Tommi Toikan "Paha poika pissalla"

Tommi Toijan  kahdeksan ja puolimetrinen veistos "Paha poika" ei säästele katsojan nauruhermoja. Poitsu seisoi jokunen vuosi sitten Kauppatorin laidalla ja pissasi Koleera-altaaseen. Se oleskelulupa päättyi armotta. Sellasia huumorintajuttomia virkamiehiä siis löytyy! Pojan oli poistuttava paraatipaikalta. Siinähän pressakin olisi joutunut tuijottamaan veistosta ikkunastaan.

Ilokseni kuulin "Pahan pojan" lirittelevän nykyisin Jätkäsaaressa. 

Pitää käydä moikkaamassa.

Minun kiltillä pojallani oli kassi jossa "Pahan pojan" kuvia. Pyykkikone irroitti kuvat kassista ja poika aikoi pistää ne roskiin. Mutta, kun kuvat naurattavat niin tolkuttomasti minua, päätin liimata ne alryylimaalilla tekemääni tauluun.

Näitä kuvia napsin tullessani Ruotsin laivalta. Hah, hah, haa. 

Tyyppiä nolottaa vaikkei ole ollut edes laivalla mokailemassa.

Maalauksessani on iloisen kirkkaita vastavärejä, oranssia ja sinistä. 

Vastavärit saavat toisensa hehkumaan.

Tommi-Henrik Toija on syntynyt 1974. Hän asustaa ja työskentelee Helsingissä.

Tommin maailmassa pienet pojat, tytöt ja ukkelit seikkailevat vaaleanpunaisina hahmoina. Niissä hän tutkii ja tulkitsee yksinäisyyttä joka tuntuu olevan nykyajan suuria ongelmia.

Veistoksissa katsoja pystyy kokemaan ja aistimaan niitä elämän perusasioita mitä taiteilija tuo näyttämölle. Jokainen veistos on kuin aforismi joka kiteyttää yhden tärkeän kysymyksen ihmisen olemassaolosta..... Veistoshahmot muistuttavat toisiaan fyysisesti -lyhyet sääret, suuri pää ja pyöreät silmät, mutta jokikinen on persoonallinen visuaalinen kokonaisuus....kirjoittaa: taidehistorioitsija Roger Gustaffsson

Purkkapallopoika 2006

Maailman puhaltaja 2006

Paha poika II 2006

Yksin kaikkia vastaan 2005

Pyörremyrskymies 2006 (osa veistoksesta).

Tommi Toijan työhuoneessa on hallittu kaaos. Pienet vaaleanpunaiset oliot tekevät paikasta aika hurjan näköisen. Saattaisi heikompaa (lue: minua) pelottaa. 

Pitkä yö 2006

Riidanhaastaja 2006

Pieni sininen pilvi 2005

Tommi Toija on tehnyt teoksensa sekatekniikalla. Hän käyttää keramiikka, lasikuitua ym. kulloinkin tarpeellista tavaraa. Töiden viimeistely on monikerroksista ja ronskin ottein tehtyä käsityötä. Hän hioo, maalaa ja rapsuttaa töitään niin että, lopuksi edessä on täysipainoinen teos jolle on syntynyt hienoviritteinen pintastruktuuri.

Kuvat joita en ole itse ottanut olen poiminut Galerie Forsblomin näyttelyluettolosta. 

Siinä valokuvaajiksi mainitaan Arto Kuorikoski ja Tommi Toija.

Sinisiä ajatuksia kaikille. Niillä mennään kohti kesää.

Ruusuköynnösten talot

Savi muotoutui taloiksi ja ruusuköynnökset valtasivat niiden ulkoseinät.

Punainen lasite tekee kiiltäviä tiilikattoja.

Ruusut puhkeavat kukkaan siirtokuvista. 

Samoja siirtokuvia joilla isoäidin kahvikuppeja on koristeltu.

Talot lasitin kiiltävällä valkoisella lasitteella. Painelen ruusut hellästi kiinni seiniin. Kuvat on painettu posliiniväreillä ja ne sulavat kiinni taloihin polttouunin satojen asteiden kuumuudessa.

Illan pimentyessä valot syttyvät Ruusukylän ikkunoihin.

Kissa mouruaa kuutamossa.

Kunnes tulee yö ja valot sammuvat. Väki käy nukkumaan. "Hyvää yötä, Jeesus myötä".

Akvarellia Allissa

Galleria Allissa Keravalla pidettiin akvarellikurssi. Aiheena olivat kukat ja opettajana KuumArtin vuoden 2013 taiteilijaksi valittu Kristiina Kostia.

(KuumArt = Keski-Uudenmaan taiteilijayhdistys)

Pääsiäisen ajankohta kukitti Allin tulppaneilla, joten aloitettiin niiden kuvaamisesta.

 Olen aina halunnut päästä akvarellin salaisuuksien maailmaan.

 Nyt tuli tilaisuus kurkistaa sinne. 

Kyllä minä osaan maalata kuivaa kuivalle.

 Se on mielestäni kuvittamista tai värittämistä. Mutta kuinka tehdä taidokkaasti 

märkää märälle, eli kastellulle paperille märkää väriä. 

Gallera Alli on KuumArtin koti. 

Näyttelytilat voi kuitenkin vuokrata jokainen haluava.

Väri leviää ihanasti paperin pinnalla ja sekoittuu toisiin väreihin. Paperi on kauttaaltaan kostutettu. Lopuksi korostin kuivahtanutta työtä tummin siveltimenvedoin.

Vasemmalla Irman tulppaanit. Oikealla minun.

Irman työ tekovaiheessa. Hänellä on rohkeutta jättä paperille paljon valkoista. 

Valkoiset aukot ovat akvarellitöille ominaisia.

Kristiinalla oli kullanarvoisia neuvoja. 

Irma ottaa ne tyytyväisenä vastaan.

Tiinan kaunis työ Kristiinan arvioitavana.

Arja loihti mielestäni maalaukseensa kauneimmat värit.

Valoa ja varjoa

Seuraavassa harjoituksessa jäljensimme niukoilla väreillä kukka-asetelman. Siveltimeen kobolttia, poltettua umbraa ja keltaokraa, pisara rosaa. Paperista kasteltiin kaikki muut paitsi valkoisiksi jäävät kohdat.

Osaan valkoisia kohtia käytin maskia. Sillä peitetään alueita joiden yli voi maalata.

 Kun maski poistetaan alueet ovat säilyneet valkoisina.

Vaikeinta on odottaa työn kuivumista. En olisi millään malttanut. Kuivaan työhön tein vihreitä oksia ja tummia, varjossa olevia kohtia. Takaa tuleva valo siivilöityy kukkien läpi

Lopuksi vaelsimme unikkoniitylle

Tämän tekijä on kumartunut lähelle kauniita unikkoja...

...minä katselen niittyä kauempaa. Valkoiset kukkani ovat vielä harmaan maskin alla.

Harjoitus tekee mestareita tässäkin lajissa. Oli todella antoisaa opiskelua. Aivoja tuli kiusattua niin, että demantia siirtyi taas vähän kauemmaksi. Flunssakin parani, kun eka iltana yskiä paukutin kaverit hermoraunioiksi, viimeisenä aivastin enää muutaman kerran.

Tässä keväinen malli seuraavaan työhön. Tervetuloa aurinko ja kukkaset.

Leijuva kuppi ja virvon varvon

Kevättalven hitti käsillätekijöiden facebook-sivulla on leijuva kuppi. Esittelyssä on toinen toistaan hauskempia luomuksia. Pitää siis minunkin tehdä omani.

Blogintekoajatus katkeaa ovikellon kilahdukseen. Tänään on virpomasunnustai.

Sieltä tulee elämänsä ekalle virpomareissulle lähtenyt Lilja. Jännitys takeltelee loruäänessä, vaan hienosti menee. Mummi saa vitsan ja Lilja saa
 koriinsa suklaamunan ja -pupun. 

Leijuvan kupin teko alkoi kirpputorilta. Sieltä löytyivät

 iloisen väriset kahvikupit lautasineen.

Tarkoitus on liimata kuumaliimalla haarukan varsi kupin sisälle

 ja teräosa kiinni lautaseen.

Varret peitän särmikkäillä helmillä, jotka ovat kuin vesipisaroita.

Kupin vastapainoksi laitan lautasille jäämeren siloittamia kiviä.

Lautaset täytän mullalla ja kylvän siihen ohransiemeniä. 

Niiden olisi tarkoitus kasvaa pääsiäisruohoksi.

Sitten vaan odotetaan kasvun ihmettä........

......jota ei tapahdu.

No, sinä voit ainakin googlettaa -leijuva kuppi- ja nähdä hauskoja teoksia. Ehkä minäkin korvaan pääsiäisruohon tipuilla ja muilla pääsiäiskoristeilla.

Juttua omasta virpomishistoriastani