Keramiikkakurret ja lovinoita Akmeeli

Kurret ihmettelevät outoa valoa. Niin ihmeteltiin mekin joku syksy takaperin. Mikä se on tuollainen kynttilän näköinen led-lamppu.

Oravat saivat muotonsa savesta.
Raakapolton jälkeen oli vuorossa lasitus.

Nyt en käyttänyt lasitteita vaan sivelin kurret veden ja leivinjauheen sekoituksella. Leivinjauhe reagoi kuumuudessa siten, että keramiikan pinnalle tulee kaunis ruskea sävy.

Keramiikkauunista päästyään kurret ovat seikkailleet mökkipihalla. Nyt kesän loppuessa ne pääsivät vinttikamarin lämpöön.

Kurret nököttävät sienien kannon ympärille muodostamassa taikapiirissä.

Ihmettelemme lovinoita Akmeelia 

Lapin radiossa ääni sanoi, että nyt on kesän viimeinen päivä. 

Äkkiä eväät reppuun ja ulos seikkailemaan.

Sompiojärven rannalla ensimmäinen perämies 

Tapsa ja herra Makkarainen laskevat veneen vesille.

Pyhä Nattanen jää horisonttiin. Sompiojärvi on täynnä ikäviä kantoja ja juurakoita. Välillä oli soudettava, kun ei oikein tiennyt mitä on veden alla. Tämä kaikki johtuu siitä, että olemme Lokan tekoaltaan laidalla ja maisemat täällä ovat nyt sähköyhtiön käytössä eli veden peitossa. Tässä kohtaa tuli päätös, että toista kertaa emme lähde vesille Sompiojärven rannasta. 
On niitä helpompiakin reittejä.

Matkalla ohitamme "saaren" jossa on muinaisia pyyntikuoppia. 

Sompiojärven rantoja on asutettu jo pronssikaudella.

Noustaan maihin Akmeelin kummulla. Muinaisen Lapin noidista mahtavin oli Akmeeli. Hän lankesi loveen noitarumpuaan takoen ja teki pitkiä matkoja muuttuneena kalaksi, linnuksi, sudeksi tai vaikka tuuleksi.

Siellä se herra Makkarainen taas menee.

Akmeelin haudan paikasta ei ole varmuutta. Akmeelin kummuksi kutsutulle paikalle on pystytetty seita hänen muistokseen.

Akmeelia pidetään historiallisena henkilönä. Hän eleli Sodankylän Sompion alueella 1500-1600 lukujen tienoilla.  Akmeel oli lovinoita, tietäjä ja sotapäällikkö. Hän keräsi yhteen Sompion, Keminkylän ja Sodankyläläiset ja löi heidän avullaan venäläiset ja norjalaiset. 
Rajat olivat tuolloin epämääräisiä ja veronkantajia saattoi tulla kolmesta valtakunnasta.

Akmeelin kukkulalla on Sompio-seuran kammi.
Harmi, että nykyään on kaikki paikat lukittava ilkivallan vuoksi.

Pyllistetään sitä puolukallekin, sanoi äitini, kun kadulta penninkolikon poimi.

Kammin luona on tulistelupaikka. Nuotiolle ilmestyi useampia makkaroita, kun paikalle lampsi miehiä kolmessa sukupolvessa. Kaikilla oli kengät käsissä ja housujen lahkeet ylös käärittyinä. Olivat tulleet pitkospuita myöten. Runsasvetisen kesän takia pitkospuut olivat veden peitossa. Kylmää se vesi oli ollut ja nuorin koulusta lomaa saanut kaveri tuumi, että ompa nyt kerrottavaa.

Kartta: Samuli Paulaharjun teoksesta "Sompio"

Akmeelin hauta on ilmeisimmin jäänyt Lokan altaan vesien alle. Vanhasta kartasta päättelemme, että seisomme Hietaojan rannalla ja hauta olisi sen toisella puolen.

Tuon kartan alue on kokonaan veden alla.

Lähdetääs katsomaan olettamamme entisen joen toista puolta. 

Ensimmäinen perämies Tapsa nousi maihin tarkastelemaan tilannetta.

 "Pelkkää suota. Lähetään pois".

Nokka kohti Nattasia.

Kuinkas Akmeelin vaellus päättyi
Ennen loveen vaipumistaan Akmeeli kertoi vaimolleen taikasanat joilla tämän tuli herättää hänet. Vaimo pahanen unohti nuo sanat ja kerrotaan niiden tulleen mieleen vasta 30 vuoden kuluttua. Silloin se oli jo myöhäistä. Akmeel oli viipynyt matkalla jo liian kauan, eikä herättäminen enää onnistunut. Niin Akmeel sitten haudattiin.
Se oli viimeinen loveen vaipuminen

Noitarumpuja



















Taikasanat joilla Akmeeli piti herättää olivat. "Hauen suolen soikeroista, kolmannesta koikeroista, Akmeeli Antereeus, paijele jo pajas!"