Virsunpunojasta tohvelisankariksi

Ekovirsukurssi kuulosti tosi hullulta, joten päätin osallistua. Eka päivänä tiedostin kohdanneeni voittajan. Mitään näin hankalaa en ole ennen kohdannut. En hahmottanut työtäni ollenkaan. En tiennyt milloin punon virsun pohjaa, milloin yläosaa. 

Tuskaansa vuodattivat toisetkin kurssilaiset. Kuka äännellen kuka hiljaisuuteen vaipuen.

Nauru oli kuitenkin päällimmäisenä. 

On vapauttavaa ja hauskaa nauraa omalle tyhmyydelleen.

Kurssi oli ensimmäinen lajissaan ja olimme vähän kuin pedagogisia koekaniineja. Kurssi antoi paljon myös kärsivälliselle ja kannustavalle opettajallemme Salla Aunolalle.

 Ekovirsut valmistuivat jokaisen hyppysistä tuskailusta huolimatta. Materiaalina on kierrätyshuopa eli hienosti Geen Craft. Vanhat tekstiilit on kierrätetty huovutamalla ne levyksi. Alunperin tätä tuotetta käytetään parketin alusmattona.

Tilkkuleikkurilla 11 siivua per virsu. Koon määrää suikaleen leveys. 

Minä aloitin tekemällä suuret virsut miehelleni.

Vauhtia ja voimaa peliin.

Ompelimme osaan suikaleita koristeraidan.

 Se helpotti punomista, kun pystyi seuraamaan kuvioidun "tuohen" kulkua työssä.

Punominen alkaa kärkisuikaleesta.

Tässä vaiheessa on jo tirahtanut monta hikipisaraa ja kyyneltä.

Virsusta näkyy kuinka merkatut kaitaleet ristiävät pohjassa. Ensimmäisessä kohdassa päättyy yläosan punominen ja jälkimmäisessä alkavat kantapään käännökset.

 Sitten punoin virsut vielä itselleni. Samalla ne olivat elämäni viimeiset virsunpunojaiset.

Omissa virsuissani koristeraitana kulkee pieniä punaisia sydämiä. Viisas ompelukone osasi kirjoa sellaiset.

Meillä pysyvät jalat lämpiminä, kun tallustamme mökillä saunasta tupaan.

 Minusta tuli sittenkin tohvelisankari !

Toiset virsut syntyivä alle tunnissa. Se oli uskomatonta, kun opettaja huomautti tuskaisuuteni keskelle, että oletkos katsonut kellosta aikaa. 
Lopputuloksen epätasaisuus ei tyydytä silmääni mutta tulipahan tehtyä.

Kierrätyshuopa on mukava mareriaali. 

Siitä aion tehdä vielä mitä vaan mutta en punoa virsuja.