Aurinkovärjäystä pimeässä kellarissa

Vietimme kurssikavereiden kanssa aurinkoisen viikonlopun kellarikerhotiloissa. 

Aurinkovärjäystä olen tehnyt aiemminkin ja esitellyt blogissani. Tämä homma saa aina mielen kuplimaan ja riemuitsemaan olemassaolosta. 

Värit sekoittavat harmaat aivosoluni varsinaiseksi härdelliksi.

Liisan kangas on kuin oikea aurinko.

Aurinkovärjäys ei tarvitse aurinkoa. Ehkä kankaita on alunperin kuivatettu auringossa ja nimi on saanut siitä alkunsa.

Väripigmentti sekoitetaan ruiskuemulssioon. Se koktaili levitetään kostealle kankaalle. Päälle asetellaan kasveja tai erimuotaisia esineitä tai sabluunoita. Yön hetkinä aurinkokeijut kuivattavat kankaan ja taikovat värin pois sabluunoiden alta. Jäljelle jää vaaleita kuvioita. Kangas voi olla alunperin myös värillinen ja pohjaväri tulee näin näkyviin kuvioissa.

Koktailibaari

Merisuola saa aikaan eriskummallisia kuvioita.

Ensikertalaisen Karitan onnea sinisistä perhosista jotka lähtivät

 laminoitaviksi ja niistä tulee tarjottimia.

T-paitoja ja kirpparipuseroita värjäsimme kiertämällä niita kiepille ja laittamalla väriä kuminaihoilla sidottuihin sektoreihin.

Kaverit saivat kieputtamalla aikaan hienoja afrikkalaisia kuvioita.

Omani ei onnistunut. Helmassa jokunen tumma läikkä ja muuten värit ovat hailakoita. Voin tietysti värjätä puseroni uudelleen.

Väri kiinnitetään silittämällä tai pitämällä kangasta uunissa 150 asteessa puoli tuntia. Silloin on paras olla varma siitä, että kankaassa on vain luonnonkuituja. Muuten lopputulos voi olla sulanut möykky.

 Itselleni värjäsin kaksi essumekkoa. Toiseen tein pupujusseja. Hyvin onnistuivat vaikka kuviot leikkasin tavallisesta kopiopaperista. Muutama talventörröttäjä löytyi mekon etukappaleeseen.

Helmikuvio kaula-aukossa.

Pupujussitaskut.

Molemmat mekot saavat lisää kuvioita Valotuskaaviokurssilla maaliskuussa.

Mökkiverhojen kuvioita syntyi merisuolalla ja kangasta rypistämällä.

 Näihinkin teen lisää sisältöä paianamalla.

Verhokappa

Mehupillejä ja jogurttipurkin kansia pöytäliinan sabluunoina.

Mukavia vieraita, Runebergin torttuja sekä blinejä.

Nyt paistaa aurinko pitkästä aikaa. Satavuotiaan Suomen taivas on sininen.

Kangaspuilla monen moista kangasta

Keravan käsityöasema Hyppärän yläkerrassa saimme tutustua

"25 vuotta kudontaharrastusta" -näyttelyyn. Ystäväni Marja-Liisa Jukarainen asetti esille vapaa-aikansa harrastuksen tuloksia. 

Marja-Liisa on kuvassa oikealla ja toinen henkilö on kaverini Irma, joka seikkailee monesti blogeissani, kuin Herra Hakkarainen Mauri Kunnaksen kirjoissa. 

Marja-Liisa kertoo poppanatakin kudonnasta.

Takki kudottiin ympyränä ja oli hidasta. Vaalea ja siniharmaa
 -ruuturaitaidan kutomiseen oli mennyt kaksi päivää. 

Poppanaisessa miehen kylpytakissa on loimien väliin kudottu paljon rakkautta. 

Poppanavatteista löytyy hienoja yksityiskohtia.

Taustalla sininen sänkypeitto ja etualalla kukallinen liivi.

Parivuoteen sänkypeitto on näyttelyssä levittäytynyt pöydälle. Peitossa ei ole saumaa, vaan se on kudotti yhtenä kappaleena kahdessa kerroksessa olevaan loimeen. Valitettavasti en osaa selvittää asiaa yksityiskohtaisemmin, Kun en sitä ymmärtänyt, vaikka kavertit kuinka yrittivät selittää tekniikkaa.

Peitolla on villainen kaulahuivi ja pontso ja hauska paskeri.

Liivien määrästä voisi päätellä sen olevan Marja-Liisan suosikki asuste. Poppanan lisäksi kangaspuiden sukkulassa on sujahdellut lankoja.

Kerrassaan upea villatakki. Tätä ihailin hengitystä pidätellen.

 Kutojan taito on aivan uskomaton.

Marja-Liisa on ensin kutonut ja sitten huovuttanut liivin itselleen ja takin miehelleen.

Mies oli kalamies ja uskoisin, että tämä takki on rakas muisto hänestä.

Liivi ja kaulahuivi toistavat samaa kuviota. 

Violetista huivikankaasta on syntynyt myös teatterilaukku.

Loimivärjäys oli minulle uusi asia. Marja-Liisa on ensin värjännyt kuviot loimeen ja sitten kutonut siihen huivin.

Voimakasta ja herkkää pellavaa.

Ehdoton suosikkini on tämä suuri poppanainen pöytäliina. Sen kauniit värit natsaisivat mökkimme värimailmaan. Tulin ihan vihreäksi kateudesta. Pitäisikö yrittää itsekin poppanaliinan kutomista.

Ruusu Marja-Liisalle ja kiitos, kun saamme ihailla ja innostua hänen luomisvimmastaan.
Kudontaharrastuksen lisäksi tapaamme Marja-Liisan kanssa keramiikkatunneilla. Näin paljastui
 x-matikanmaikan rinnakkaiselämä.

Kuultokudoksia ikkunaa vasten

Tuo viekas ja pitkä häntäinen - kettu

Mummon kanat

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen. Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen. Kettu nuoleskeli huuliansa, vesi herahti jo kielelle. Kettu nuoleskeli huuliansa, vesi herahti jo kielelle. Vaan mummopa päästi sen Mustinsa irti ja kettu jalat alleen sai. Vaan mummopa päästi sen Mustinsa irti ja kettu jalat alleen sai

Kun klikkat noita laulun sanoja, alkaa laulu.

Kettu sai jalat alleen ja ryntäsi kuusikkoon.

 Happamia ovat pihlajanmarjat mutta mikäs tuossa oksassa roikkuu.

Se on huivi. Hieno huivi.

Tämä huivi lämmittää käheää kurkkua. 

Mihin se Kettu Repolainen nyt luikkii.

Ahaa, iltasatu ja unten maille. Unileluna on ketullakin mukavat oltavat.