Antaa mennä vaan - tuumasin, kun otin posliinitussin käteeni ja aloin piirrellä sillä lautasiin kuvioita. Tuli takaumia lapsuuteen. Silloin piirsin paljon ja kuvissa oli aina jokin tarina. Piirrokset elivät paperilla. Olen huomannut omien lasteni
tekevän samoin sekä lastenlasten. Taitaa olla yleistä lapsipiireissä.
Lapsena asuin kerrostalossa. Muut kadunvarren talot olivat omakotitaloja puutarhoineen. Oi onnellisia joiden pihoissa kasvoi omenapuita. Sain minäkin niitä omenia maistaa.
Minulla oli musta-valkoinen kissa Osku. Aurinko paistoi aina ja kesät olivat "intiaanikesiä" ja ne kestivät pitkään, moooonta kuukautta. Jostain syystä etanat olivat vain limaisia lönttejä. Niillä ei ollut kotia selässä.
Mistä ja milloin nämä nykyiset kotilot ovat ilmestyneet puutarhoihin.
Posliinitusseja on monen merkkisiä. Niillä voi piirrellä posliinin pintaan ihan normaalisti. Vähintään neljä tuntia kuivuttuaan piirros on valmis kiinnitettäväksi uunissa. 160 astetta 60-90 minuuttia. Eri tussimerkeillä näyttää olevan eripituisia aikoja.
Ihan mukava askarteluhomma lasten kanssa tehtäväksi. Vanhemmille ja isovanhemmille lahjojiksi muki tai lautanen piirustuksella.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti