perjantai 7. syyskuuta 2018

Verhosta tuli takki ja Tenojoen maisemia

Retroverhojen kierrättäminen ei ole vain minun keksintöni. Käsityösivut somessa pursuavat vanhoista verhoista sekä pöytäliinoista tehtyjä takkeja ja mekkoja.
 Useinmiten kangas on 70-luvun Marimekkoa.

Minä kohtasin mieluisan väriset ruutuverhot Fidassa.



Ruudullista kangasta on mukava ommella. Suoria ompeleita pitkin kankaan viivoja ja sitten kun ruudut eivät kohdistu millilleen eiri osissa, sen huomaa heti.


Olen ommellut koneella varmasti 50-vuotta. Nyt tajusin, että paininjalan alla olevat urat ovat apuviivoja. Miten helppoa oli niiden avulla tehdä kaulukseen nauhakuja. Miks ei äiti tai käsityöope kertoneet tästä minulle! Itse piti oivaltaa.


Nauha on kätevintä pujottaa hakaneulan avulla.


Kankaan ruudut tekevät helmaan kääntämisestä melkein lasten leikkiä. Tosin en tiedä miten vuori pitäisi kiinnitää. Pähkäilen ja tutkin vanhoja takkejani.
 Sitten päätän jättää vuorin helmaompeleen alle.



          









Onnentunne tönäisi mieltäni: 
vihdoinkin takki on valmis. Tämä oli työ joka rassasi minua pari vuotta. Ensin kangas lojui kaapissa miltei vuoden. Sitten sain leikattua takki- ja vuorikankaat. Kesän tämä kolkutti takaraivossani ja muistutti keskeneräisyydestään. Kun kaveri esitteli oman takkiompeluksensa facebookissa, minä päätin, että on se kumma ellei minun takkini valmistu. Niskasta kiinni ja päättäväisiä potkuja omaan persaukseen ja ompelukone laulamaan. 
(Kiitos Taina)




Kun henkisten kärsimysten hinnan jättää laskuista, kallein satsaus tähän takkiin oli vetoketju. Olen unohtanut montako euroa verhot maksoivat. Vuori on kierrätystä sekin. Kangaskaupan lahjoittama pakan loppu opiston ompelukurssille. Lankarulla ja kolme metriä nyöriä. En muista niidenkään euromäärää. Joten halvalla pääsin tässä projektissa.

Kun takki on valmis voin hyvällä omallatunnolla lähteä reissun päälle. 

Tenojoki


Päätettiin tehdä pieni kiertoajelu. Ensin Inariin sieltä Angeliin ja Tenojoen vartta pohjoiseen ja Kaamasentietä takaisin 4-tielle.

Lapissa matkat ovat suhteellisia ja tästäkin reissusta kertyi 400 kilometriä matkamittariin. Kun aikaisin lähdettiin, niin ehdittiin kotiin katsomaan kello 17.10 alkavaa 
ykkösen englantilaista tv-sarjaa.



 Kertokaa joku, että mitä noiden "poronmunien" kylteissä lukee.








Tenon pituutta voidaan sanoa ”mittaamattomaksi” - niin paljon erilaisia lukuja siitä esitetään. Saman virtaavan uoman eri osuuksia kutsutaan myös peräti neljällä eri nimellä ennen sen vesien Jäämereen laskemista. Pääuoma alkaa Käsivarren juuresta Peltotunturin kupeelta Rajajokena ja jatkuu sitten Kietsimäjokena Angeliin, missä se yhtyy Inarijokeen
Varsinainen Teno alkaa Utsjoen Karigasniemen kylän liepeiltä, Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta. Tästä se virtaa edelleen Suomen ja Norjan rajajokena 152 km:n matkan Nuorgamiin asti ja tästä vielä 50 km:n matkan Tenonvuonoon kokonaan Norjan alueella.
Suomen ja Norjan raja kulkee jokirajana Tenon vesistössä 294 kilometrin matkan pitkin joen syväväylää. Syväväylän kohta muuttuu jatkuvasti. Rajalinjan sijainti tarkistetaan aluksi ilmakuvista tehdyiltä kartoilta ja ilmasta käsin helikopterilla.  Raja tarkistetaan 25 vuoden välein, viimeisin rajankäynti tehtiin vuonna 2000.
 Tarkistettu rajalinja tuli voimaan 1. helmikuuta 2003. 
                                                                                                                                 Wikipedia



Vastarannalla pesivät norjalaiset.




Kaamasen tiellä. Nyt pitäis löytää se laulun Jouni.









1 kommentti: