan,

sairauttaan.

Moni meistä

liian moni

kulkee pysähtymättä, ohi

elämänsä

näkemättä kantavia siipiään.

Olen vapaa

vapaa tahto

kulkija kuin

taivaan pilvet.

Olen alku

uusi elämä

rajaton luovuus

kantavat siivet.

Olen tämä hetki

olevainen, ikuisuus

kaiken alku ja loppu

rakkaus.

Olen vapaa

vapaa, minä taivaan lapsi.

Olisinko onnellinen

neuloessani

muiden odotusten

mukaan,

kulkisin kaavoja

pitkin?

Vai hyppäisinkö,

rohkenisinko uskoa

että suurin onni

vaatii luottamusta

annettuihin siipiin.

Harjoitan,

voimistan,

pyrin korkeammalle,

pyrin pidemmälle.

Vahvistan siipiäni,

sisäistä voimaani.

Ja lennän

puhtaasti

kauniisti

rakastaen.

 Siivellä blogi

Kirjan kuvat: Heli Kolho
Tekstit: Tuula Turunen

Tulehen tuijottaja. Varusteena kottikärryllinen vettä.

Harmaata betonia

Betoni on harmaata ja betonilähiöt ankeita. Helsingin karseimpiin tutustuin, kun ramppasin töissä Itä-Pasilassa yli viisitoista vuotta. Merihaka on toinen saman veroinen, 
ellei jopa pahempi. Poikani asui siellä muutaman vuoden.

Kokemuksistani huolimatta päätin leikkiä betonilla ja saada aikaan jotain hauskaa.

Tarvitsin hienojakoista valmisbetonia ja kanaverkkoa. 

Helpoin oli aloittaa raparperilehtivadeista.

Hiekkakumpareen päälle lehti ja sen päälle betonia ja verkko tukemaan hökötystä.

Tee tässä nyt sitten jotain betonista, 

kun porotokka kävelee kuivumassa olevien töiden yli.

Metsästä löytyy kaikenlaista; poron nikamia, linnun siipiä ja valkoisia kvartsikiviä.

Niitä ja vaaleanpunaisia ruusukvartsikiviä on paljon maaperässä.

Kukkaruukun valoin muovipurkkiin ja sen keskelle laitoin toisen purkin aukoksi. Laitaan tökkäsin löytämäni poronsarven. Sen oli joku nakertaja jo melkein syönyt.

Täytin taloushanskoja ja kertakäyttöhanskoja betonilla. Työnsin sormiin rautalankoja vahvistamaan niitä. Ohuet kertakäyttöhanskat venyivat vähän muodottomiksi.

 Keltaiset paksummat hanskat pitivät muotonsa paremmin. Asettelin työt hiekkakuoppaan

 jähmettymään jotta kädet olisivat 
oikeissa asennoissa.

Klikkaa:  Urho Kekkosen muistomerkki on Helsingin Hakasalmen puistossa, Finlandia-talon vieressä sijaitseva moderni muistomerkki, joka on omistettu presidentti Urho Kekkoselle(1900–1986). Muistomerkistä järjestettiin vuonna 1997 suunnittelukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Pekka Jylhä ehdotuksellaan Lähde. 
Teos paljastettiin Kekkosen satavuotispäivänä 3. syyskuuta 2000.

Wikipedia

Kuukkeli

Kokeilin styroksiin leikattuihin muotteihin valamista. 

Märkään betoniin työnsin suuret rautanaulat piikeiksi.

Hypertufta eli turvebetoni kiinnosti minua kovasti. Siinä betonivelliin sotketaan turvetta ja lopputyön pitäisi sammaloitua nopeasti. Netistä löytyi hienoja esimerkkejä mutta minun työni hajosivat. Käsistä katkeilivat sormet. Seokseen tuli liikaa sitä hyperiä. Vielä minä onnistun.

Ohjekirjoja betonitöistä löytyy paljon. 

Piirtelin mökin betonijalkaan tuoreeseen laastiin kuvia. Yllä rumpukuvio, jossa poroja ja aittoja. Aittojen kuvissa on monasti harjalla risti.

Ne eivät kerro kristinuskosta. Se ei ollut vielä saapunut Lappiin siihen aikaan, kun noitarummut olivat käytössä. Myöhemmin papit tuhosivatkin kaikki 

rummut Suomen Lapista. 

Vain Norjassa on säästynyt alkuperäisiä rumpuja.  Muistot kuvista ovat sentään säilyneet. Toivottavasti tämä tieto on oikein. Olen sen jostain lukenut.

keramiikkakukkia veden äärellä

Keramiikkakukkia syntyi keväällä viimeisistä jo kuivahtaneista savimöykyistä.

Punaisten väri on enkopia jonka päällä kiiltavä läpinäkyvä lasite. 

Pienemmät kukat ovat saaneet värinsä sinisestä lasitteesta.

Sadepisaroita

Kelluvia kukkia kukissa.
Mustan pitsiliinan tarina täällä.