sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vanhoja, pelastettuja käsitöitä.

100-vuotiaan Suomen innoittamana Kerava Opiston käsityöopettaja Aune keksi koota näyttelyn vanhoista käsitöistä.
Töitä alkoi kertyä, kun kolusimme kaapit ja vintit. Käsintehty tekstiili sisältää muistoja ja sellaisia arvoja, ettei niitä ole noin vain viskattu menemään.



Se joka tytön koulussa tekemä käsityöpussi. Tässä nimikirjaimin AH. RP nimikointi on minun käsityötunnilla tuskalla valmistamassa pellavapyyhkeessä. Tyynyliina oli yksi pakollisista töistä. Nyt kukaan tuskin ompelee tällaisia. 
Liinavaatteet saa kaupasta muovipakkaukseen kiedottuina.





Punomalla valmistuneita kasseja.


Neuleita vauvoille. Sellaisia minäkin tein. Ne eivät ole kuvissa. Tekemäni pitsinuttu, hattu ja potkuhousut ovat niin hienoa kudontajälkeä, että olen ihmetellyt niitä jälkeenpäin. Rakautta on varmaan joka silmukassa, koska lopputulos on niin tasaista.
Nykyisin vauvat puetaan fleece-vaatteisiin ja maailma tukehtuu muovihiutaleisiin.




Nukenvaatteita on syntynyt monen äidin ja mummelin hyppysissä. Vasemmalla oleva punainen kukkahaalari on hauska, koska se tuo mieleeni samasta kankaasta vauvalleni ompeleman kevyen makuupussin.


Vauvanpaita oli myös yksi oppikoulun tekstiilityö. Kyllä elettiin eri aikaa 60-luvulla. Yksi tyttö toi paitakankaaksi kauniin flanelin, jossa oli vaaleansinisiä kukkia. Opettaja suuttui. Vauvoille puetaan vain valkoista! Kutsuimme sitä opea Piipiksi. 
Pieni nainen joka piipitti aina vihaisena.
Ensimmäisen vauvani 70-luvulla puin muodin mukaisesti ruskeaan, oranssiin ja vihreään. Hullulta nekin värit tuntuvat tänään.






Pikkuliinojen tekoon löytyy monia tekniikoita. Kullanvärinen on neulottu. Itse tein myös tuollaisen. Se oli kamalan vaikeaa. Lopputulos oli surkea. Annoin sen vielä lahjaksi ystävälleni. Kyllä hävetti, jos oisin ostanut vaikka kynttilän niin ei tarvitsisi enää hävetä.



Ja sitten vohvelikangas johon pujoteltiin kuvioita puuvillalangalla.

Yksi tällainen käsipyyhe roikkuu edelleen mökkihuusin naulassa.


Uhkean kaunis villalankakirjontatyyny.


Koulussa piti virkata tyynynpäällinen. Olin tosi kömpelö ja äiti teki sen minulle. Sain työstä täyden kympin. Älkää kertoko Piipille. Tämä ei ole se tyyny.




Monet kahvikutsut kokenut liina.








 Pöytäliinat ovat olleet suosittuja käsitöitä. Yllä oleva on Hanna-mummon. Sain häneltä kaksi kaunista isoa kukin kirjottua liinaa. Toista olen käyttänyt niin paljon, että se alkoi hajota. Ehjistä kohdista ompelin koristetyynyn. Äidin kirjomat liinat olen harmikseni kuluttanut puhki. Muistan äidin todenneen yksissä ristiäisissä, että eipä hän arvannut nuorena vaimona liinaa ommellessa, että se peittää lapsenlapsen ristiäispöytää.



Tämä kappa on koottu yli sata vuotiaista pitseistä.


Kuultokuvakudokset olivat 70-luvulla muodikkaita. Hienoja ne ovat edelleen.








Lastenvaatteita ja joulu. Yllä ja alla vasemmalla äitini tekemät liinat. 
Miespuolisen puutyö joulukuusikynttelikkö.
Jollakulla oli kätköissä kansio, jossa mallikäsitöitä.




Lapsen mekko on tullut Amerikanpaketissa. Sen lapussa lukee "Handmaid".



Upea iltapuku on kirjottu hopealangalla.





Kun työelämä alkoi, oli syytä esiintyä työpaikalla asiallisesti n. 1972.
Terttu Tuomainen. Lukee asuun kiinnitetyssä lapussa.

Kuka mitenkin. Minä kävin tuolloin toimistotyössä minihameessa. Eräs työkaverini tuli töihin mikroissa. Niissä pienen pienissä "sortseissa". Miehet tekivät hänelle käytävälle kunniakujan. Ei nähty niitä mikroja toista kertaa.






Nämä taulut olivat suosittuja. Kovalevyyn lyötiin nauloja ja lankoja kieputettiin niiden avulla kuvioiksi.





Pyyheliinanaulakon suojaliina kuului joka keittiöön kuparipannujen aikaan. Nämä kirjomalla kuvitetut liinat ovat haluttuja löytöjä kirpputoreilla tänä päivänä.







Luukkuhousut ja esiliina.

Ompelijan tekemät tai itse valmistetut vaatteet ovat huikean huolellisesti tehtyjä. Tärkeää oli, että työtä voi näyttää myös nurjalta puolelta. Se kertoi tekijän taidoista. Ei ollut saumureita ja ompelukone, sellainen poljettava, oli harvalla kotonaan.





Muotinäytökset päättyvät aina morsiuspukuun. Tämä luomus on 60-luvulta. Merimiespukuiset pojat ovat olleet äitien mieleen.



Näyttely on jo päättynyt mutta kuvat kertovat sen sisällöstä ja herättävät muistoja.

2 kommenttia:

  1. Upeita käsitöitä, hieno näyttely! Itselläkin oli vielä 1960-luvulla lakkiaisasuna ammattilaisen tekemä, hienosta villakankaasta tehty hyvin istuva jakkupuku. Enää ei olisi varaa moiseen ylellisyyteen - josko löytyisi tekijöitäkään Kiinaa lähempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä kankaatkin ovat nykyisin suhteessa kalliimpia kuin ennen. Ainakin minusta tuntuu siltä.

      Poista