sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lokakuun mansikkakakku


Tämä blogi täytti yhden vuoden lokakuun 15. 

Onnittelen itseäni innostukseni kestämisestä. 
Tämä on ollut hauskaa ja piristänyt sairiseläkepäiviäni.
Vaikka nykerrän paljon kaikkea turhuutta, nivelkivut nakertavat minua joka päivä. 
En olisi uskonut, että jaksan pitää blogia ja tehdä käsitöitä. (hyvä minä!)

Vuosi sitten mietin paljon; onko tämä itsensä tyrkyttämistä, kehumista, jonkun mielestä typerää jne. Päätin sitten, että tässä iässä ei kannata liikaa mettiä mitä muut ajattelevat ja täydeksi yllätykseksi olen saanut mukavaa palautetta lukijoilta. 
Olen ilonen, että tämä blogi on piristänyt teitäkin. 

Kiitos tästä vuodesta. 



Omppupostauksen kunniaksi koristelin kakun pihapuumme koristeomenoilla.


 70-luvun nuoret perheenemännät muistavat reseptikortit. Niitä kerättiin muovilaatikoihin. Posti toi kerran kuussa paketin uusia ruokaohjekortteja. 
Mukana olleisiin tyhjiin kortteihin kirjoitettiin omia reseptejä. 
Kortit olen hävittänyt. Vain muutama oma resepti on tallella. 
Synttärikakku on nimeltään Ansun kakku. Sain reseptin poikani 1v. synttäreiksi 1976, 
hänen kummitädiltään Ansulta.



Ansun kakku

2 munaa
2dl sokeria
1dl kiehuvaa vettä
1/2dl vehnäjauhoja
1/2dl vehnä-tai kauraleseitä
1tl vaniljasokeria
1tl kanelia
2tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan, siihen lisätään vesi, jauhot ja mausteet. 
Paistetaan 200 asteessa 30 minuuttia.
Täyte
300g raparperiä + mansikoita (nyt käytin vain pakastemansikoita)
Kermarahkaa (ei taida löytyä tänä päivänä, joten maitorahkaa)
Kermaa vaahtona, sokeria ja vaniljasokeria, liivatetta.


Siitä vaan herkkua kasaamaan. Leikin karamelliväreillä ja värjäsin osan rahka-kermavaahdosta siniseksi ja osan vihreäksi. 


Aika sotkuinen loppuvaihe. Kakku oli todella pehmoinen ja suussasulava. 
Taidan tehdä useammin kuin yli kolmenkymmenen vuoden välein.


Juha Santeri
2014
1976


Miksi valitsin juuri mansikkakakun. Kun kaikki kolme kakunsyöjääni olivat pieniä, pakastimme mansikoita heinäkuussa. Heti seuraavana päivänä alkoi mansikoiden kinuaminen. Niitä olisi pitänyt saada heti. Teimme sopimuksen, että aina, kun ensilumi sataa, teemme ensimmäisen mansikkakakun heinäkuussa pakastetuista marjoista.

Todistettavasti menneellä viikolla Keravalla hipsi lunta yhtenä pävänä ja kaikki lapseni pääsivät taas mansikkakakun kimppuun.






4 kommenttia: