perjantai 16. marraskuuta 2018

Tarina keramiikkamunissa ja -munista

"Ab ovo Leadae" (Leadan munasta alkaen) -termiin törmää kirjallisuudentutkimuksessa. Leadan munasta syntyi hänen ja ja Zeusin tytär Helena joka sai aikaan Troijan sodan.
Nyt meni juttu aika kauas. Mutta sisarukset saavat alkunsa saman äidin "munista". 
Kaikki elämä saa alkunsa, munasta.

Joillakin meistä on sisko ja joillakin on melkein.
Joillakin meistä ei ole siskoa ja joillakin ei ole melkein.
Itse liikun tuolla jälkimmäisten olemisten hämärällä alueella.
 Elämä kulku saa joskus outoja piirteitä. Mutta mielikuvitus voi hakea siskon paikalle jakamaan iloisia hetkiä elämässä. Hetket tallensin munien kuorille.




Ruusutarhassa kasvaa ruusuja. Ne ovat syntyneet munan pinnalle siirtokuvilla. 
Niillä samanlaisilla joita näemme arabian vanhoissa astioissa.



Fillaroidaan satamaan ruusuköynnökset mukanamme.
Satamassa noustaa purjeveneesen ja annetaan aaltojen keinuttaa.


(Kuperien, kiiltävien munien kuvaaminen on haasteellista eli ei oikein onnistu.
Siskosten meikit levisivät keramiikkapoltossa. Ei haittaa. Ne ovat seurausta vedet silmissä nauramisesta.)





Perhoset lentävät kanssamme, kun sini/punainen kuumailmapallo nostaa meidät taivaalle.
 Länsituuli vie korimme yli Itämeren.



 Muna syntyy valusavesta muotissa.




Kun munat olivat kovettuneet maalasin ne alilasiteväreillä. Yksi muna sai pinnalleen minun ja mieheni kuvan. Sellaisena, kun näimme itsemme jekkuilevassa peilissä.



Munat keramiikkauunissa odottavat yli 1000 asteen kuumuutta.


Siirtokuvat ovat niin kauniita.



 Munilla on nyt kiiltävä lasite. Sen poltossa tuli ongelma. Osa maalauksistani paloi pois. Ja ongelmallista oli sekin, että siirtokuvat täytyi polttaa kiinni munien pintoihin 800 asteisessa posliinipoltossa.

Eipä muuta kuin heittäytymistä poikkitaiteilliseen hommaan. Menin munineni posliinimaalareiden sekkaan.

Olen monasti todennut, että ei kuiva tavara pilaannu ja aika tavaran kaupitsee. Tuo sopii moneen asiaan. Nyt yllätyksekseni kuulin, että 40 vuotta vanhat posliinivärini ovat käyttökelpoiset. Jihuu! Ne löytyivät pursuvan täydestä harrastuskaapistani. Olivat samassa asennossa kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin maalasin laattoja uuteen keittiöömme.


 Posliiniväreillä korjasin kuvioita jotka olivat kadonneet tai levinneet edellisessä poltossa. Olipa kivaa. Pettymys muuttui iloksi ja ponuksena kaikesta tapasin posliinikurssilla mukavia ihmisiä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti