Keiju, metsänneito, mikä siivekäs lie

Riemukasta JUHANNUSTA, keskikesän juhlaa kaikille.

Kokko lämmittää, jos tulee räntää.

Runot Tuula Turunen kirjasta "Siivellä".

Tässä voimattomuudessa

tässä tyhjyydessä

anna minulle siivet

että näkisin

   että jaksaisin

 että uskoisin

että tuntisin

luottamusta, lohtua, rauhaa.

Kanna siivet,

voimalliset ja vahvat

tämän pimeyden

                                   tämän autiomaan yli.

Annan anteeksi

itselleni

Kostamisella,

vihalla,

pahoilla puheilla,

jyrkkyydellä,

vangitsen siipeni ja sieluni

kun voisin 

lentää vapaana henkenä

puhtain siivin,

rakastaen.

Moni meistä

suree itse rajattua

yksinäisyyttään

alakuloaan

orpouttaan.

Liian moni

vertailee vain

epäonneaan

vaivojaan,

sairauttaan.

Moni meistä

liian moni

kulkee pysähtymättä, ohi

elämänsä

näkemättä kantavia siipiään.

Olen vapaa

vapaa tahto

kulkija kuin

taivaan pilvet.

Olen alku

uusi elämä

rajaton luovuus

kantavat siivet.

Olen tämä hetki

olevainen, ikuisuus

kaiken alku ja loppu

rakkaus.

Olen vapaa

vapaa, minä taivaan lapsi.

Olisinko onnellinen

neuloessani

muiden odotusten

mukaan,

kulkisin kaavoja

pitkin?

Vai hyppäisinkö,

rohkenisinko uskoa

että suurin onni

vaatii luottamusta

annettuihin siipiin.

Harjoitan,

voimistan,

pyrin korkeammalle,

pyrin pidemmälle.

Vahvistan siipiäni,

sisäistä voimaani.

Ja lennän

puhtaasti

kauniisti

rakastaen.

 Siivellä blogi

Kirjan kuvat: Heli Kolho
Tekstit: Tuula Turunen

Tulehen tuijottaja. Varusteena kottikärryllinen vettä.