Pieni ja hauska hihamerkki

Toppatakkeja valmistava firma oli niitannut hihaan metallisen logonsa. Kesti se siinä aikansa mutta painavana repi kankaaseen reiän ja putosi.

Harmitti kovasti. Hyvä ja käytännöllinen takki pilalla.

Sympaattisesta liikkeestä SOMA SHOPISTA löytyi apu. Se oli hihamerki joka 

 herätti muistot lapsuudesta. Nostalgian tunne sanoi, että juuri tuota tarvitsen.

Värisuora naulakossa.

Nahkaisen merkin kiinnittäminen oli viheliäinen homma. Hihaan sen sai vain käsin ommellen. Käytin äimää, eli nahkaneulaa jonka kärki on särmikäs. Langaksi otin ohuen siimalangan. Näitä olen käyttänyt aiemminkin nahkatöissä. Sormustin, sen tarpeen älysin, kun työnsin neulaa nahan läpi ja sen silmäpää upposi syvälle sormeeni. Verta, hikeä mutta en suostunut vuodattamaan kyyneleitä, vain tuskaani huokaillen. 

SOMA SHOP PRO Kädentaitajien Pop Up  (löytyy myös facebokista)

- on liike Yrjönkadulla. Tarkasti ottaen Forumin Kukontorilla. 

Myymälä on pullollaan ihania taitavien käsien tuotteita. 

Aistit menevät kierroksille jo ovella. Koruja on paljon eri tekijöiltä. On keramiikkaa, asusteita, pellavavaatteita, hienoja heijastimia syksyyn jne.

Sieltä löysin hihamerkin. Sen tekijä on graafikko joka käyttää töissään tuotenimeä:

"Epäonnistuneen Tytön tuotteet". löytyy tuosta linkistä.

Epäonnistuneen Tytön tuotteiden pohjan muodostavat ”Lisa Gamblerin kirjoittamat ” ns. kirjankannet eli huikean mielikuvituksellisia vanhahtavaan tyyliin tehtyjä muka-kirjoja jotka kuvittavat pussukoita, matkakorttikoteloita, älylaitelaukkuja, hihamerkkejä, pehmomagneetteja. 

Merkkien tekijä on todennut, että hän on olemattomien kirjojen 

oheistuotteiden kaupustelija.

Pussukoiden kuvat ja sinisen tekstin poimin SOMA SHOPIN fb-sivulta.

Hihamerkin nostalginen muisto tuli heti kaupassa mieleeni. Minulla oli vihreä duffelitakki jonka hihaan äiti ompeli kankaisen merkin. Sen reuna oli leikattu harkkosaksilla ja se oli vihreä. Harmikseni en muista mikä kuva merkissä oli. Oikean puoleisessa kuvassa se näkyy vain tummentumana.

Siinä se koulumatka taittuu. On kevät, koska tienvarressa ovat lumikinokset ja minulla hienot kalossit, joita pidettiin pikkukenkien päällä. Pipo on punainen ja tupsu pitkän narun päässä. Tytöt käyttivät olkalaukkuja. Kaikki aikansa muotia.

Hihamerkki oli minulle tärkä, koska se oli vasemmassa hihassa ja aina kun piti tietää kumpi on oikea kumpi vasen, käännyin siihen asentoon missä takkini roikkui kotona naulakossa. Merkkihihan puoli oli vasen. Yhä vasenta ja oikeaa ajatellessani huomaan kiristäväni vasenta kyynärvarttani. Ikuinen hihamerkki.

Kyllä passaa kulkea kohti talvea paikatussa takissa.😊