perjantai 13. kesäkuuta 2014

Harmaata betonia

Betoni on harmaata ja betonilähiöt ankeita. Helsingin karseimpiin tutustuin, kun ramppasin töissä Itä-Pasilassa yli viisitoista vuotta. Merihaka on toinen saman veroinen, 
ellei jopa pahempi. Poikani asui siellä muutaman vuoden.
Kokemuksistani huolimatta päätin leikkiä betonilla ja saada aikaan jotain hauskaa.





Tarvitsin hienojakoista valmisbetonia ja kanaverkkoa. 
Helpoin oli aloittaa raparperilehtivadeista.




Hiekkakumpareen päälle lehti ja sen päälle betonia ja verkko tukemaan hökötystä.



Tee tässä nyt sitten jotain betonista, 
kun porotokka kävelee kuivumassa olevien töiden yli.



Metsästä löytyy kaikenlaista; poron nikamia, linnun siipiä ja valkoisia kvartsikiviä.
Niitä ja vaaleanpunaisia ruusukvartsikiviä on paljon maaperässä.


Kukkaruukun valoin muovipurkkiin ja sen keskelle laitoin toisen purkin aukoksi. Laitaan tökkäsin löytämäni poronsarven. Sen oli joku nakertaja jo melkein syönyt.




Täytin taloushanskoja ja kertakäyttöhanskoja betonilla. Työnsin sormiin rautalankoja vahvistamaan niitä. Ohuet kertakäyttöhanskat venyivat vähän muodottomiksi.
 Keltaiset paksummat hanskat pitivät muotonsa paremmin. Asettelin työt hiekkakuoppaan
 jähmettymään jotta kädet olisivat 
oikeissa asennoissa.









Klikkaa:  Urho Kekkosen muistomerkki on Helsingin Hakasalmen puistossaFinlandia-talon vieressä sijaitseva moderni muistomerkki, joka on omistettu presidentti Urho Kekkoselle(19001986). Muistomerkistä järjestettiin vuonna 1997 suunnittelukilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Pekka Jylhä ehdotuksellaan Lähde
Teos paljastettiin Kekkosen satavuotispäivänä 3. syyskuuta 2000.
Wikipedia




Kuukkeli




Kokeilin styroksiin leikattuihin muotteihin valamista. 
Märkään betoniin työnsin suuret rautanaulat piikeiksi.

Hypertufta eli turvebetoni kiinnosti minua kovasti. Siinä betonivelliin sotketaan turvetta ja lopputyön pitäisi sammaloitua nopeasti. Netistä löytyi hienoja esimerkkejä mutta minun työni hajosivat. Käsistä katkeilivat sormet. Seokseen tuli liikaa sitä hyperiä. Vielä minä onnistun.
Ohjekirjoja betonitöistä löytyy paljon. 


Piirtelin mökin betonijalkaan tuoreeseen laastiin kuvia. Yllä rumpukuvio, jossa poroja ja aittoja. Aittojen kuvissa on monasti harjalla risti.
Ne eivät kerro kristinuskosta. Se ei ollut vielä saapunut Lappiin siihen aikaan, kun noitarummut olivat käytössä. Myöhemmin papit tuhosivatkin kaikki 
rummut Suomen Lapista. 
Vain Norjassa on säästynyt alkuperäisiä rumpuja.  Muistot kuvista ovat sentään säilyneet. Toivottavasti tämä tieto on oikein. Olen sen jostain lukenut.








5 kommenttia:

  1. Kuukkeli ja ruusukvartsia, vaaleanpunaista vielä, asutko siis oikeasti Lapissa?

    Noista käsistä tulee mieleen monet dekkarit, mutta tuo lehti on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei Leena, asustan Keravan pikkukaupungissa 30 km Helsingistä. Kauas Lappiin olemme rakentaneet mökkiämme jo monta vuotta. Homma kestää, kun on niin kaukana, mutta vielä joskus vietämme pohjoisessa pitkiä aikoja eläkepäivinämme. Kovilla pakkasilla tullaan sitten Keravalle. Alunperin mieheni on näiltä etelän nurkilta ja minä lähtöisin Itä-Suomen pikkukaupungista Joensuusta.

      Poista
    2. Mikä mahtava idea teiltä tuo Lapin asunto! Pääsee pakoon melua, saasteita, ahtautta, kaikkea...Piilomaja, satumaja, koti.

      Tiedän sattuneesta syystä Keravan, vaikka en ole siellä ikinä ollutkaan. Tarina on pitkä...

      Siellä Lapissa voisi olla tosi upeaa viettää joskus joulu, jos kämpän vain saa lämpimäksi...Laitas mielikuvitus liikkeelle ja näe joulunakin ne kuukkelit, joita tietty ruokit;) Ei mitään verhoja, vain valkeaa lunta ja ohivaeltavia poroja, ehkä susia, kettja ainakin...

      Poista
    3. Vielä siellä vietetään joulujakin kunhan saadaan vähän valmiimmaksi. Kettuja siellä vilistää. Siitä blogijuttu tammikuulta: "Sisälläni asustaa kettutyttö". Keraamiset ketut odottelevat esittelyä.

      Täysikuun valo hangilla ja revontulten leiskunta. On hiihdetty keskellä yötä. Maagista.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista