Aattona pitää mennä kyläkaupalle, jotta voisin tarjota kavereille uunituoreet joulutortut. Vanhankauppias viettää päiväänsä istumalla kaupan perällä. Mies menee vaihtamaan kuulumiset hänen kanssaan; kuinka täällä on ollut pakkasia ja lunta on kamalasti. Etelässä satoi vettä ja ruoho vihersi...
Otan koriini luumuhillon ja kananmunia. Pakastealtaasta ei löydy torttutaikinaa. Kysyn asiasta kaupan vanhalta rouvalta. " Hyvin kävi on loppunut ja piparitaikinakin loppui. Ei tarvitse minun ryhtyä leipomaan". Ei tarvitse minunkaan. Palautan kananmunat ja hillon hyllyihin.
Kassakoneella istumisvuoro on napsahtanut nuorelle kauppiaalle.
Kahvilanurkkauksessa pölisevät sinne ikuisiksi ajoiksi juuttuneet kylän miehet. Nyt ovat tietysti karanneet jouluvalmisteluista.
Vitriinin päällä on komea piparinen Eiffeltorni. Kaupan nuori rouva on sen rakentanut. Kotona on kuulemma vielä isompi. Ovat käyneet Eiffeltornissa pari kertaa. Minä vain kerran ja silloinkin naama vihreänä korkeanpaikankammoni kanssa.
Seuraavaksi makoisat löylyt kiukaan tulen valossa. Ulkona hämäryys, joka antaa vain pienen lisävalon kylpijälle. Vatsat täyteen jouluruokaa ja pienet levot päälle.
Näissä metsissä liikkuu miehiä, käpykaartilaisia. Joulua paenneita. Kokoonnumme kotaan tulen ympärille. Minä olen ainoa nainen ja heti anteeksipyytelemässä, ettei ole joulutorttuja nokipannukahvien kaveriksi. Niitä löytyy yhden kaverin pakomatkansaaliina. Minun saaliini on hedelmäkakku 4-tien leipomokahviosta.
Kahvin lisäksi lämmitämme glögejä. Laulamme joululauluja ja yritämme muistaa Juicen Sika-sanoja. Ne sitten löytyvät taskuun mahtuvasta YouTubesta
ihan hänen itsensä laulamana.
Joulukoira Joiku.
Jouluaattoilta kuluu edelleen tulen räiskyessä keskellä lumista pimeyttä. Muistelemme lapsuuden jouluja ja ikävöimme kylän laulajaa Oulaa ja hänen veljeään Aslakkaa. Nyt he veisaavat saamenkielellä taivaallisessa sekakuorossa tai käksättävät riekkoina tunturissa.
Joulupäivän aamuna heräämme pimeään. Sähköt ovat poikki.
Vettä ja leipää aamiaiseksi. Kirkko on yli sadan kilometrin päässä, joten pappi ja kanttori ovat tulleet kylälle. Vuotson majalla pidetään joulukirkko. Sinne seuraavaksi. Salissa tuikkivat otsalamput ja pöydillä kynttilät. Miten käy kirkkokahvien, jotka ovat luvassa. Vaan, kun pappi suunsa avasi, niin sähköt päälle laukesi.
Rukoiltiin ja veisattiin ”Enkelitaivaan” istuen ja seisoen.
Sillä aikaa majan emäntä keitti kahvit.
”Aamukahvijonossa” eräs mies sai huomiota siitä, että hänen paitansa oli nurin. ”Mites minä olisin pimeässä nähnyt miten päin sen puin”, tuumasi iloinen partasuu maripaidastaan.
Facebookissa emäntä paljastaa minulle, että hän keitti kahvit pannuhuoneessa. ”Kannoin sinne ison termoskeittimen. Siellä on aggregaatti. Glögin keitin sitten kun saatiin sähköt”. Jouluinen rakkaudenteko tämäkin.
Tapaninpäivänä mies hiihtää siniseen kaamokseen.
Nouseva kuume vei minun unen sinistä maata päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti